Kesätyö seurakunnan lapsille järjestämillä leireillä muutti nuoren lukiolaisen elämän. Lasten kanssa toimiessa syttyi halu auttaa ja ymmärtää haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Tuo havainto on johdattanut Riikka Korjan Turun yliopiston psykologian professoriksi. Nyt hänen intohimonaan on auttaa paitsi haavoittuvassa asemassa olevia myös nuorempia tutkijoita ja opiskelijoita.
Psykologian professori Riikka Korja saapuu Majakkasairaalaan. Paikka on hänelle tuttu, vaikka viime aikoina tutkijan katse onkin kääntynyt pikkukeskosista – siis raskausviikolla 32 tai sitä ennen syntyneistä alle 1500-grammaisista pienokaisista – kohti vähän vanhempia lapsia.
– Kyllä minun kaikki tutkimukseni tänne juurensa juontavat, hän sanoo.
Coolien tyyppien Turku kutsui
Lastenleireillä syttynyt kiinnostus kehityspsykologiaan vei jyväskyläläisen ylioppilaan Helsingin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Gradunsa hän teki kehityspsykologian professorin Katariina Salmela-Aron ohjauksessa aiheenaan nuoruusikäisten syömishäiriöpotilaiden henkilökohtaiset tavoitteet ja psyykkinen hyvinvointi. Aineiston tuleva maisteri keräsi itse Lapinlahden sairaalasta.
– Katariina ehdotti, että jatkaisin väitöskirjaan, mutta siinä vaiheessa kliinisen työn ja väitöskirjan yhdistäminen oli vaikeaa. Ja koska minua siinä kohdassa kiinnosti erityisesti kliininen työ, väitöskirja-aikeet jäivät ja menin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) lastenpsykiatrialle pikkulapsipsykologiksi. Siellä heräsi kiinnostus pienen lapsen kehitystä ja perhesuhteiden suojaavaa ja haavoittavaa merkitystä kohtaan, Korja muistelee.
Edessä oli jälleen muutos, kun puolison väitöskirjaprojekti käynnistyi Turussa. Korjan ammatillista muuttoa helpotti se, että hän oli tutustunut HYKS:n lastenpsykiatrialla turkulaistutkija André Souranderiin.
– Andrén raikkaat ja viisaat ajatukset lastenpsykiatrian uudistustarpeista saivat minut innostumaan Turkuun tulosta myös ammatillisessa mielessä, Korja muistelee.
"Tutkimme lasten oppimisen ja mielenterveyden haasteiden yhteyksiä sekä sitä, mitkä tekijät lapsen pitkittäisessä kehityksessä ja kasvuympäristöissä selittävät mielenterveyden ja oppimisen haasteita."
Vaikka Korjan ja Souranderin tutkijanurat ovat kulkeneet eri polkuja, on kaksikon tutkijanotteessa jotain samaa. Molemmat ovat tutkimuksessaan rohkeita ja menestyneitä. Yksi osoitus siitä on Suomen Akatemian rahoittama Oppimisen dynamiikan ja interventiotutkimuksen huippuyksikkö InterLearn, jonka yhtä osahanketta Korja johtaa.
– InterLearnissa tutkimme lasten oppimisen ja mielenterveyden haasteiden yhteyksiä sekä sitä, mitkä tekijät lapsen pitkittäisessä kehityksessä ja kasvuympäristöissä selittävät mielenterveyden ja oppimisen haasteita.
Korja iloitsee siitä, miten yksikkö yhdistää Jyväskylän yliopiston oppimisen ja Turun yliopisto mielenterveyden tutkimukselliset vahvuudet.
– Huippuyksiköllämme on hyvä tavoite, meillä on kolme itsenäistä mutta tiiviisti yhdessä toimivaa yksikköä sekä työrauha vuoteen 2029 ulottuvan rahoituskauden ansiosta. Toisaalta jo nimi haastaa: meidän on löydettävä jotain uutta.
Kotiäitiys vaihtui tutkijantyöhön
Mutta palataan Korjan tutkijanuran alkuvaiheisiin. Kun muutto Turkuun 2000-luvun alussa oli ajankohtainen, Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla oli juuri käynnistynyt pitkittäisseurantaan pohjaava PIPARI-tutkimus, jossa seurataan yhä vajaan 500 lapsen kehitystä syntymästä kouluikään. Noin puolet lapsista on pikkukeskosia, puolet täysiaikaisia verrokkilapsia
– Lastenpsykiatri Elina Savonlahti ja lastentautien ylilääkäri Liisa Lehtonen ehdottivat minulle väikkärin tekoa projektista. Siitä lähtien olen tehnyt monitieteistä ja lääketieteeseen kytkeytynyttä tutkimusta. Turun yliopiston ehdoton etu on, että olemme todella monitieteinen, yhteistyö on tiivistä ja ihmiset tekevät sitä mielellään, Korja sanoo.
PIPARIssa hänen huomionsa oli keskosen ja äidin vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteessa. Sama tutkimusteema jatkui Turun yliopistossa väitöskirjan jälkeenkin, mutta päätyö oli kotona kolmen pienen lapsen luona. Kunnes elämä heitti taas uuteen: puoliso sai erikoistumispestin Australiasta.
– Kun lähdimme Australiaan, ajatuksenani oli olla lasten kanssa kotona. Ulkomailla kotiäidiksi heittäytyminen oli kuitenkin yllättävän vaikeaa. Kun olin kevään ajan ollut kotiäitinä, olin jo tehnyt kymmeniä apurahahakemuksia, Korja muistelee.
Emil Aaltosen Säätiö myönsi apurahan, joka mahdollisti osa-aikaisen tutkimustyön tekemisen Macquarie Universityssa.
– Pääsin tutkimusryhmään, jossa tutkittiin vanhemman raskauden ajan psyykkisen oireilun vaikutuksia lapsen itsesäätelyyn.
"Iso ja ainutlaatuinen pitkittäisaineisto ja poikkeuksellisen monitieteellinen tutkimusote mahdollistavat lapsen yksilöllisten tekijöiden ja kasvuympäristön yhteyksien tutkimisen aivan uudella tasolla."
Vuonna 2015 koitti paluu Suomeen. Siitä lähtien Korja on työskennellyt Turun yliopistossa psykologian ja logopedian oppiaineessa ja FinnBrainin projektissa. Korja kertoo, miten professoreiden Linnea Karlssonin ja Hasse Karlssonin vetämään FinnBrain-tutkimukseen mukaanpääsy mahdollisti itsenäisen tutkijan uran luomisen ja oman tutkimusryhmän rakentamisen osaksi laajempaa hanketta.
– FinnBrainissa iso ja ainutlaatuinen pitkittäisaineisto ja poikkeuksellisen monitieteellinen tutkimusote mahdollistavat lapsen yksilöllisten tekijöiden ja kasvuympäristön yhteyksien tutkimisen aivan uudella tasolla.
Professuuri rentoutti
Korja näkee myös tummia pilviä. Vaikka psykologia ja samassa laitoksessa toimiva logopedia ovat opiskelemaan hakevien suosikkikohteita, liian harva opiskelija lähtee pysyvämmin työskentelemään julkiselle sektorille.
– Vielä opiskeluaika motivoi työhön julkisella sektorilla. Mutta työmäärä siellä on usein suuri ja uranäkymät niukat. Lääkäreiden ammatillinen erikoistuminen tapahtuu pitkälti julkisella puolella. Jos myös psykologia ja logopedia oppiaineina olisivat tiiviimmin kiinnittyneitä hyvinvointialueille, voisi se vahvistaa psykologien ja logopedien urapolkuja julkisella sektorilla, Korja sanoo.
"Minun haaveenani on, että voisimme tehdä hyvää tutkimusta rauhassa."
Toinen tumma pilvi on tutkimusrahoituksen luonne.
– Tiedemaailman nykyhaasteena on, että ulkoista rahaa myönnetään herkästi hankkeille, jotka lupaavat tuloksia nopeasti. Minun haaveenani on, että voisimme tehdä hyvää tutkimusta rauhassa. Lapsuudesta aikuisuuteen kestävien pitkittäisaineistojen ylläpitämiseen on vaikea löytää soveltuvia rahoitusinstrumentteja.
Vuonna 2019 Korja sai professuurin ja hän tunnustaa nauttivansa työstään professorina. Fokus ei ollut enää itsessä ja omassa CV:ssä vaan voi käyttää energiansa nuorten tutkijoiden ja opiskelijoiden kasvattamiseen ja tukemiseen.
– Saan tehdä töitä fiksujen ja uteliaiden ihmisen kanssa. Ja opiskelijat. He ovat niin viisaita, herkkiä ja luovat toivoa paremmasta. Minun tehtäväni on auttaa heitä kasvamaan ammatillisella polullaan, löytämään psykologin identiteettinsä.
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Hanna Oksanen
