Turun palo vuonna 1827 tuhosi liki koko Turun kaupungin. Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmen kirjoittama uutuuskirja kertoo palon tarinan uudesta näkökulmasta, siitä, millainen palo oli kaupungin asukkaiden kokemana. Ajalla, jolloin tiedonkulku oli hidasta, tapahtuma oli aikansa mediakatastrofi, joka herätti huomioita Tasmaniassa ja Yhdysvalloissa asti. Nykykatastrofien tapaan se sai aikaan myös kansainvälistä solidaarisuutta.
Monella suomalaisella ja erityisesti turkulaisella on mielikuvia Turun palosta, vaikka itse tapahtumasta tulee pian kuluneeksi kaksisataa vuotta.
Uutuusteoksen Tunteiden palo – Turku liekeissä 1827 kirjoittanut Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi kertoo, että hänelläkin on paljon lapsuuden muistikuvia Turun paloon liittyen. Tämä saattaa johtua siitä, että eräässä ympäristöopin kirjassa oli mieleenpainuva kuvaus Turun palosta, joka jäi kytemään kouluikäisen mieleen.
Tunteiden palossa Salmi palaa näiden muistojen ääreen. Turun palosta Salmi on tehnyt tutkimusta jo lähes kaksikymmentä vuotta. Sen lisäksi hän on tutkinut muun muassa katastrofin pelon historiaa.
Tuttu mutta tuntematon
Tunteiden palo -kirjaa varten Salmi kävi läpi kirjeitä, päiväkirjoja ja muistelmia, karttoja ja kuvia sekä arkkiveisuja ja runoja. Salmi seurasi palon kokeneiden ihmisten vaiheita rippikirjojen ja henkikirjojen avulla. Tämä mahdollisti sen ymmärtämisen, miten nämä ihmiset sijoittuivat tuhoutuvaan kaupunkiin. Läpi kirjan lukujen seurataan muutaman avainhenkilön tarinaa palon aikana ja sen jälkeen.
Turku 1820-luvun alussa ennen kaupungin paloa. Erik Wilhelm le Moinen kuvan pohjalta painanut Carl Müller, 1820–1823. Kuva: Museovirasto.
Salmen mukaan jokainen Suomen historian tutkija törmää Turun paloon: se on tuttu, mutta tuntematon. Missä tahansa törmää esimerkiksi mainintoihin asiakirjoista, jotka Turun palo tuhosi.
- Aiempi aihetta käsittelevä kattava tutkimus on Svante Dahlströmin väitöskirja vuodelta 1929 – siis lähes sadan vuoden takaa. Tuo teos on kuitenkin pitkälti rakennushistoriallinen tutkimus, joka keskittyi paloturvallisuuteen ja palotoimeen, eikä siinä kuvata aikalaisten kokemuksia, Salmi kertoo.
Salmen mukaan muutakin kuin tunteet ovat jääneet Turun paloa koskevassa tutkimuksessa katveeseen. Harva tulee ajatelleeksi, että Turun palo oli myös aikansa kansainvälinen mediatapahtuma. Kaukaisin Salmen paikantama uutinen oli Tasmaniasta, ja myös Yhdysvaltain lehdistö noteerasi tapahtuman.
Turun raunioita. Taiteilija: Gustaf Wilhelm Finnberg, 1827. Kuva: Suomen kansallismuseo.
Turun palon maailmalla keräämä huomio näkyi Turussa kansainvälisenä solidaarisuutena. Turkuun tuli rahalahjoituksia ihmisiltä Portugalia myöten.
- Ilmiö ei ole kaukana omasta ajastamme, jossa mediakatastrofit herättävät tunteita, Salmi huomauttaa.
Palon mittakaava
Turun palossa oli paljon piirteitä, jotka ovat lähellä aikamme ihmisiä. Salmen mukaan Turun palo tapahtui onnettomien tähtien alla, niin kuin monet isot mullistukset, joissa epäonniset asiat kumuloituvat ja niiden yhteisvaikutuksena syntyy katastrofin mittakaava.
- Kyseessä ei ollut vain kulttuurinen, vaan myös luontoon liittyvä ilmiö. Palo synnytti ennennäkemättömän energiapurkauksen. Turun ylle muodosti pyrocumuluspilvi. Kuuma ilmavirtaus imaisi korkeuksiin tavaraa – papeririekaleita ja patjojen sisuksia – jota satoi lähiseudulle. Lähistön ihmiset kokivat jotain ennennäkemätöntä, Salmi kuvailee.
Ryssänmäki eli nykyinen Yliopistonmäki vuonna 1887. Kuvaaja: J. Reinberg. Kuva: Turun museokeskus.
Voimakas tuuli sai aikaan sen, että Turku paloi läpi yön. Tuli kohosi yli Tuomiokirkon ja saavutti lopulta myös Ryssänmäen eli nykyisen Yliopistonmäen, missä nykyisen pääkirjaston kohdalla sijainneet tuulimyllyt sinkosivat tuulessa kipinöitä mäen toiselle puolelle saakka. Mäki paloi kokonaan ja oli sen jälkeen tyhjä siihen saakka, kunnes paikalle rakennettiin Turun yliopisto.
Nykyajan ihmiselle kaupungin palon mittakaava avautuu vertauskuvin.
- Turun paloa voi verrata ison joukkotuhoaseen käyttöön tai toisen maailmansodan jälkeiseen Dresdeniin, joka oli pommitettu maan tasalle. Kaikki keskeiset osat kaupungista paloivat, Salmi kertoo.
Tunteiden katastrofi
Turun palo oli tunteiden katastrofi ja ensimmäinen laatuaan, joka herätti laajassa mediayleisössä samastumisen kokemuksia. Aikansa kansainvälisen mediakatastrofin uutisoinnissa oli hyvin samanlaisia piirteitä kuin nykyaikana: tiedot saavuttivat ihmiset ensin lyhyinä tiedonantoina, sitten seikkaperäisempinä kuvauksina ja todistajanlausuntoina.
Tieto ei kuitenkaan levinnyt samalla vauhdilla kuin nykypäivänä, vaan ensin kirjeinä ja suullisena tietona, kunnes saavutti sanomalehdet Tukholmassa ja Pietarissa. Myös huhut muodostuivat totuudeksi.
- Palon syntysyynä puhuttiin Hellmanin talonväen huolimattomuudesta, joka kuitenkin todettiin oikeudenistunnossa paikkansapitämättömäksi heti palon jälkeen. Silti vielä Zacharias Topelius pakinoi saman tarinan ja syyllisti kokematonta piikatyttöä Maamme-kirjassa, jota käytettiin Suomen kouluissa koulukirjana, Salmi kertoo.
Tosiasiassa palo syttyi tuulen sinkoamasta kipinästä. Salmi pohtiikin, että on inhimillistä koettaa löytää syyllinen sellaisten mullistuksien keskellä, jotka kertovat elämän epävarmuudesta.
Aninkaistenmäki, josta palo sai alkunsa, kulki kansan suussa pitkään nimellä Onnettomuuden mäki. Postikortti vuodelta 1904. Kuva: Turun museokeskus.
Toisin kuin nykyaikana, 1800-luvun alussa ei ollut katastrofipsykologiaa ja ihmisten henkisiin kipuihin ainoa lievitys olivat kirkon tarjoamat palvelut. Tapahtumasta pyrittiin pääsemään yli ja Turkua lähdettiin jälleenrakentamaan nopeasti.
Turun palon ihmisissä herättämissä tunteissa ja kokemuksissa on kuitenkin Salmen mukaan paljon sellaista, mitä me voimme tällä hetkellä ymmärtää.
- Pelon ja kauhun tunteet, se miten yhteiskunnan rakenteet pettivät ja ahneus pääsi valloilleen. Jotkut käyttivät hyväkseen palon tuomaa ahdistusta, Salmi kuvailee.
Toisaalta ilmeni myös solidaarisuutta. Yhteiskuntaluokkien väliset seinät katosivat. Rehtorinpellolle muodostuneella pakolaisleirillä köyhät ja rikkaat olivat samalla leirillä ja auttoivat toisiaan.
Turun palon tulevaisuus
Viiden vuoden kuluttua Turun palosta tulee kuluneeksi 200 vuotta. Onko Turun palo nyt käsitelty?
- Kirja ei ole tyhjentänyt aihetta, joka on keskeinen tapahtuma Suomen historiassa. Aiheesta voi sukeutua paljon lisää tutkimuksia. Yksi kirjaa tehdessä avautunut uusi näkökulma oli palon mittakaava. Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian apulaisprofessori Panu Savolaisen johdolla on palosta tehty 3D-mallinnusta, joka voisi antaa lähtökohdan palossa tuhoutuneen rakennusmateriaalin määrien arviointiin. Tämä voisi auttaa hahmottamaan tarkemmin katastrofin mittasuhteita, sitä ekologista ja ympäristöllistä katastrofia, joka Turun palo oli.
Tarkoitus onkin jatkaa monitieteisen tiedon kerryttämistä Turun palosta.
- Tämä voi olla lähtölaukaus isommalle pyrkimykselle muistaa Turun paloa viiden vuoden päästä. Vuonna 1927 pidetty muistotilaisuus oli hyvin harras. On kiinnostavaa nähdä, millainen tilaisuus vuonna 2027 järjestetään, Salmi pohtii.
Salmen pohdintaa Turun palosta voi kuulla myös Akateemisessa vartissa, joka pidetään Turun kaupunginteatterissa 19.10.2022.
Hannu Salmi: Tunteiden palo – Turku liekeissä 1827. Otava 2022.
Sinua voisi kiinnostaa myös
Uusi tutkimus valottaa ensimmäistä kertaa kulttuurihistoriallista kuvaa 1930–1950-lukujen suomalaisen vasemmistoälymystön identiteetistä (Väitös: FL Hannele Koivisto, 15.11.2024, kulttuurihistoria)
