Korkeakoulutettujen lapsilla vähemmän huolta tulevista elämänpoluistaan (Väitös: KM Jenni Tikkanen, 11.1.2020, kasvatustiede)
KM Jenni Tikkanen tarkastelee väitöstutkimuksessaan, miten viime vuosikymmenten huomattavat yhteiskunnalliset muutokset yhdessä perinteisten sosiaalisten rakenteiden jatkuvan merkityksen kanssa heijastuvat koulutuksen kenttään ja siten nuorten elämänkulkujen rakentamisen reunaehtoihin. Tutkimuksessa aihetta lähestytään koulutusjärjestelmien, koulujen, perheiden ja yksilöiden näkökulmista.
Huolimatta siitä, että työelämä ja koulutus ovat kovassa murroksessa, valtaosa suomalaisista peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista ei ole erityisen huolissaan tulevaisuudestaan koulutuksen ja työn suhteen, selviää KM Jenni Tikkasen Turun yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta. Kuitenkin noin kymmenen prosenttia heistä on huolissaan tulevaisuudestaan usein tai jatkuvasti.
– Tässä suhteessa nuorten välillä on heidän kotitaustastaan kumpuavia eroja. Mitä korkeampi vanhempien koulutustaso on ja mitä enemmän he tarjoavat tukea lapsensa koulunkäyntiin, sitä vähäisempää on nuoren huoli omasta tulevaisuudestaan, Tikkanen sanoo.
Yhdeksäsluokkalaisten yleisesti ottaen varsin luottavaista suhtautumista tulevaisuuteen voi väittelijän mukaan selittää osaltaan tälle ajalle tyypillinen – joskin myös petollinen – diskurssi siitä, että jokainen yksilö on itse vastuussa oman elämänsä rakentumisesta, ja kaikki on elämässä mahdollista, kun vain tekee oikeita ratkaisuja ja hankkii oikeanlaista osaamista.
Tutkimuksessa selvisi myös, että sosiaalisesti parempiosaisten koulujen oppilaiden vanhemmat ovat suurissa suomalaiskaupungeissa tyytyväisimpiä lastensa koulujen toimintakulttuuriin sekä kodin ja koulun yhteistyöhön.
– Toisaalta näiden koulujen oppilaiden vanhemmilla on useammin kokemus siitä, että oppilaiden välillä on koulussa paljon kilpailua, Tikkanen sanoo.
Suomalaisten perus- ja toisen asteen koulujen rehtorit tunnistavat perheen sosiaalisen taustan merkityksen oppilaiden koulutuspolkujen muodostumisessa.
– Huomionarvoista on myös se, että vaikka koulutuksellinen tasa-arvo ja oppilaiden kotitaustasta johtuvien erojen tasoittaminen on useimpien rehtorien mielestä keskeistä, yli kymmenen prosenttia rehtoreista pitää koulujensa tärkeimpänä tehtävänä tukea kaikkein lahjakkaimpia oppilaita, jotta he voivat saavuttaa täyden potentiaalinsa.
Tutkimuksen suomalaisittain keskeisimmät aineistot on kerätty 2010-luvun alussa Turusta, Helsingistä ja Tampereelta kansainvälisen Governance of Educational Trajectories in Europe -tutkimushankkeen puitteissa.
Hyväosaiset nuoret hyötyvät koulujen eriytymisestä
Koulutus on yksi hyvin keskeinen viitekehys, jossa nuoret rakentavat elämänkulkujaan. Vallitseva myöhäismoderni aika ja sille leimallinen uusliberalistinen politiikkaideologia heijastuvat koulutukseen sekä nuorten koulutus- ja elämänpolkujen muodostumiseen. Toisaalta myös niin sanottujen perinteisten sosiaalisten rakenteiden merkitys on edelleen vahva tai jopa aiempaa vahvempi.
– Vaikka suomalainen koulutusjärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa vielä melko yhtenäinen ja tasa-arvoinen, merkkejä peruskoulujen eriytymisestä – josta tämänkin tutkimus osaltaan kertoo – on ollut jo pitkään nähtävillä erityisesti suurissa kaupungeissa, Tikkanen sanoo.
Väittelijä korostaa, että länsimaisissa yhteiskunnissa viime vuosikymmeninä tapahtuneet mittavat rakenteelliset, kulttuuriset ja taloudelliset muutokset ovat luoneet aikaisempaa monimutkaisemman ja epävarmemman maailman, jossa nuoret joutuvat navigoimaan siirtyessään kohti aikuisuutta. Koulujen sosiaalinen eriytyminen vahvistaa nuorten perheen sosiaalisen aseman merkitystä – perhetausta on yhteydessä monia eri reittejä sekä suoraan että välillisesti siihen, millaiset edellytykset nuorilla on rakentaa elämänpolkujaan.
– Kun koulut antautuvat tai alistuvat paikallisilla koulumarkkinoilla käytävään kilpailuun ja uusliberaaliin erinomaisuuden eetokseen, korkeasti koulutettujen ja sosioekonomisesti korkeammassa asemassa olevien vanhempien lapset ovat useimmiten niiden joukossa, jotka hyötyvät koulujen eriytymisestä. Hyväosaisten nuorten mahdollisuudet paranevat siis entisestään, Tikkanen summaa.
***
KM Jenni Tikkanen esittää väitöskirjansa ”Constructing Life Courses in Times of Uncertainty - Individualisation and Social Structures in the Context of Finnish Education” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 11.1.2020 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 2 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Diane Reay (University of Cambridge, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Risto Rinne (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Väittelijän yhteystiedot: +358 50 339 5873, jenni.tikkanen@utu.fi
