Tutkimus avaa feministisen politiikan ulottuvuuksia uuskonservatiivisella Venäjällä (Väitös: VTM Inna Perheentupa, 25.10.2019, sosiologia)
VTM Inna Perheentuvan etnografinen väitöstutkimus venäläisten nykyfeministien parissa osoittaa, että feministinen vastarinta saa Venäjällä sekä näyttäviä mutta myös kätkettyjä ja suojaa tuottavia muotoja. Tutkimus havainnollistaa myös, miten terapeuttisuus ja poliittisuus kiertyvät yhteen feministisessä aktivismissa. Lisäksi se jäljittää ilmiötä, jossa haastavissa olosuhteissa toimivan sosiaalisen liikkeen toiminta muuttuu kamppailuiksi vähäisistä resursseista.
Venäjällä on 2010-luvulla aktivoitunut uusi feministisukupolvi, joka on noussut vastustamaan hallinnon edustamia perinteisiä arvoja sekä konservatiivisia lakimuutoksia. Feministinen liike on mobilisoitunut olosuhteissa, joissa kansalaisaktivismin mahdollisuuksia ja naisten sekä LGBTQ- yhteisöön kuuluvien oikeuksia on kavennettu.
– Selvitän väitöstutkimuksessani, millaisia muotoja feministinen politiikka saa tässä kasvavan autoritaarisissa ja konservatiivisessa kontekstissa, kertoo Turun yliopistossa väittelevä Inna Perheentupa.
Perheentuvan sosiologian alan väitöstutkimus pohjaa etnografiseen kenttätyöhön, joka on toteutettu Pietarissa, Moskovassa ja venäjänkielisessä sosiaalisessa mediassa vuosina 2015–2018. Tutkimusaineisto koostuu 42 feministiaktivistin haastattelusta sekä havainnoinneista erilaisissa feministien tapaamisissa, tilaisuuksissa, mielenosoituksissa, taidefestivaaleilla ja sosiaalisessa mediassa.
Nettiaktivismilla tavoitellaan suuria yleisöjä
Perheentuvan tutkimuksessa feministinen politiikka on tulkittu laajasti vastarintana, joka saa sekä avoimia että kätkettyjä muotoja. Tutkimuksesta selviää, että feministinen vastarinta on sitten 2000-luvun alun siirtynyt erityisesti taiteeseen ja internettiin, jotka ovat vielä suhteellisen vähän säädeltyjä.
– Taiteellisen ja digitaalisen aktivismin yhdistelmät ovat esimerkkejä feministiaktivismin kaikkein näkyvimmistä ’aktionismin’ perinteestä ammentavista muodoista, joissa keskeistä on usein näyttävien vaikutelmien tavoittelu. Tämä tarkoittaa sitä, että isojen yleisöjen tavoitteleminen muodostuu ajoittain tärkeämmäksi kuin todellisuus internetin ulkopuolella, kuten nähtiin jo Pussy Riotin Punkrukouksen kohdalla. Poliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet painottuvat nyky-Venäjällä nettiin, jota aktivistit hyödyntävät tästä syystä monin tavoin ja kekseliäästi, Perheentupa toteaa.
Toisaalta feministinen politiikka voi myös saada peitellympiä muotoja esimerkiksi silloin, kun se pyrkii tuottamaan feminismin pariin hakeutuville suojaa. Perheentuvan tutkimusaineistosta nousee vahva sukupuolittuneen väkivallan kritiikki sekä tarve tuottaa naisille ja LGBTQ identifioituville yksilöille turvallisia tiloja.
– Feminismi tuotetaan aktivistien keskuudessa suojapaikkana niille, jotka ovat kokeneet sukupuolittunutta väkivaltaa tai haavoittuvuutta sukupuolensa ja seksuaalisuutensa vuoksi, ja jotka eivät saa apua tai tukea muualta. Tämä tarkoittaa tilojen luomista, joissa voidaan jakaa kokemuksia ja tietoa turvallisesti.
Tutkimus osoittaakin terapeuttisten ulottuvuuksien keskeisyyden haastavissa olosuhteissa toimivalle sosiaaliselle liikkeelle. Se ehdottaa, että feminismistä tulee korjaava politiikkaa, jossa terapeuttisuus ja poliittisuus kiertyvät monin tavoin yhteen.
Osa aktivisteista haastaa politiikanteon eliitin yksinoikeutena
Vastarinnan eri muotojen lisäksi Perheentuvan tutkimuksen keskeinen läpileikkaava teema ovat resurssit. Siinä, missä aiempi tutkimus 1990-luvulla kartoitti venäläisen naisliikkeen toimintaa tilanteessa, jossa poliittiset mahdollisuudet ja taloudelliset resurssit olivat kasvussa merkittävän ulkomaisen tuen ansiosta, Perheentuvan tutkimus valottaa seuraavan sukupolven aktivisteja tilanteessa, jossa resurssit ja toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet.
Yhtäältä tutkimus osoittaa, miten merkittävä voimavara feminismi on aktivisteille ollut. Perheentuvan haastatteluaineistossa se merkityksellistyy resurssiksi, joka on mahdollistanut oma-avun esimerkiksi traumaattisiksi koetuissa kokemuksissa sekä poliittisen toimijuuden ottamisen.
Toisaalta tutkimus havainnollistaa myös logiikkaa, jossa vähäisin resurssein varustetun liikkeen kaikki toiminta kiertyy tavalla tai toisella resurssien ja niitä koskevien kysymysten ympärille.
– Resurssien puute ei ainoastaan elimellisesti vaikuta siihen, minkälaisia muotoja feministinen politiikka saa, vaan myös lisää liikkeen sisäisiä kamppailuja vähäisistä voimavaroista, väittelijä toteaa.
Resursseihin liittyen tutkimus havainnollistaa myös, miten Venäjällä nousee eliitin ulkopuolisiksi identifioituvien feministien ajoittain kovaääninen ja näkyvä aktivismi, joka haastaa kulttuurisesti vallinneen ajatuksen politiikanteosta vain eliitin yksinoikeutena.
***
VTM Inna Perheentupa esittää väitöskirjansa ”Feminist Politics in Neoconservative Russia” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 25.10.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 2 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Julie Hemment (University of Massachusetts Amherst, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Suvi Salmenniemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.
Väittelijän yhteystiedot: inna.perheentupa@utu.fi
