Luonnonvaroja paikallisella tasolla käyttävien ihmisten välisen sosiaalisen dynamiikan tunteminen voi lisätä merkittävästi luonnonvarojen kestävää hallintaa. Turun yliopistossa väittelevä Laura Tuominen tarkasteli monitieteisessä ympäristötieteiden alan väitöstutkimuksessaan kahta erilaista luonnonvarojen käyttäjäryhmää: turkulaisia laatikkoviljelijöitä ja suomalaisia hirvenmetsästäjiä.
Luonnonvaroja hallitaan usein monilla eri tasoilla. Väitöskirjatutkija Laura Tuomisen mukaan luonnonvarojen käyttäjien tunteminen on tärkeää, koska kestävään luonnonvarojen käyttöön tarvitaan huomattavaa tukea hallinnan alimmalta tasolta.
– Kaupunkiviljely on pieni luonnonvara, jonka taloudellinen merkitys on alhainen. Silti hyvin toteutettuna kaupunkiviljelyllä on moninaisia hyötyjä: se lisää viljelijöiden henkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia ja edistää heidän resilienssiään sekä paikallista luonnon monimuotoisuutta. Hirvi puolestaan on Suomessa ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti tärkeä laji, mutta sen hallinta on kärsinyt suurista kannan vaihteluista ja sidosryhmien konflikteista, Tuominen sanoo.
Väitöstutkimuksessaan Tuominen näyttää, että sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden välinen yhteys on monimutkainen ja asiayhteydestä riippuvainen. Hän osoittaa, että kestävyyden arvioinnissa olisi tärkeää ottaa huomioon useita erilaisia sosiaalisia ja ekologisia mittareita. Tuominen esittää myös sosiaaliselle kestävyydelle laajempaa määritelmää, joka pitää talouden lisäksi sisällään sosiaalisen pääoman eli sosiaaliset verkostot, luottamuksen ja vastavuoroisuuden.
Kaupunkiviljelijöiden väliset tapaamiset voisivat edistää kestävyyttä
Kaupunkiviljelyn osalta Tuominen havaitsi tutkimusryhmän kanssa, että viljelijöiden oma arvio kaupunkiviljelyn sosiaalisista, ekologisista ja hyvinvointiin liittyvistä hyödyistä ei ole yhteydessä viljelysten onnistumiseen eli objektiivisiin ekologisiin tuloksiin.
– Vaikuttaa siltä, että viljelykset eivät ehkä olekaan päämotivaatio tai viljelijät tarvitsevat lisää tietoa niiden edistämisestä, Tuominen sanoo.
Tuomisen mukaan koronapandemian tuomat laajat yhteiskunnalliset muutokset näyttivät vaikuttavan eri tavoin kaupunkiviljelyyn ja vaikutus jatkui pitkällä aikavälillä tai jopa muutti toimintaa.
– Puutarhurit olivat koronan aikaan edelleen motivoituneita huolehtimaan viljelmistä, mutta raportoivat saaneensa laatikkoviljelystä vähemmän hyötyjä pandemian aikana. Laatikkoviljely voi lisätä viljelijän resilienssiä esimerkiksi pandemiatilannetta kohtaan, mutta tuloksemme korostavat tarvetta luoda käytäntöjä, joilla tärkeät hyödyt turvataan kriisiaikoina, Tuominen toteaa.
Kaupunkiviljelytutkimusten tulokset korostavat toiminnan sosiaalista merkitystä ja kestävyyttä voitaisiin Tuomisen mukaan edesauttaa lisäämällä viljelijöiden tapaamisia ja muuta sosiaalista kanssakäymistä.
Metsästysseurojen toimiva päätöksenteko ja yhteistoiminta ovat yhteydessä metsästyssuositusten noudattamiseen
Väitöstutkimuksen toisessa osassa Tuominen tutki hirvenmetsästystä ja yli 4 000 metsästysryhmän saalismääriä vuosina 2007–2020. Kävi ilmi, että saalismäärät vaihtelivat huomattavasti metsästysryhmien välillä tarkastelujakson aikana.
– Saalis on toiminnan lähtökohta, joten metsästystoiminnan sosiaalista kestävyyttä edesauttaa vakaa saalismäärä. Löysimme, että tietyt metsästysryhmien ominaisuudet edistävät vakaampia saalismääriä. Yhteenvetona voin todeta, että ryhmän varhainen perustaminen ja pitkäikäisyys sekä johtajien säännöllinen vaihtuvuus edistävät saalismäärien vakautta, Tuominen sanoo.
Kyselytutkimuksen perusteella Tuominen havaitsi, että metsästysseurojen toimiva päätöksenteko ja yhteistoiminta sekä metsästäjien tyytyväisyys niihin ovat yhteydessä metsästyssuositusten noudattamiseen.
– Näin ollen metsästysseurojen sosiaalisella kestävyydellä on positiivinen yhteys toimenpiteisiin, jotka ylläpitävät ekologista kestävyyttä. Seurojen hyvä toiminta ja jäsenten tyytyväisyys siihen parantavat luultavimmin koko järjestelmän vakautta ja toimivuutta. Lisäksi tutkimustulosteni perusteella keskeinen tekijä myönteisten tulosten saavuttamisessa on korkea sosiaalinen pääoma, eli luottamus ja kommunikaatio metsästysryhmän sisällä, metsästysryhmien välillä ja hallintatasojen välillä, summaa Tuominen.
***
FM Laura Tuominen esittää väitöskirjansa ”Sustainable Management of Social-Ecological Systems: Insights into the importance of resource users / Sosio-ekologisten järjestelmien kestävä hallinta: Näkemyksiä luonnonvarojen käyttäjien merkityksestä” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 28.6.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Agora, XXI-luentosali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Tatiana Kluvankova (Slovakian tiedeakatemia ja Slovakian teknillinen yliopisto, Slovakia) ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on ympäristötiede.
Väittelijän yhteystiedot: laura.s.tuominen@utu.fi, p. 045 861 6911
