TtM Minna Laiti tutki väitöskirjassaan sateenkaarinuorten kohtaamista kouluterveydenhoidossa ja kehitti hoitotieteen teoreettisen mallin kuvaamaan sateenkaari-inklusiivisen yläkoulun kouluterveydenhoidon keskeisiä tekijöitä. Teoreettinen malli havainnollistaa, kuinka kouluterveydenhoitajien työssä tarvitaan monialaista tietämystä ja ymmärrystä sateenkaarinuorten asemasta vähemmistöryhmänä, näyttöön perustuvaa tietoa ja koulutusta seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, sateenkaarinuoruuden ainutlaatuisuudesta sekä turvallisen ja luottamuksellisen suhteen rakentamista vastaanotolla.
Kouluterveydenhoito on terveyspalvelu, jonka tavoitteena on tukea nuorten yksilöllistä kasvua ja kehitystä sekä edistää terveyttä ja hyvinvointia yhdenvertaisesti huomioiden myös seksuaalisuuden ja sukupuolen osa-alueet.
Sateenkaarinuorten, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kohdalla terveyspalveluiden yhdenvertaisuus ei kuitenkaan aina toteudu, sillä ammattilaisten tiedot ja taidot seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta voivat olla puutteelliset ja mahdollisuudet saada lisäkoulutusta hyvin rajatut, osoittaa Turun yliopiston väitöskirjatutkija Minna Laitin väitöstutkimus. Lisäksi sateenkaarinuorten terveys ja hyvinvointi ovat Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan heikommalla tasolla verrattuna heidän ikätovereihinsa.
– Sateenkaarinuorten ja ylipäänsä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema terveydenhuollossa on ollut melko näkymätön, sillä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen ei ole aina suhtauduttu hyväksyvästi länsimaalaisessa terveydenhuollossa. Terveydenhuollon historiassa on pitkä ajanjakso, jolloin sateenkaari-ihmisyys luokiteltiin psyykkiseksi sairaudeksi tai epänormaaliksi poikkeukseksi seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvistä normeista. On siis ymmärrettävää, että sateenkaari-ihmiset eivät ole voineet kertoa terveydenhuollon ammattilaisille seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään, sanoo Laiti.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat myös kokeneet yhteiskunnan eri tasoilla ulkopuolisuutta ja syrjintää, kun esimerkiksi homoseksuaalisuus on luokiteltu rikokseksi tai synniksi.
– Näillä ilmiöillä on todettu olevan yhteys sateenkaari-ihmisten heikompaan terveydentilaan sekä korkeampaan riskiin mielenterveysongelmille, itsetuhoisuudelle ja päihteiden väärinkäytölle. Sateenkaarinuoret kuuluvatkin siis haavoittuvassa asemassa olevaan ihmisryhmään, Laiti korostaa.
Sateenkaarinuoret ensimmäistä kertaa hoitotieteen tutkimuksen keskiössä
Laitin väitöskirja koostui kolmesta osatutkimuksesta, joissa sateenkaarinuoria ja moninaisuuden kohtaamista tarkasteltiin aiemman kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden, suomalaisten sateenkaarinuorten yläkoulun kouluterveydenhoitoon liittyvien kokemusten sekä kouluterveydenhoitajien näkemysten perusteella. Tutkimus on hoitotieteen alan ensimmäisiä väitöskirjoja, joissa sateenkaarinuoruus on nostettu tutkimuksen keskiöön.
– Suomalaisessa hoitotieteessä on tehty vain muutamia tutkimuksia, jotka ovat keskittyneet sateenkaari-ihmisiin, ja niissä käsitellään joko aikuisia tai sateenkaariperheissä eläviä nuoria. Kansainvälisestikin sateenkaarinuoria on tutkittu vähäisesti terveydenhuollossa, ja erityisesti Pohjoismaissa tehtyä tieteellistä tutkimusta en ole löytänyt, Laiti kertoo.
Väitöskirjassa toteutetun kirjallisuuskatsauksen mukaan aiempi tutkimus on toteutettu pääasiassa amerikkalaisen terveydenhuollon kontekstissa, ja näissä tutkimuksissa osallistujina olivat useammin ammattilaiset kuin sateenkaarinuoret. Tutkimuksia yhdistävä tulos oli esimerkiksi se, että terveydenhuollon ammattilaisilla ilmeni puutteellinen tietämys sateenkaarinuorille keskeisistä terveysaiheista sekä puutteelliset taidot sateenkaarinuorten kohtaamiseen työssään. Aiheeseen liittyvää koulutusta oli myös vähäisesti saatavilla.
Suomalaisten sateenkaarinuorten kokemukset ja kouluterveydenhoitajien näkemykset olivat monelta osin yhteneviä siitä, millaiset tekijät ovat keskeisiä sateenkaari-inklusiivisen kouluterveydenhoidon toteuttamisessa. Esimerkiksi sateenkaarinuoren ja perheen välinen yhteys koettiin tärkeänä osana nuorten terveyttä ja hyvinvointia.
– Oli hienoa havaita, että terveydenhoitajilla ja sateenkaarinuorilla vaikuttaisi olevan samankaltaisia ajatuksia siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä sateenkaari-inklusiivisen ja yhdenvertaisen kouluterveydenhoidon osalta. Yksi ero nuorten ja terveydenhoitajien kuvauksissa oli se, että vaikka terveydenhoitajat arvostivat sateenkaarinuoria moninaisuuteen liittyvän tiedon jakajina, sateenkaarinuoret eivät itse haluaisi olla sateenkaarevien aiheiden tiedon jakajan roolissa, Laiti kertoo.
Tutkimukseen osallistuneet sateenkaarinuoret kokivat tärkeäksi, että kouluterveydenhoitaja olisi turvallinen, moninaisuudesta tietävä ammattilainen, jonka vastaanotolle voisi mennä kysymään ja keskustelemaan asioista. Toisaalta terveydenhoitajat kertoivat, että heillä on halu kehittyä juuri sateenkaarinuorten toiveisiin ja tarpeisiin vastaavaksi ammattilaiseksi. Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä tieto ja koulutus koettiin tärkeänä ammatillisen kehittymisen edellytyksenä.
Sateenkaari-inklusiivisuus on monialaista tiedon ja ymmärryksen yhteensovittamista
Tutkimuksessa kehitetty sateenkaari-inklusiivisen yläkoulun kouluterveydenhoidon malli perustui väitöskirjan osatutkimusten tuloksiin. Näiden pohjalta sateenkaari-inklusiivinen kouluterveydenhoito rakentuu terveydenhoitajan monialaiseen tietoon ja ymmärrykseen, jossa hän hyödyntää ja yhteensovittaa hoitotyön keskeisten tiedonalueiden sisältöjä.
– Terveydenhoitajan työssä tarvitaan erilaisia tiedonalueita, ja olen väitöskirjassani pyrkinyt havainnollistamaan, mitkä tekijät ovat keskeisiä juuri sateenkaari-inklusiivisen yläkoulun kouluterveydenhoidon näkökulmasta, Laiti kertoo.
Mallissa kuvattuihin tiedonalueisiin sisältyvät terveydenhoitajan tietoisuus sateenkaarinuorten kokemasta eriarvoisuudesta ja keinoista sen purkamiseen kouluterveydenhoidossa, terveydenhoitajan työn sateenkaari-inklusiiviset eettiset ja moraaliset periaatteet sekä näyttöön perustuva tieto ja koulutus seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta. Lisäksi tiedonalueissa korostuu terveydenhoitajan joustava toiminta erilaisissa tilanteissa, joissa hän ymmärtää sateenkaarinuoruuden moniulotteisuuden, luo vastaanotostaan turvallisen tilan, pyrkii rakentamaan luottamuksellisen suhteen nuoriin sekä tarkastelee rakentavasti itseään ammattilaisena, oman osaamisensa kehittämiskohteita ja elämänhistoriaansa.
Väitöskirjassa kehitetty sateenkaari-inklusiivisen yläkoulun kouluterveydenhoidon malli on Laitin mukaan ensimmäinen hoitotieteen teoreettinen malli, jolla voidaan edistää seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden sisällyttämistä hoitotyöhön. Laiti näkee, että teoreettinen malli voi antaa arvokasta tukea terveydenhoitajien työhön nuorten kanssa, ja se edistää sateenkaarinuorten yhdenvertaista kohtaamista yläkoulun kouluterveydenhoidossa.
– Teoreettinen malli ei sinänsä vielä muuta kouluterveydenhoidon käytänteitä, mutta sitä voidaan hyödyntää monipuolisesti tulevaisuudessa. Sateenkaari-inklusiivisen yläkoulun kouluterveydenhoidon mallia voitaisiin käyttää esimerkiksi tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä sekä terveydenhoitajien ja ylipäänsä hoitotyön koulutuksen kehittämisessä. Sen pohjalta voitaisiin myös kehittää ja testata uusia hoitotyön menetelmiä, joilla seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta käsitellään kouluterveydenhoidon arjessa.
***
TtM Minna Laiti esittää väitöskirjansa ”Towards LGBTQ+ inclusive junior high school nursing – Development of a theoretical model” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 02.02.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu2-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Jari Kylmä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Sanna Salanterä (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Väittelijän yhteystiedot: minna.laiti@helsinki.fi
> Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa
> Väittelijän kuva (Kuva: Tinksu Wessman)
