Sokeat näkevät ja näkevät eivät: primaarin näköaivokuoren toiminta on välttämätöntä sekä tietoiselle että tiedostamattomalle näkemiselle (Väitös: Mikko Hurme, 7.3.2020, psykologia)
PsM Mikko Hurme havaitsi tutkimuksissaan primaarin näköaivokuoren toiminnan olevan välttämätöntä sekä tietoiselle että tiedostamattomalle näkemiselle. Löydös haastaa aiemmat tutkimukset, joissa potilaiden, joilla on näköaivokuoren vauriosta johtuva sokeus, on havaittu pystyvän käsittelemään tiedostamattomasti heille esitettyä visuaalisia ärsykkeitä. Tiedostamaton näkeminen tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö ei koe näkevänsä, mutta pystyy silti käyttämään silmien kautta tulevaa tietoa käyttäytymisensä ohjaamisessa.
Hurmeen tutkimuksissa terveiden koehenkilöiden näköaivokuoren toimintaa häirittiin magneettistimulaatiolla kallon läpi. Tutkimuksissa häirittiin primaaria näköaivokuorta, joka on välttämätön tietoisen näköhavainnon synnylle: tämän aivoalueen vaurio aiheuttaa sokeuden tiettyyn osaan näkökenttää. Monet aivovaurion johdosta sokeutuneet pystyvät kuitenkin tiedostamattomalla tasolla käsittelemään sokealle näkökentälle esitettyjä ärsykkeitä.
– Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että vaikka he omasta mielestään eivät nähneet esitettyä ärsykettä, saattavat he pystyä arvaustodennäköisyyttä paremmin arvaamaan esimerkiksi ärsykkeen värin, muodon tai liikkeen suunnan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että näillä potilailla on joku primaarista näköaivokuoresta riippumaton aivorata, joka mahdollistaa tällaisen käyttäytymisen. Ilmiötä kutsutaan sokeanäöksi, kertoo Mikko Hurme.
Hurme ei kuitenkaan ole tutkinut aivovauriopotilaita, vaan on keskittynyt normaalisti näkeviin, neurologisesti terveisiin koehenkilöihin.
– Potilasaineistosta on vaikea tehdä tulkintoja koko populaatiosta. Aivot ovat plastiset eli muovautuvat, mikä tarkoittaa sitä, että aivoalueet voivat muodosta uusia yhteyksiä aivovaurion jälkeen. Olen kiinnostunut siitä, miten yleistettävä tämä sokeanäköilmiö on, eli onko kaikilla ihmisillä luonnostaan tällainen primaarin näköaivokuoren ohittava rata, Hurme selventää.
Hurmeen tutkimuksissa hyödynnettiin transkraniaalista magneettistimulaatiota, eli kallon läpi tapahtuvaa aivojen normaalin viestinvälityksen häirintää. Näköaivokuorelle kohdistetut pulssit aiheuttavat hetkellisen sokean pisteen näkökenttään.
– Transkraniaalisella magneettistimulaatiolla on mahdollista tutkia eri aivoalueiden roolia tietyssä tiedonkäsittelyprosessissa ja vielä ajallisesti hyvinkin tarkasti. Pystymme häiritsemään näköärsykkeen havaitsemista niin, että koehenkilö ei koe näkevänsä ärsykettä, joka esitetään ruudulla hänen edessään, Hurme kertoo.
Potilaat näkevät sokeasti, neurologisesti terveet eivät
Hurmeen tutkimuksissa tiedostamaton näkeminen katosi tietoisen näköhavainnon myötä, kun osallistujien näköaivokuorta häirittiin. Potilailla havaittua sokeanäköilmiötä ei yllättäen havaittu terveillä. Mistä tämä ero potilaiden ja neurologisesti terveiden välillä sitten johtuu – miksi potilailla löydetään sokeanäkö, mutta terveillä ei?
– Yksi mahdollisuus on juuri aivojen muovautuvuus. Aivovaurion seurauksena saattaa kehittyä uusia yhteyksiä, tai potilaat voivat oppia käyttämään tehokkaammin tätä tiedostamatonta informaatiota, kun muuta näköinformaatiota ei ole käytettävissä. Toisaalta voi myös olla, että kyseessä on enemmänkin ero tiedostamattoman ja tietoisen näkemisen määritelmässä.
Tutkijoilla ei ole tällä hetkellä yhtenäistä käsitystä siitä, mikä määritellään tiedostamattomaksi näkemiseksi.
– Tietoinen-tiedostamaton-jako on yllättävän haastava. Ei ole varmaa, onko tietoisuus päälle-pois-tyyppinen ilmiö, vai onko se enemmänkin portaaton ominaisuus, joka vaihtelee täysin tiedostamattomasta täysin tietoiseen, Hurme pohtii.
***
PsM Mikko Hurme esittää väitöskirjansa ”The role of primary visual cortex in unconscious visual processing” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 7.3.2020 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Holly Bridge (Oxfordin yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena dosentti Henry Railo (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0405679753, mijhur@utu.fi
