Uusien eläin- ja kasvilajien tunnistaminen on kilpajuoksua aikaa vastaan
Lue erikoisartikkelimme, jossa pääset eteenpäin klikkaamalla kuvan reunaa tai nuolta sen alapuolella.
Lue erikoisartikkelimme, jossa pääset eteenpäin klikkaamalla kuvan reunaa tai nuolta sen alapuolella.
Turun yliopiston tutkijat selvittivät trooppisen Amerikan sademetsissä esiintyvän, aiemmin huonosti tunnetun saniaisryhmän evoluutiohistoriaa hyödyntämällä DNA-menetelmiä. Samalla tutkijat löysivät lukuisia uusia saniaislajeja, joista 18 on nyt saanut virallisen nimen ja lajinkuvauksen.
Turun yliopiston tutkijat ovat kuvanneet seitsemän tieteelle uutta saniaislajia, jotka kasvavat trooppisen Amerikan sademetsissä. Monet lajeista löytyivät ekologisen tutkimuksen sivutuotteena, sillä sademetsien monimuotoisuus on edelleen niin huonosti tunnettu, että tutkijat törmäävät maastotöissä usein ennestään tuntemattomiin lajeihin.
Kansainvälinen tutkijaryhmä on selvittänyt laajan maastohavaintoaineiston pohjalta, että Amazonian hyperdominanttien puulajien lukumäärä on noin kolminkertainen aiempaan arvioon nähden. Tällaisten hallitsevien lajien arvioidaan muodostavan yli puolet Amazonian puunrungoista. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sademetsien suojelun ja käytön suunnittelussa.
Amazonia, maailman laajin ja runsaslajisin trooppinen metsäalue, pienenee jatkuvasti erilaisten käyttöpaineiden ja metsien hävityksen seurauksena, mutta suuret alueet ovat edelleen biologisesti tuntemattomia. MSc Pablo Pérez Chaves kartoitti väitöskirjatyössään Perun Amazonian lajistollista monimuotoisuutta.
Etelä-Amerikan viidakoista on löytynyt useita tieteelle ennen tuntemattomia saniaislajeja. Uusien lajien löytyminen osoittaa, että Amazonian metsiin kätkeytyy edelleen yllätyksiä.
Amazoniassa kasvavien lajien ekologiaa ja levinneisyyksiä on hankala tutkia, koska maaperästä ja muista ympäristöoloista tiedetään kovin vähän. Huonosti tunnetuilla alueilla on yleensä kerätty paljon enemmän kasvinäytteitä kuin maanäytteitä, joten turkulaiset ja brasilialaiset tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, joka hyödyntää maaperän ominaisuuksien kartoittamiseen varsinaisten maaperäaineistojen lisäksi kasvihavaintoja.