Mediateknologinen kehitys on helpottanut äitien arkea ja vahvistanut osallisuutta, mutta samalla voimistanut intensiivisen äitiyden ihannetta ja altistanut äidit laajemmalle arvostelulle. Digiarjen ristiriitaisuus voi täten kuormittaa ja heikentää äitien hyvinvointia. Tämä käy ilmi FM Suvi-Sadetta Kaarakaisen Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöksessä.
Internet antoi äideille mahdollisuuden osallistua aiemmin ulkoapäin tulleeseen äitiyden asiantuntijavetoiseen määrittelyyn. Samalla, kun äidit ovat digitaalisissa ympäristöissä “tulleet näkyviksi”, ovat he joutuneet yhä laajemman – myös keskinäisen – arvostelun kohteiksi. 2010-luvun alussa äitien digiteknologian käyttö nousi vanhemmuuden asiantuntijoiden huolenaiheeksi, kun sen tulkittiin rikkovan äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta, sekä heikentävän lapsen osakseen saamaa läsnäoloa. Äitien kunnollisuutta arvioidaan myös sen mukaan, mitä he jakavat elämästään somessa.
– Nykyään huoli tuntuu kuuluvan kaikille. Älylaitettaan leikkikentällä käyttävä äiti leimataan helposti välinpitämättömäksi. Ristiriitaista on, että samalla digitaaliset palvelut velvoittavat käyttämään teknologiaa yhä enemmän. Äidit pyrkivätkin osoittamaan heiltä odotettua läsnäolon hyvettä korostamalla hyötykäyttöä, tai tunnustamalla käytöstä syntyvän huonon omantunnon ja syyllisyyden, Suvi-Sadetta Kaarakainen toteaa.
Mediateknologian myönteisiä vaikutuksia ovat olleet arkisten asioiden hoitamisen helpottuminen, sekä vertaistuen, osallisuuden ja itseilmaisun mahdollisuuksien monipuolistuminen.
– Etenkin vertaistiedon merkitys on kasvanut. Äitiydestä̈ on tullut tietointensiivistä̈, jota määrittää erityisesti omaehtoisuus. Tietoa halutaan etsiä̈ ja arvioida itse omien tarpeiden lähtökohdista. Tämä on murtanut asiantuntijatiedon ja sukupolvien välisen tiedonsiirron asemaa, Kaarakainen kertoo.
Digiarjen ristiriitaisuus syntyy siitä, että äitien arkea helpottavien ja heille merkityksellisten asioiden ohella mediateknologinen kehitys on tuonut mukanaan uusia kuormittavia tekijöitä äitiyden elämänalueelle.
– Äitien on arvioitava omaa ajankäyttöään digipalveluiden parissa, pohdittava lasten mediakasvatusta tai oltava jatkuvasti Wilman tai Nimenhuudon tavoitettavissa. Äitien arjesta on tullut entistä intensiivisempää. Perinteisen metatyön rinnalle on noussut digitaalista metatyötä, Kaarakainen avaa tutkimustaan.
Mediateknologinen kehitys kytköksissä myös äitien työelämämahdollisuuksiin
1980-1990-luvuilla äitiyslomien ja kotiäitivuosien aiheuttamat työelämäkatkokset rajasivat äitien mahdollisuuksia pysyä mukana teknologisoituvassa työelämässä, kun kotien tietokoneistuminen ei vielä ollut laajamittaisena alkanut. Äidit olivat vaarassa tippua teknologiseen osaamisloukkuun. Tilanne helpottui 2000-luvulle tultaessa, kun koneita käytettiin yhä enemmän myös työn ulkopuolella, ja ymmärrys niistä kasvoi muissakin yhteyksissä. Teknologinen kehitys alkoi mahdollistaa uusia työn ja perhe-elämän yhdistämisen tapoja. Ensin yleistyi etätyö ja 2010-luvulla uudet työn muodot, kuten bloggaus.
– Äitiysblogit ovat hyvä esimerkki siitä, miten teknologinen osaaminen on muuttanut muotoaan ja äitiydestä itsessään on tullut osa sitä. Jotta osaamista on mahdollista hyödyntää itsensä työllistämiseen, on somessa osattava esiintyä äitinä oikealla tavalla. Tekninen osaaminen ei enää riitä, Kaarakainen huomauttaa.
Kulttuurinen tutkimus entistä tärkeämpää digitalisaation kehittyessä
Tutkimus nostaa esiin nykypäivän digitaalisessa arjessa yhä keskeisemmäksi käyvän kysymyksen siitä, miten ihmiset muodostavat suhdettaan digiteknologiaan ja minkälaisia vaikutuksia sillä voi olla koetun hyvinvoinnin kannalta.
– Mahdollisuutemme hyödyntää digiteknologiaa on aina sidoksissa myös siihen, mihin sosiaaliseen ryhmään kuulumme, tai mihin meidät ulkoapäin tulkitaan kuuluviksi. Vaikka tiettyyn ryhmään kohdistuva ammatillinen ohjaus tai kulttuuriset odotukset eivät sellaisenaan säätele yksilöiden elämää, arvioivat ihmiset omia toiminnan mahdollisuuksiaan niitä vasten. Siksi ei ole samantekevää, miten esimerkiksi puhumme äideistä, äitiydestä tai mediateknologiasta. Puhetavat heijastuvat yksilöiden hyvinvointiin, Kaarakainen summaa.
***
FM Suvi-Sadetta Kaarakainen esittää väitöskirjansa ”Äidin rajat – mediateknologinen toimijuus työelämän tietokoneistumisesta sosiaalisen median aikakaudelle” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.9.2021 klo 12. Väitöstilaisuutta voi seurata etänä.
Vastaväittäjänä toimii Dosentti Marja Vehviläinen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Salmi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: suvisadetta@gmail.com p 0451335234
