Näyttely yhdistää taidepedagogisia havaintoja sekä minimalistisia installaatioita, jotka
haastavat katsojaa pohtimaan taiteen ja tieteen olemusta ja merkitystä. Kangas on yhdistänyt
minimalistisiin teoksiin opettajan näkökulmaa, kutsuen katsojat pohtimaan taiteen,
tieteen ja oppimisen yhteyksiä.
Kuvataiteen yliopisto-opettaja ja taiteilija Ollipekka Kankaan uusi taidenäyttely Oppituoli ja muita pedagogisia havaintoja on esillä Educariumin aulassa 18. joulukuuta asti.
Keskeisenä osana näyttelyä on tyhjien yliopiston kirjaston poistokirjojen kansista luotu installaatio: se koostuu 16 kirjankannesta, jotka on järjestetty tarkkaan harkittuun ruudukkomuotoon. Kansien värimaailma – punainen, vihreä, sininen ja beige – luo harmonisen ja eloisan visuaalisen kokonaisuuden.
– Teos muistuttaa tiedon kiertokulusta ja oppimisen jatkuvasta prosessista. Se symboloi vanhan ja uuden tiedon välistä vuoropuhelua ja nostaa esiin ekologisen tietoisuuden, sillä taiteen materiaalina käytetyt kirjat saavat uuden elämän teoksessa, Kangas kertoo.
Kirjainstallaatio on nähtävissä rakennuksen 2. kerroksesta, sillä se on sijoitettu Educariumin sisäänkäynnin yläpuolelle.
Esillä on myös antiikkimappi-installaatio, joka sisältää ainoastaan tyhjää. Se herättää Kankaan mukaan kysymyksiä siitä, mitä taide ja tiede voi olla.
– Pedagogiset havainnot toimivat näyttelyn opetuksellisena ulottuvuutena.
Oppituolit, joita on esillä kaksi kappaletta, ovat kommentteja taidehistoriaan ja pedagogiikkaan. Oppituoli 1 on yhteisöllisesti toteutettu kuvistuoli, jolla istuja voi imeyttää itseensä uutta luovuutta ja ideoita. Jokainen saa myös piirtää tuoliin.
Oppituoli 2 on kunnianosoitus Marchel Duchampin löydettyjen esineiden käsitetaiteelle: liidunnysillä kiinnitetty metallipyörä tekee jakkarasta käyttökelvottoman mutta esteettisesti kiinnostavan objektin.
Aulassa harhailee myös tyhjien antiikkimappien kokoelma muuttokärryssä. Teoksen nimi on anagrammi: ”nimilappu useassa jne.”
– Tämä näyttely haastaa katsojaa tarkastelemaan taiteen perustavanlaatuisia kysymyksiä. Tyhjyys, puuttuvat elementit ja pedagogiset havainnot luovat mielenkiintoisen jännitteen, joka kutsuu katsojaa osallistumaan ja tulkitsemaan teoksia omista lähtökohdistaan, Kangas sanoo.
