Kaksi yleisintä lihavuuskirurgista leikkausta, mahalaukun kavennusleikkaus ja mahalaukun ohitusleikkaus, johtivat tehokkaaseen ja pitkäaikaiseen painonlaskuun kymmenen vuoden seurannassa LL Sofia Grönroosin kirurgian väitöstutkimuksessa. Molemmat leikkaukset paransivat merkittävästi elämänlaatua ja auttoivat parantamaan lihavuuteen liittyviä sairauksia.
Lihavuudella tarkoitetaan painoindeksiä (body mass index, BMI), joka on yli 30. Lihavuus on
maailmanlaajuinen epidemia ja sen esiintyminen on 1970-luvun jälkeen lähes kolminkertaistunut koko maailmassa. Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen.
Lihavuuden yleistyessä lisääntyvät myös lihavuuteen liittyvät sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, verenpainetauti, kohonnut kolesteroli, uniapnea ja useat syövät. Lihavuus on krooninen sairaus, ja johtaa tutkitusti alentuneeseen elämänlaatuun, alentuneeseen työkykyyn, lisääntyneisiin yhteiskunnan kustannuksiin, ja lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen ja lyhentyneeseen elinajanodotteeseen.
Lihavuuteen liittyy edelleen nykypäivänä valtava negatiivinen stigma, ja sen syihin liittyy edelleen paljon harhakäsityksiä.
– Osa meistä on alttiimpia painonhallinnan ongelmille, ja lihavuuden syntyyn vaikuttavatkin ravinnon ja liikunnan lisäksi monet muut asiat, kuten ympäristö, sosiaaliset tekijät, geeniperimä, suolistomikrobisto, hormonaaliset tekijät ja aivojen säätelyjärjestelmään liittyvät tekijät. Pahimmillaan epäkunnioittava kohtelu ja syyllistäminen estävät hoitoon hakeutumisen, tai sen saamisen, sitä toivoville potilaille, lihavuusleikkauksia väitöskirjatutkimuksessaan tutkinut Turun yliopiston väitöskirjatutkija Sofia Grönroos korostaa.
Tutkimuskohteena kaksi yleisintä lihavuusleikkausta
Lihavuuskirurgia on tutkitusti ainoa tehokas ja pysyvän painonlaskutuloksen tuova vaikean lihavuuden hoitomuoto. Sen ylivertaisuus verrattuna perinteisiin elintapainterventioihin sekä lääkehoitoon on osoitettu useissa tutkimuksissa.
– Lihavuuskirurgian tavoitteena on pysyvän ja pitkäaikaisen painonlaskun lisäksi liitännäissairauksien ja elämänlaadun parantuminen sekä ennenaikaisen kuoleman ehkäiseminen, Grönroos kertoo.
Maailmalla tehdään yli 700 000 lihavuusleikkausta vuosittain. Kaksi yleisintä lihavuusleikkausta ovat mahalaukun kavennusleikkaus sekä mahalaukun ohitusleikkaus. Kavennusleikkaus on nykyään maailman yleisin lihavuuskirurginen leikkaus, jopa yleisempi kuin aiemmin ”kultaisena standardina” pidetty ohitusleikkaus. Tämä siirtymä on tapahtunut jo ennen kuin satunnaistettujen pitkäaikaistutkimusten tuloksia on ollut käytettävissä. Lisäksi kavennusleikkauksen on raportoitu aiheuttavan huolestuttavissa määrin refluksitaudin pahentumista ja ns. Barrettin ruokatorven esiintyvyyttä, mutta nämä tulokset eivät ole satunnaistetuista ison potilasaineiston pitkäaikaisseurannoista.
Grönroosin väitöskirjan päätavoitteena oli tutkia lihavuuskirurgian pitkäaikaisvaikutuksia. Väitöskirja perustuu suomalaisen satunnaistetun Sleeve vs. bypass (SLEEVEPASS) -monikeskustutkimuksen pitkäaikaisseurantaan, jossa alunperin vuosina 2008–2010 arvottiin sattumanvaraisesti 240 potilasta joko kavennus- tai ohitusleikkaukseen. Kymmenen vuoden seurannassa verrattiin leikkaustavan vaikutusta painonlaskuun, lihavuuteen liittyvien sairauksien paranemiseen ja elämänlaatuun. Lisäksi tutkijat selvittivät, liittyykö kavennusleikkaukseen enemmän refluksitautia – kaikille potilaille tehtiin sekä ennen leikkausta että kymmenen vuoden kuluttua leikkauksesta mahalaukun tähystys.
Seurannassa molemmat leikkaukset johtavat merkittävään painonlaskuun ja liitännäissairauksien sekä elämänlaadun paranemiseen
Grönroosin väitöskirjan pitkäaikaistulosten perusteella sekä kavennus- että ohitusleikkaus aikaansaivat merkittävän ja pitkäaikaisen painonlaskun kymmenen vuoden seurannassa. Painonlasku määritettiin ylipaino-osuuden prosentuaalisena vähenemisenä, joka väheni 44 prosenttia kavennusleikkauksen ja 51 prosenttia ohitusleikkauksen jälkeen. Ohitusleikkaus sai aikaan hieman suuremman painonlaskun, mutta ero ei ollut tutkimuksessa kliinisesti merkittävä.
Toimenpiteet johtivat yhtä tehokkaaseen tyypin 2 diabeteksen, kolesterolitaudin ja uniapnean lievittymiseen, mutta ohitusleikkaus oli parempi verenpainetaudin lievittymisen osalta. Molemmat leikkaukset paransivat myös merkittävästi elämänlaatua, eikä toimenpiteiden välillä ollut tässä eroa.
Kavennusleikkaus aiheutti enemmän refluksitaudin oireita ja ruokatorvitulehdusta. Barrettin ruokatorven esiintyvyydessä sen sijaan ei ollut eroa, ja sen esiintyvyys oli merkittävästi pienempää kuin aiemmissa tutkimuksissa.
Tutkimustulokset ovat suoraan sovellettavissa arkipäivän potilashoitoon. Lihavuuskirurgia on tehokasta ja turvallista, ja hoidon saatavuutta tulisi pyrkiä lisäämään.
– Leikkausmenetelmän valintaan vaikuttavat monet tekijät, ja valinnassa onkin huomioitava niin potilaskohtaiset taustat, riskitekijät kuin luonnollisesti potilaan omat toiveet, Grönroos toteaa.
***
LL Sofia Grönroos esittää väitöskirjansa “LONG-TERM OUTCOMES OF LAPAROSCOPIC SLEEVE GASTRECTOMY VS. LAPAROSCOPIC ROUX-EN-Y GASTRIC BYPASS - Special focus on procedure selection, gastroesophageal reflux, and quality of life” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 01.12.2023 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Haartman-sali, Hämeentie 11, 20520 Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii tohtori Ronald Liem (Groene Hart Hospital Gouda, Alankomaat) ja kustoksena professori Paulina Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
Väittelijän yhteystiedot: sapgro@utu.fi
