Äitien kokemusten mukaan korona-arki ja sulkutoimenpiteet keväällä 2020 hämärsivät niin työ- ja perhe-elämän väliset rajat kuin roolitkin. Äidit kuitenkin erosivat toisistaan siinä, millaisia strategioita heillä ja heidän perheillään oli käytettävissään työn ja perheen välisten rajojen hallintaan. Erityisesti perheissä, joissa hoivavastuiden jako oli ollut epätasaista jo ennen covid-19-pandemiaa, ja joissa vain äiti siirtyi etätöihin, äidit kokivat päävastuun lisääntyneestä lastenhoidosta kasautuvan heidän harteilleen.
Tulokset perustuvat Turun yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön oppiaineissa käynnissä olevan tutkimushankkeen Korona-arki lapsiperheissä (KOLA) kahteen vertaisarvioituun julkaisuun, joissa tarkasteltiin suomalaisten kokemuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta korona-arjessa keväällä 2020.
Tutkijoiden mukaan äitien mahdollisuudet työ- ja perhe-elämän välisten rajojen hallintaan olivat erityisen rajoittuneet, mikäli vain äiti siirtyi etätöihin eivätkä vanhemmat neuvotelleet keskenään työ- ja hoivavastuiden jakamisesta. Näissä perheissä äidit kantoivat muuttuneesta tilanteesta aiheutuvan lisääntyneen kuormituksen yrittämällä yhdistää omaa työtään sekä lasten- ja kodinhoitoa.
– Koti muuttui niin sanotuksi monitoimitilaksi eli työpaikaksi, päiväkodiksi ja kouluksi. Lisäksi äidit kamppailivat usean saman aikaisen työvuoron kanssa: yhtä aikaa piti selviytyä töistä, lastenhoidosta, etäkoululaisten tukemisesta, ruoanlaitosta, pyykeistä sekä siivouksesta. Joissakin perheissä äideistä tulikin eräänlaisia ”korona-arjen projektipäällikköitä”, joiden harteille kasautui päävastuu perheen arjen sujumisesta, KOLA-hankkeen vastuullinen johtaja, Turun yliopiston sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Milla Salin sanoo.
Perheissä, joissa molemmat vanhemmat siirtyivät etätöihin, kamppailtiin siitä, miten kodin tilat riittävät molempien työntekoon ja lasten etäkoulunkäyntiin. Hankkeessa mukana olevan Humakin lehtori Katri Otonkorpi-Lehtorannan mukaan perheissä luotiin mahdollisuuksien mukaan rauhallisia työtiloja esimerkiksi autotalliin tai saunaan. Mikäli molemmille vanhemmille ei ollut mahdollista järjestää rauhallista työtilaa yhtäaikaisesti, korostui äitien kuvauksissa heidän oma joustamisensa tilan suhteen. Äideille tyypillinen työskentelypaikka sijoittui usein keittiöön tai muihin perheen yhteisiin ja yhteisiä toimintoja sisältäviin tiloihin. Näissä tiloissa lapset kokivat helposti äidin olevan samaan aikaan myös heidän käytettävissään, vaikka äiti yritti työskennellä.
Osassa perheitä kuitenkin onnistuttiin jakamaan lisääntynyttä hoivavastuuta vanhempien kesken tasaisemmin sekä takaamaan molemmille vanhemmille tasa-arvoinen mahdollisuus jatkaa työntekoa muuttuneessa tilanteessa.
– Puolisoiden päivittäisistä tai viikoittaisista ”työvuoroista” sopimiseksi jotkut vanhemmat tekivät etukäteen lukujärjestyksiä, joihin merkittiin niin vanhempien kuin lastenkin pakolliset työ- ja koulutehtävät. Vanhempien väliset neuvottelut siitä, kuka vastaa lasten hoidosta ja etäkoulunkäynnistä, käytiin tehdyn lukujärjestyksen perusteella. Jos molemmat vanhemmat olivat etätöissä, päivittäiset ”työ- ja lastenhoitovuorot” jaettiin esimerkiksi vanhempien pakollisten työtehtävien, kuten palaverien mukaan, tai siten, että aamupäivällä toinen teki töitä ja toinen hoiti lapsia, ja iltapäivällä päinvastoin, Salin kertoo.
Korona-arki toi näkyväksi arjen sukupuolittuneet rakenteet ja hyvinvointivaltion merkityksen lapsiperheiden arjen tukemisessa
Otonkorpi-Lehtorannan ja Salinin mukaan Covid-19-pandemia toi uudella tavalla näkyväksi arjen sukupuolittuneita rakenteita sekä hyvinvointivaltion merkityksen lapsiperheiden normaalissa arjessa.
– Osa äideistä kertoi, että lastenhoitoa koskeva vastuunjako oli ollut epätasa-arvoista jo ennen pandemiaa, mutta he eivät olleet kokeneet sitä suureksi ongelmaksi. Saattaakin olla niin, että normaalissa arjessa äidin suurempi hoivavastuu jää näkymättömäksi eikä nouse samalla tavoin työ- ja perhe-elämän rajojen hallinnan haasteeksi, koska vastuuta jaetaan lapsiperheiden tukena olevien hyvinvointivaltion tarjoamien palveluiden ja insti¬tuutioiden, erityisesti koulu- ja päivähoitojärjestelmän, kanssa. Korona-arjessa tämä hyvinvointivaltion instituutioiden tarjoama tuki hävisi useimmilta lapsiperheiltä, jolloin osassa perheitä lisääntynyt hoivavastuu ja muut uusintamistehtävät jäivät äitien vastuulle.
KOLA-hankkeessa on Turun yliopistosta Salinin lisäksi sosiaalityön erikoistutkija Anniina Kaittila ja INVEST-lippulaivan erikoistutkija Mia Hakovirta. Nyt Gender, Work & Organization sekä Työelämän tutkimus -lehdissä julkaistuja artikkeleita on ollut kirjoittamassa myös Katri Otonkorpi-Lehtoranta.
Gender, Work & Organization -lehdessä julkaistussa artikkelissa tutkittiin, miten työ- ja perhe-elämän rajojen hämärtyminen ilmeni korona-arjessa, sekä millaisia uusia käytäntöjä perheissä kehitettiin työ- ja hoivavelvollisuuksien hoitamiseksi. Työelämän tutkimus -lehdessä julkaistussa artikkelissa tarkasteltiin, miten rajanveto työ- ja perhe-elämän välillä onnistui äideillä korona-arjessa sekä millaisia työ- ja perhe-elämän rajapintojen hallinnan strategioita äidit kehittivät.
Molemmat artikkelit perustuvat hankkeessa keväällä 2020 kerättyyn nettikyselyyn, jossa kartoitettiin suomalaisten lapsiperheiden kokemuksia ja haasteita korona-arjessa. Aineiston osalta on huomioitava, että se ei ole edustava otos suomalaisista lapsiperheiden vanhemmista: valtaosa vastaajista on naisia ja vastaajat ovat suhteellisen korkeasti koulutettuja.
Video median käyttöön:
Mediat voivat vapaasti hyödyntää oheista videota aiheeseen liittyvässä uutisoinnissaan. Hieman alle minuutin kestävällä videolla Milla Salin kertoo, kuinka koronakevät 2020 vaikutti äitien rooliin perheissä. Linkin takaa on ladattavissa videosta pysty- ja vaakaversiot sekä Turun yliopiston ilmeellä että ilman.
