Onko ikuinen elämä tavoiteltavaa? (Väitös: VTM Rosa Rantanen, 15.11.2019, filosofia)
Monet pitävät huomattavan pitkää elämää tavoittelemisen arvoisena ja haaveilevat jopa ikuisesta elämästä. Lääketieteelliset ja teknologiset ratkaisut saattavat mahdollistaa satojen vuosien mittaisen elämän jo lähitulevaisuudessa, mutta onko oikein tavoitella yhä pidempää elämää? Rosa Rantasen filosofian alaan kuuluva väitöstutkimus on katsaus eliniän huomattavaa pidentämistä koskeviin eettisiin kysymyksiin. Tutkimus tarjoaa työkaluja eettisten näkökulmien arviointiin ja vertailuun.
VTM Rosa Rantanen tarkastelee väitöskirjassaan eliniän huomattavasta pidentämisestä käytyä filosofista keskustelua keskittyen viime vuosikymmenien bioeettiseen ajatteluun. Elämään ja kuolemaan liittyvät metafyysiset kysymykset yhdistyvät keskustelussa kysymyksiin oikeudenmukaisuudesta, ympäristöön liittyvistä huolista ja ihmisen parantelusta.
Vaikka elinajanodotteemme kasvaa jatkuvasti, ihmislajin maksimaalinen elinikä on säilynyt pitkään 120 vuoden paikkeilla.
– Todennäköisesti ihmisen eliniän huomattava pidentäminen tulee olemaan seurausta joukosta erilaisia teknologisia ja lääketieteellisiä ratkaisuja, kuten kantasoluhoitoja ja regeneratiivista lääketiedettä, joilla pyritään vaikuttamaan biologiseen ikääntymisen prosessiin. On siis mahdollista, että ihminen päätyy elämään huomattavan pitkään tavoittelematta sitä aktiivisesti. Tällöin yksilön vastuu päätöksestä vähenee, Rantanen toteaa.
Eettisten kysymysten arviointiin vaikuttaa usein se, tarkastellaanko asiaa yksilön vai yhteiskunnan näkökulmasta. Myös yksilöllä saattaa Rantasen mukaan olla keskenään ristiriidassa olevia uskomuksia elämän huomattavan pidentämisen eettisestä tavoiteltavuudesta.
– Yksilö voi esimerkiksi ajatella, että elämän pidentäminen on henkilökohtaisesti tavoiteltavaa, koska se mahdollistaa uudet kokemukset ja omien haaveiden tavoittelun. Toisaalta hän voi olla huolissaan siitä, että pidennetty elämä lisää terveydenhuollon kustannuksia ja kuormittaa ympäristöä. Tällaisissa tilanteissa yksilön lopullinen kanta asiaan riippuu siitä, minkälaiset arvot ovat hänelle kaikkein tärkeimpiä, väittelijä sanoo.
Etusijalla merkityksellinen elämä
Rantasen väitöskirjassa todetaan, että eliniän pidentäminen on eettisesti hyväksyttävää, vaikka sen tavoitteluun liittyy myös paljon eettisiä ongelmia. Osa haasteista liittyy yhteiskunnallisiin teemoihin, osa taas olemassaoloamme koskeviin ydinkysymyksiin.
– Pitkästä elämästä haaveilun taustalla voi olla kuolemanpelko, mutta myös elämän rakastaminen. Eräs paradoksi nousee jatkuvasti esiin pitkää elämää tutkiessa: moni ei halua kuolla, mutta ei myöskään olla kuolematon. Useimmat haluavat jatkaa elämää toistaiseksi, ei ikuisesti, Rantanen sanoo.
Rantasen mukaan moni ajattelee, että kuolema antaa elämälle tarkoituksen. Lyhytkin elämä voi olla hyvä ja merkityksellinen.
– Lopulta eliniän pidentyessä merkittävää on se, että pitkä elämä on merkityksellistä ihmiselle, jonka elämä pidentyy. Kukaan ei kannata sitä, että ihmisen elämää pitäisi pidentää hinnalla millä hyvänsä. Tärkeää on elämän laatu, ei pituus, Rantanen summaa.
***
VTM Rosa Rantanen esittää väitöskirjansa ”On the Ethical Desirability of Considerable Life Extension” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.11.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Matti Häyry (Aalto-yliopisto) ja kustoksena professori Juha Räikkä (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on filosofia.
Väittelijän yhteystiedot: p. 041 5360 804, rosapauliinarantanen@gmail.com
