Postperikardiotomiaoireyhtymä lisää kuolleisuutta sydänleikkauksen jälkeen (Väitös: LL Joonas Lehto, 1.11.2019, kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede)
Postperikardiotomiaoireyhtymä (PPS), eli sydän- ja keuhkopussin epänormaali tulehdusreaktio avosydänleikkauksen jälkeen, on aiemmin hyvänlaatuiseksi tulkittu komplikaatio. LL Joonas Lehto selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan taudin komplikaatioita, ennustetta ja riskitekijöitä. Tutkimus paljasti yllättäen, että PPS lisää kuolleisuutta sydänleikkauksen jälkeen, ja näin ollen siihen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Postperikardiotomiaoireyhtymän tyypilliseen oireistoon kuuluu kahdesta kolmeen viikkoa sydänleikkauksen jälkeen ilmaantuva hengenahdistus, rintakipu ja kuumeilu. Taudin syyksi epäillään immunologista mekanismia, joka aiheuttaa nesteen kertymistä sydän- ja keuhkopussiin. Tauti paranee yleensä itsestään, ja sen ennustetta on pidetty hyvänä, vaikka joissain tapauksissa hoito vaatiikin kajoavia toimenpiteitä. Tutkimusnäyttö tästä on kuitenkin ollut heikkoa.
– Käsitys taudin hyvänlaatuisuudesta on pysynyt vallalla jo yli puolen vuosisadan ajan. Tämä on kuitenkin perustunut lähinnä kliiniseen kokemukseen varsinaisen tutkimustiedon sijasta, Lehto toteaa.
Lehto havaitsi väitöskirjatyössään, että vaikka oireyhtymä on luonteeltaan pääosin hyvänlaatuinen, kajoavaa hoitoa, eli sydän- tai keuhkopussin uudelleenkanavoimista, vaativa PPS on yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen kahden vuoden kuluessa leikkauksesta.
– Tulosten perusteella PPS huonontaa jo entuudestaan huonokuntoisten potilaiden toipumista leikkauksesta ja lisää hieman heidän kuolleisuuttaan. Kajoavaa hoitoa vaativat PPS-potilaat voivat olla kuolemanvaarassa. Heihin tulisi siksi kohdistaa entistä tarkempaa seurantaa ja hoitoa, Lehto selittää.
Naisilla ja nuorilla suurempi riski – diabetes voi suojata
Väitöskirjatyössä selvisi myös, että verituotteiden käyttö leikkauksen yhteydessä, naissukupuoli ja nuorempi ikä altistavat taudin kehittymiselle. Leikkaustyypeistä läppäleikkausten ja erityisesti aortan toimenpiteiden yhteydessä tauti oli yleisempi kuin sepelvaltimoiden ohitusleikkausten yhteydessä. Diabeteksen taas todettiin yllättäen merkittävästi vähentävän taudin ilmaantuvuutta.
– Tietoja voidaan hyödyntää tutkittaessa taudin syntymekanismia. Lisäksi ne mahdollistavat ennaltaehkäisevien toimien kohdistamisen suurimmassa riskissä oleviin potilaisiin, Lehto sanoo.
Tulevaisuudessa huomio tulisi siirtää vakavimpiin tapauksiin
Lehdon väitöskirjatyö osoittaa, että suurin osa viimeaikaisten tutkimusten PPS-diagnooseista on kliinisesti merkityksettömiä.
– Viimeaikaisissa tutkimuksissa oireiden ja löydösten on täytynyt valtaosassa PPS-tapauksista olla niin lieviä, etteivät potilaat olisi ikinä havainneet voinnissaan muutosta. On kyseenalaista, voiko näitä tapauksia edes kutsua määritelmän mukaisesti oireyhtymäksi. Tämä useissa tutkimuksissa vallitseva asetelma, jossa oireyhtymää pyritään diagnosoimaan mahdollisimman herkällä liipaisimella, hankaloittaa tulosten soveltamista käytäntöön ja kyseenalaistaa niiden arvoa kokonaisuudessaan, Lehto huomauttaa.
Lehto esittää, että tulevissa tutkimuksissa pääpaino tulisi siirtää taudin mahdollisimman herkästä diagnosoinnista kliinisesti merkityksellisiin ja kajoavaa hoitoa vaativiin tapauksiin.
– Erityisesti tulisi tutkia, estääkö jokin lääkitys tai ennaltaehkäisevä toimenpide nimenomaan taudin hankalimpia muotoja, jolloin näillä toimilla voisi olla jopa ennustevaikutustakin. Lisäksi vertailemalla varmoja, hankalimpia tautitapauksia täysin terveisiin potilaisiin voitaisiin vihdoin päästä taudin syntymekanismin jäljille ja saada tauti ehkä ennaltaehkäistyä kokonaan, Lehto toivoo.
Väitöskirjatyössä hyödynnettiin tietoja suomalaisista monikeskustutkimuksista ja koko Suomen kattavaa HILMO-aineistoa (Sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitus). Väitöskirjan aineistot kattoivat yhteensä lähes 40 000 sydänleikattua potilasta.
***
LL Joonas Lehto esittää väitöskirjansa Risk Factors and Prognosis of Postpericardiotomy Syndrome julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 1.11.2019 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Risto Lahesmaa -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Juha Sinisalo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Juhani Airaksinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede.
Väittelijän yhteystiedot: 0405586136, jojuleh@utu.fi
Väittelijän kuva
