Kuinka paljon Suomeen syntyy lapsia?
Viime vuoden kokonaishedelmällisyys oli 1,26. Taso on siis jo ns. ultramatala, alle 1,3. Kokonaishedelmällisyysluku tarkoittaa laskennallista lasten määrää, jonka nainen synnyttäisi elämänsä aikana tietyn vuoden ikäryhmittäisen syntyvyyden perusteella.
Syntyneiden lukumäärä oli viime vuonna noin 43 000. Nykyään Suomessa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin syntyy. Väestö kuitenkin kasvaa, koska maahan muuttaa enemmän ihmisiä kuin maasta pois.
Milloin syntyvyys kääntyi Suomessa laskusuuntaan?
1970-luvun alun jälkeen Suomen syntyvyys pysyi pitkään vakaana, mutta se on laskenut vuoden 2010 jälkeen voimakkaasti – vain 13 vuodessa jo kolmanneksella.
2000-luvun maavertailussa Suomi erottuu muista maista poikkeuksellisen voimakkaalla laskulla. Monessa matalan syntyvyyden maassa syntyvyys on tänä aikana kasvanut.
Pitkällä – vaikka 100 vuoden – aikavälillä syntyvyys on toki vajonnut kaikkialla.
Mitä ennusteet kertovat syntyvyydestä tulevaisuudessa?
Kokonaishedelmällisyys on synteettinen mittaluku, joka on herkkä muutoksille lastensaannin ajoituksessa. Ennusteiden mukaan myös lopulliset lapsiluvut ovat nyt vajoamassa, eivät aivan 1,3:n alle, mutta 1990-luvulla syntyneiden naisten ennakoidaan saavan keskimäärin noin 1,5 lasta. Vuosina 1940–1980 syntyneillä naisilla keskiarvo pysyi vakaasti 1,9 lapsessa.
Kuinka matalalle syntyvyys voi laskea?
Ei siinä taida olla alarajaa. Etelä-Koreassa kokonaishedelmällisyys on 0,8, ja Soulin seudulla alle 0,6.
Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ̶ eikö se jo riitä?
Globaali väestönkasvu on hidastunut puoleen siitä, mitä se oli nopeimmillaan 1960-luvun lopulla, ja kasvun ennakoidaan kääntyvän laskuksi vielä tämän vuosisadan aikana.
Väestönkasvu on nopeaa enää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Sielläkin syntyvyys on vajonnut, mutta ikärakenne on vielä nuorta, eli perheellistyviä nuoria on määrällisesti paljon. Mutta ei taida olla helppoa keinoa, jolla maailman köyhimpien ja rikkaimpien maiden päinvastaiset väestöongelmat ratkaisevat toisensa.
Onko syntyvyyden laskussa ja väestön ikääntymisessä jotain hyvää?
Historiallisesti elinajanodotteen kasvu 40 vuodesta 80 vuoteen vain 150 vuodessa on oikein myönteinen ihmiselämän mullistus, ja myös syyt ovat myönteiset. Myös siinä, että syntyvyys laskee korkealta kohtuulliselle tasolle, on paljon hyvää, kuten että resurssit riittävät paremmin syntyville lapsille. Mutta kun syntyvyys laskee nopeasti hyvin matalalle ja vanhempien ikäryhmien osuus väestöstä kasvaa voimakkaasti, hyvinvointiyhteiskunnan toimintaa on mietittävä uudelleen.
Etenkin vanhimpien, 85 vuotta täyttäneiden, osuus kasvaa ja he tarvitsevat usein ympärivuorokautista hoivaa. Eli vanhuus on hyvä, mutta huolenpito on taattava. Yksi ratkaisun palanen toki on, että ikääntyviin työkykyisiin ja -haluisiin ihmisiin suhtaudutaan työelämässä myönteisesti. Ikääntyvässä yhteiskunnassa muu olisikin järjetöntä haaskausta.
Toivovatko suomalaiset saavansa enemmän lapsia kuin he saavat?
Kyllä. Kyselyjen, kuten Väestöliiton Perhebarometrin, mukaan ihmisten keskimääräinen toivottu lapsiluku on edelleen kaksi. Noin 10 prosentilla ihmisistä toivottu lapsiluku on nolla. Heidän osuutensa ei juuri ole kasvanut. Ero toivottujen ja toteutuneiden lapsilukujen välillä on kasvanut.
Onko lapsettomuushoidoilla merkitystä kokonaissyntyvyyden kannalta?
Osalla lapsettomaksi jääminen liittyy biologiseen kykyyn saada lapsia tai muihin terveydellisiin tekijöihin. Kun lastensaanti siirtyy yhä myöhemmälle iälle, tällaiset ongelmat yleistyvät. Suomessa lähes 6 prosenttia lapsista syntyy hedelmöityshoitojen avulla. Hoidoilla on merkitystä, ja myös ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa, sillä useisiin tahattoman lapsettomuuden riskitekijöihin voi vaikuttaa.
Millainen yhteys talous- ja työllisyystilanteella on lastensaantiin?
Toteutunut lastensaanti on polarisoitunut niin, että korkeasti koulutetut ovat useimmin saaneet pari lasta, ja matalammin koulutetuilla (perus- tai keskiaste) on yleistynyt sekä elinikäinen lapsettomuus että monilapsisuus (3+). Mutta viime vuosikymmenen aikana lastensaanti on vähentynyt lastensaanti-ikäisillä koulutustasosta riippumatta.
Vakaa taloudellis-sosiaalinen asema näyttää tukevan perheellistymistä ja parisuhteiden vakautta kaikissa vaiheissa. Suomessa tämä koskee samalla tavalla miehiä ja naisia.
Voitaisiinko yhteiskunnallisella päätöksenteolla tukea lastensaantia?
Luultavasti päätöksillä vaikutetaan perheellistymiseen joka päivä. Mutta tärkeämpää on ymmärtää, ettei ole helppoja keinoja, kuten perhe-etuuksien korotukset, joilla Suomen syntyvyys saataisiin nopeasti merkittävään kasvuun. Yhteiskunnan on sopeuduttava väestörakenteen muutokseen ja sopeutumistarve on valtava.
Vastaajana Marika Jalovaara, Turun yliopiston sosiologian professori, jonka erityisalaa on väestötiede. Jalovaara johtaa tutkimuksen lippulaiva INVESTin Väestö ja elämänkulku -tutkimusaluetta sekä Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Muuttuva perheenmuodostus – Syyt, seuraukset ja mahdolliset tulevaisuudet, FLUX -konsortiota.
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Jonne Värikäs, Unsplash
