Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön Elämän saari -hanke selvitti monitieteisen tutkimuksen kautta ihmisen luontosuhteen muutosta halki vuosisatojen. Hankkeen aikana tutkijat kaivautuivat Seilin saaren luonnon monimuotoisuuteen arkeologian, biodiversiteettitutkimuksen, historian ja taiteen näkökulmista. Mielikuva kuoleman saaresta muuttui tutkimusten aikana kuvaksi elämän saaresta. Hanketta rahoitti Koneen Säätiö.
Saaristomeri on yksi maailman ainutlaatuisimmista saaristoista. Matalasta merestä, monimuotoisesta rannikosta sekä kymmenistätuhansista saarista ja luodoista muodostuva saaristo on osa Unescon maailmanlaajuista biosfäärialueiden verkostoa. Tämä kertoo alueen rikkaista luonto- ja kulttuuriarvoista. Ihminen ja muu luonto ovat eläneet alueella vuorovaikutuksessa satojen vuosien ajan. Saaristomeri on myös yksi maailman uhatuimmista saaristoista. Ilmastonmuutos ja luontokato muuttavat Saaristomeren aluetta nopeasti, mikä näkyy esimerkiksi alueella elävän uhanalaisen eliölajiston korkeana määränä.
– Luontokato etenee nopeasti kaikkialla maapallolla. Luontokadon pysäyttäminen on edelleen mahdollista, mutta onnistuaksemme haastavassa tehtävässä meidän on tarkasteltava uudelleen esimerkiksi luontosuhdettamme. Historia on yksi tulevaisuuden avaimista. Elämän saari -hankkeessa halusimme tarkastella, miten ihminen ja muu luonto ovat eläneet rinta rinnan olosuhteiltaan haastavassa saaristossa halki vuosisatojen, kertoo biodiversiteettitutkimuksen professori ja hankkeen vastuullinen johtaja Ilari E. Sääksjärvi.
Luonnon monimuotoisuus on mahdollistanut ihmisen selviytymisen saaristossa
Elämän saari -hankkeessa arkeologit, biologit, kulttuurihistorioitsijat ja maantieteilijät ovat selvittäneet, miltä eliöympäristöt ovat näyttäytyneet viime vuosisatojen kuluessa Seilin saarella, miten ihminen on niitä muokannut ja millainen suhde hänellä on ollut ympäröivään luonnon monimuotoisuuteen.
– Turun yliopiston tutkijat ovat jo 1960-luvulta lähtien selvittäneet erityisesti Seilin saaren sekä sitä ympäröivän meren luonnon monimuotoisuutta. Seilin saari ihmisen luontosuhteen tutkimuskohteena on ainutlaatuinen, sillä saaren asutushistorian ja maiseman muutokset tunnetaan varsin tarkkaan, kertoo hanketta koordinoinut yksikönjohtaja Annika Saarto.
Seilin saari tunnetaan mielenkiintoisesta historiasta. Monien mielikuva saaresta on synkkä, sillä saarella on aikoinaan toiminut esimerkiksi leprasiirtola ja houruinhuone. Saaresta puhutaan usein kuoleman saarena. Elämän saari -hankkeen tutkimukset paljastivat lisää tietoa saaren rikkaasta luonnon monimuotoisuudesta, jonka kanssa ihminen on ollut monipuolisessa vuorovaikutuksessa halki vuosisatojen.
Hankkeen tutkijat selvittivät saaren luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi arkeologisista kaivauksista löytyneiden siitepölyjen ja makrofossiilien avulla. Tämän lisäksi ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta saarella selvitettiin historiantutkimuksen keinoin. Ihminen ja luonto ovat eläneet Seilissä tiiviissä vuorovaikutuksessa pitkään. Luonnon monimuotoisuus on turvannut myös ihmisen hyvinvoinnin ja selviytymisen saariston haastavissa olosuhteissa. Samalla vuorovaikutus on luonut saarelle luonnon monimuotoisuudeltaan rikkaita perinneympäristöjä, jotka ylläpitävät vielä nykyisinkin monia harvinaisia ja uhanalaisia eliölajeja.
– On poikkeuksellista, että maakerrostumien eliöperäisiä jäännöksiä selvitettiin niin monella eri menetelmällä, yhdistäen niitä arkeologiseen ja kulttuurihistorian tutkimukseen. Toivomme, että nyt päättynyt tutkimushanke vahvistaa osaltaan ihmisten mielikuvaa Seilistä elämän saarena, Saarto ja Sääksjärvi kertovat.
Hankkeen päättyessä tutkijat järjestivät alan asiantuntijoille ja toimijoille yhteisen keskustelutilaisuuden 19.5. Forum Marinumissa Turussa. Tilaisuudessa julkistettiin myös tutkimushankkeesta kertova lyhytelokuva.
