Sudenkorentolajien häviämiseen vaikuttavat lajin levinneisyys, erikoistumisaste ja ympäristön laatu (Väitös: Esa Korkeamäki, 6.3.2020, biologia)
Filosofian maisteri Esa Korkeamäki aloitti sudenkorentoja koskevat tutkimuksensa Jyväskylän yliopistossa jo 25 vuotta sitten, ja nyt Turun yliopistossa tarkastettu väitöskirja esittelee tutkimusten keskeisimmät tulokset. Korkeamäen väitöskirja koostuu neljästä tiedelehdissä julkaistusta tutkimuksesta sekä yhteenvedosta, jossa kerrotaan, miten väitöskirjan tuloksia voidaan hyödyntää luonnonsuojelussa.
Korkeamäen väitöskirjan ensimmäisessä osassa tutkittiin, millainen on Fennoskandian sudenkorentoyhteisöjen rakenne. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkimusalueen eteläisimmissä vesistöissä sudenkorentoyhteisö koostui harvoissa paikoissa esiintyvistä lajeista eli satelliittilajeista, mutta pohjoisimmissa se painottui kaksijakoisesti joko yleisempiin ydinlajeihin tai harvinaisempiin satelliittilajeihin.
Muissa kappaleissa tutkittiin luonnonsuojelubiologisin menetelmin, mitkä ekologiset ominaisuudet vaikuttavat sudenkorentojen populaatioiden häviämiseen Keski-Suomen vesistöistä. Tutkimuspaikat olivat vesistöjä, joiden sudenkorentolajisto tunnettiin pitkältä ajalta vanhojen paikallisfaunatutkimusten ansiosta. Väitöskirjan kenttätöissä sudenkorentokartoitukset tehtiin uudelleen, jolloin selvisi, minkä lajien populaatiot olivat hävinneet vesistöistä.
Laajalle levinneillä lajeilla paremmat mahdollisuudet säilyä elinalueillaan
Tutkimuksissa selvisi, että jotkut sudenkorentolajit häviävät herkemmin kuin toiset. Laajalle levinneiden ja erilaissa elinympäristötyypeissä esiintyvien yleisten lajien populaatioiden riski hävitä oli pieni. Koska yleisillä ja laajasti levinneillä lajeilla on muita lajeja paremmat mahdollisuudet saada täydennystä viereisistä elinympäristöistä, ne säilyvät muita paremmin elinympäristöissään esimerkiksi ympäristön tilan hetkellisesti muuttuessa. Kuitenkin, kun levinneisyyden vaikutus populaatioiden häviämiseen oli kontrolloitu, olikin niin sanottujen habitaattispesialistien häviämisriski pienempi kuin generalistien.
– Tämä tulos haastaa joitain luonnonsuojelubiologisia teorioita, mutta on yhteneväinen lähde-nieluhypoteesin kanssa. Generalistilajeilla populaatioiden suuri häviämisriski näyttää liittyvän siihen, että ne elävät myös huonolaatuisissa elinympäristöissä. Populaatioiden elinkyky on huonolaatuisissa nielualueissa heikkoa, koska niiden säilyminen on lähdealueilta tulevan muuton varassa. Suolla elävien sudenkorentolajien populaatioiden häviämisriski oli suurin, koska suurin osa Keski-Suomen luonnontilaisista soista hävitettiin lajistokartoitusten välisenä aikana, Korkeamäki kertoo.
Yhteenvetona väitöskirjassa havaittiin, että lajien levinneisyys, erikoistumisaste ja elinympäristön laatu vaikuttavat populaatioiden häviämisriskiin, ja että häviäminen on usein seurausta eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Eliölajien ja elinympäristöjen häviäminen maapallolta on kiihtymässä. Korkeamäen väitöskirja tarjoaa hyödyllistä tietoa sudenkorentojen ja muiden vesieliöiden monimuotoisuuden turvaamiseen.
– Populaatioiden sukupuuttoriskin ja korkealaatuisten elinympäristöjen tunnistaminen harvinaisille eliölajeille luovat edellytyksiä nykyistä kestävämmälle perustalle nojaavaan luonnonsuojeluun.
Korkeamäki asuu Kotkassa ja toimii johtajana erilaisiin vesistö- ja ympäristötutkimuksiin erikoistuneissa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:ssä sekä Kymen Ympäristölaboratoriossa.
***
FM Esa Korkeamäki esittää väitöskirjansa ”LOCAL EXTINCTION RISK AND COMMUNITY STRUCTURE OF ODONATA POPULATIONS IN FENNOSCANDIA” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6.3.2020 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Arc 1, Arcanuminkuja 4, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Jouni Taskinen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Veijo Jormalainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0447677230, esa.korkeamaki@vesiensuojelu.fi
> Väittelijän kuva
