Väitös lisää ymmärrystä filosofian poikkeuksellisen avoimesta identiteetistä (Väitös: VTL Henri Pettersson, 3.5.2019, filosofia)
Turun yliopistossa väittelevä valtiotieteiden lisensiaatti Henri Pettersson pohtii väitöstutkimuksessaan erilaisten vaihtoehtoisten filosofiakäsitysten olemassaoloa. Filosofia on vakiintuneeksi akateemiseksi oppialaksi siinä suhteessa poikkeuksellinen, että sen sisässä esiintyy yhä nykyäänkin runsaasti erimielisyyttä siitä, mitkä lopulta ovat filosofoinnin todellisia kohteita, menetelmiä ja tavoitteita.
Filosofiaa ovat oppialana leimanneet aivan viime aikoihin saakka repivät erimielisyydet siitä, mistä filosofiassa oikein on kyse. Esimerkiksi 1900-luvun filosofista kenttää sävytti kahtiajako niin kutsuttuihin analyyttisen ja mannermaisen filosofian perinteisiin.
Petterssonin pääväite on, että filosofian monikasvoisuuteen voidaan saada lisäymmärrystä filosofiakäsitysten ajatuksen avulla.
– Filosofiakäsityksillä tarkoitetaan sellaisia filosofoinnin aiheisiin, menetelmiin ja tavoitteisiin eri tavoin kantaa ottavia kokonaiskuvia, jotka näin tehdessään ehdottavat omat filosofisesti rakentuneet vastauksensa siihen, mistä filosofiassa lopulta oikein on kyse. Väitöstutkimuksessani se on eräänlainen käsitteellinen työkalu, jonka avulla voidaan selventää filosofian olemusta koskevien näkemyserojen ulottuvuuksia. Ne vastaavat filosofian luonteen kohdalla kysymyksiin ”mitä”, ”miten” ja ”miksi”, Pettersson luonnehtii.
Filosofiakäsitykset tulee kuitenkin väittelijän mukaan erottaa muista filosofian hajanaiseen profiiliin vaikuttavista ilmiöistä, kuten sosiologisten tekijöiden kautta määrittyneistä koulukunnista ja virtauksista.
– Vaikka filosofiakäsitykset onkin syytä erottaa mainituista ilmiöistä, vaikuttavat ne kuitenkin monin tavoin filosofien asenteisiin ja toimintaan – mukaan lukien myös siihen, millaisessa hengessä filosofiakäsityksiä edustetaan, ja miten niistä keskustellaan, Pettersson täsmentää.
Tutkimuksessa tarkennetaan metafilosofian käsitettä
Tutkimus kuuluu metafilosofian alaan, sillä siinä tarkastellaan filosofoinnin kohteisiin, menetelmiin ja tavoitteisiin liittyviä aiheita filosofian omista näkökulmista käsin.
Vaikka metafilosofialla on ilmiönä pitkä historia tieteenalalla, on se vasta hiljattain eriytynyt omaksi filosofian osa-alueekseen. Niinpä filosofit käyttävät tätä nimeä eri tavoin, eikä metafilosofisen pohdinnan lähtökohdista ole vielä aiemmin tehty perusteellista selvitystä. Petterssonin toinen keskeinen tulos onkin metafilosofian olemuksen määritteleminen.
– Kirjoitan aiempaa suorasanaisemmin auki metafilosofisen pohdinnan omaa luonnetta sekä hahmottelen siihen liittyviä potentiaalisia ongelmallisuuksia. Metafilosofia on toimessaan eräänlainen filosofian sisällä operoiva oppialan oma tieteenfilosofia, mutta koska sekä tarkastelua suorittava ilmiö että tarkastelun kohde ovat yksi ja sama, piilee tässä asetelmassa vakava kehämäisyyden uhka, Pettersson kertoo.
Filosofian suhde empiirisiin tieteisiin yhä ajankohtainen kysymys
Tapaustutkimuksena filosofiakäsitysten erimielisyyksistä Pettersson käyttää naturalistien ja antinaturalistien välistä kiistaa. Näiden näkökohtien välinen kiista koskee sitä, miten filosofian työnkuva, reviiri ja arvovalta ymmärretään suhteessa kokemusperäisiin luonnontieteisiin.
– Naturalistien näkemyksessä filosofinen tutkimus toimii läheisessä ja vuorovaikutteisessa yhteistyössä samojen tutkimuskysymysten kanssa omilla tahoillaan toimivien erityistieteiden kanssa, joiden tutkimustulokset motivoivat, ohjaavat ja korjaavat filosofien kannanottoja. Antinaturalistit puolestaan katsovat filosofialla olevan menetelmien, tarkastelun kohteiden ja tavoitteiden osalta poikkeuksellinen luonne, joka edellyttää sen rajaamista omaksi tieteenalakseen, Pettersson selittää.
Naturalistien ja rationalistien käymä kiista filosofian ja erityistieteiden vuorovaikutuksesta osuu Petterssonin mukaan kaikkiin filosofian osa-alueisiin.
– Kiista on tullut alati ajankohtaisemmaksi viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana samalla, kun filosofit osallistuvat modernin kognitiotieteen kaltaisiin teoreettisia ja empiirisiä tutkimusotteita yhdisteleviin monitieteisiin tutkimushankkeisiin, Pettersson sanoo.
Tällaisissa yhteyksissä on tarpeen määrittää filosofian työnkuva, asema ja mahdollisuudet suhteessa muihin samoja aiheita tarkasteleviin tiedonaloihin.
– Naturalistien ja antinaturalisteja tässä työssä edustavien rationalistien kyseisestä aiheesta käymissä metafilosofisissa keskusteluissa esiintyy kuitenkin paljon väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja, joita pyrin omalla tarkastelullani oikomaan. Naturalisteja esimerkiksi syytetään usein jonkinlaisesta kritiikittömästä luonnontieteiden ihailusta, kun taas antinaturalistien filosofiakäsityksen epäillään olevan vain jonkinlainen jälkikäteinen rationalisointi filosofiaa edeltävälle uskonnolliselle vakaumukselle. On selvää, etteivät tällaiset asenteelliset mielikuvat edistä ymmärrykseen tähtäävää vuoropuhelua, Pettersson toteaa.
Keskustelu kaikista näistä teemoista jatkuu todennäköisesti tulevaisuudessa, väittelijä pohtii.
– Filosofia on tyypillisesti jopa väitöskirjoissa eräänlaista vaihtoehtoisten argumenttien ja mahdollisten näkökulmien kartoitusta, ilman että mihinkään kysymyksiin saataisiin ehdottoman oikeita tai varmasti tosiksi tiedettyjä lopullisia vastauksia. Olen väitöstyössäni liikkunut monin paikoin kartoittamattomassa maastossa, ja pyrkinyt sanomaan näistä aiheista ensimmäisen sanan, en viimeistä, Pettersson päättää.
***
VTL Henri Pettersson esittää väitöskirjansa ”Metaphilosophical Themes: Naturalism, Rationalism and the Conceptions of Philosophy” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.5.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 5 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Daniel Cohnitz (Utrechtin yliopisto, Hollanti) ja kustoksena dosentti Jussi Haukioja (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on filosofia.
