Turkuun vuonna 1623 perustetusta hovioikeudesta muodostui Suomen Ruotsin ajan keskeisin tuomioistuin. Turun yliopiston oikeushistorian professori Mia Korpiolan toimittamassa uutuuskirjassa valaistaan hovioikeuden oikeuskäytäntöjä ja hovioikeudelle töitä tehneiden ihmisten elämää Turussa vuosina 1623–1900.
Usein todetaan, että Suomen vanhempaa historiaa on vaikea tutkia, koska Turun palo vuonna 1827 Suomen silloisessa pääkaupungissa tuhosi liki kaiken.
Onkin totta, että Turun hovioikeuden aineisto tuhoutui palossa. Aineistoa on kuitenkin säilynyt yllättävän paljon muissa paikoissa. Näin havaitsivat tuoreen Turun hovioikeus 1623–1900 – Ihmisiä, verkostoja ja oikeuskäytäntöä modernin kynnyksellä -teoksen toimittanut oikeushistorian professori Mia Korpiola ja kirjan kirjoittajakunta. Teos on juuri julkaistu Turun hovioikeuden 400-vuotisjuhlan kunniaksi.
Kirja valaisee paitsi Turun hovioikeuden oikeuskäytäntöjä, myös oikeudellista työtä tehneiden ihmisten elämän sosiaalihistoriallista puolta. Teoksessa luodaan uusia näkökulmia hovioikeuslaisten suhteista kaupunkilaisiin.
– Esimerkiksi Topi Artukan artikkeli käsittelee sitä, millainen rooli hovioikeuden henkilökunnalla seurapiireissä oli, ja kuinka hovioikeuden henkilökunta järjesti hovioikeuden 200-vuotisjuhlat kaupunkilaisille omalla kustannuksellaan, valaisee Korpiola.
Teoksen ensimmäisessä osassa kuvataan Turun hovioikeuden henkilökuntaa, josta kaikki eivät suinkaan olleet virkakuntaa. Esimerkiksi kirjurit tekivät töitä alihankkijoina. Korpiolan omassa artikkelissa kuvataan näitä ulkoistettuja kirjoitustöitä 1800-luvun jälkipuolella tehneitä henkilöitä, joiden joukossa oli myös useita aiemmin hovioikeuden historiankirjoituksesta puuttuneita naisia. He saavat nyt nimet.
Teoksen toinen osa pureutuu hovioikeuden oikeuskäytäntöön osana aikakauden yhteiskuntaa ja arvomaailmaa. Teos sisältää myös runsaasti kuvia, joiden löytämiseksi kirjoittajat – historioitsijat ja oikeushistorioitsijat – tekivät paljon töitä. Kuvituksen ja painatuksen mahdollisti Heldtin stipendirahastosäätiön apuraha ja julkaisusarjaansa teoksen otti Turun Historiallinen Yhdistys.
Uusia näkökulmia oikeushistoriaan
Kirjaa edelsi Korpiolan projekti Svean hovioikeuden historiikista. Kirja sai alkunsa ajatuksesta, että Turun hovioikeuden historia ja lähestyvä 400-vuotisjuhla ansaitsi saman käsittelyn.
– Aloitimme projektin hyvissä ajoin, ja ensimmäinen kokoontuminen tutkijoiden kesken pidettiin jo ennen koronaa. Pandemian vuoksi emme sittemmin voineet kokoontua, ja tutkijoille tuli myös muita projekteja. Syksyllä 2022 kysyimme, ketkä haluavat ja pystyvät kontribuoimaan tähän kirjaan. Suurin osa mukaan lähtijöistä oli ollut mukana jo alkuvaiheessa, ja he olivat tietoisia juhlavuodesta, joten projekti eteni vauhdikkaasti, kertoo Korpiola.
Tutkijoilta oli tullut tällä välin myös uusia hankkeita ja Turun hovioikeuteen liittyviä projekteja. Esimerkiksi Mikael Korhosen, Kirsi Vainio-Korhosen ja Mari Välimäen artikkeli 1800-luvun raha- ja asiakirjaväärennösjutuista liittyy vuonna 2022 käynnistyneeseen Förfalskarna – Väärentäjät -projektiin. Siinä kirjoittajat käyttävät aineistonaan nimenomaan hovioikeuden väärennöksiä sisältäviä aineistoja.
– Kirjaa on tehnyt hieno tutkijaporukka, joka tuo vanhaan tutkimukseen uusia näkökulmia ja luo uusia tutkimustuloksia, sanoo Korpiola.
Teoksen kirjoittajissa on tutkijoita Turun yliopiston humanistisesta ja oikeustieteellisestä tiedekunnasta sekä Helsingin ja Tampereen yliopistoista.
Tutkimaton Suomen oikeushistoria
Teoksessa valaistaan aiemmin laajalti tutkimatonta ajanjaksoa. Korpiolan mukaan hovioikeuden historiaa 1700-luvulla ei ole aiemmin tutkittu oikeushistoriallisesta näkökulmasta oikeastaan lainkaan isovihan jälkeiseltä ajalta. Myös 1800-luku on ollut liki tutkimaton, kuten myös osa 1900-luvusta. Vuonna 1973 julkaistu Yrjö Blomstedtin toimittama Turun hovioikeuden historia kattaa ajanjakson vain paikoin.
– Blomstedtin toimittamassa kirjassa on useita artikkeleita, jotka käsittelevät hovioikeuden rakennuksia sekä sitä, millaiseen maailmaan hovioikeus perustettiin. Blomstedtin itse kirjoittamat historiaosuudet käsittelevät 1600-lukua isovihan loppumiseen saakka vuonna 1721 sekä 1900-luvun sortovuosia, mutta eivät juuri muuta, pohtii Korpiola.
Aineistoa 1800-luvulta on Korpiolan mukaan kyllä saatavilla runsaasti.
Kirjaprojekti on jo saanut jatkoa hankkeesta, jossa pyritään digitaalisten ihmistieteiden keinoin kokoamaan virtuaalisesti yhteen eri arkistoissa, kuten Suomen kansallisarkistossa ja Ruotsin valtionarkistossa, säilyneitä hovioikeudenlähteitä. Hankkeen aloittaman kartoitustyön on mahdollistanut Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan antama starttiraha.
– Kollegani Veli Pekka Toropainen on käynyt rahoituksen turvin läpi Turun raadin tuomiokirjoja perustamisvuodesta 1623 aina 1660-luvulle saakka. Saimme myös toteutettua arkistomatkat: kävimme Kansalliskirjastossa ja perehdyimme professori Matthias Caloniuksen kokoelmaan, Korpiola kertoo.
Paljon tietoa on tutkijoiden saatavissa myös muiden lähteiden kautta. Tietoa hovioikeuden ratkaisuista löytyy esimerkiksi alioikeudesta ja ylemmistä oikeusistuimista, joissa juttuja käsiteltiin. Lisäksi tutkijoille avautui mittava kirjeenvaihto, jota Turun hovioikeus kävi niin kuninkaan ja oikeuskanslerin kuin sisartuomioistuinten ja alioikeuksien kanssa.
Aineisto ei keskity ainoastaan oikeusjuttuihin ja niiden päätöksiin, vaan sisältää paljon muutakin.
– Häärunoja, hautajaisvärssyjä, etsintäkuulutettuja ihmisiä. Kirjoituksissa mainitaan ihmisten pituus, ruumiinrakenne ja vaatteet – ja jopa se, minkä tyyppistä peruukkia henkilö on käyttänyt, Korpiola luettelee.
Haastatteluhetkellä Korpiola on viettänyt päivän Ahvenanmaan maakunta-arkistossa kuvaten kirjeenvaihtoa, jota Turun hovioikeus lähetti paikalliselle kihlakunnantuomarille.
–Veli-Pekka Toropainen puolestaan käy läpi kruununvoudin kirjeenvaihtoa, josta löytyy hovioikeuden juttuja, mainitsee Korpiola.
Aineiston tutkiminen on kuitenkin vaikeaa, koska se on hajallaan, ja sen saattaminen haettavaan ja tutkittavaan muotoon on vielä valtava ponnistus. Myöhemmin tarkoitus onkin käyttää tekoälyä siihen, että runsaat aineistot saadaan luettavaan muotoon: tekoälyohjelma Transkribusta opetetaan lukemaan näitä vanhoja tekstejä syöttämällä sille kuvia ja tutkijoiden tekemiä transkriptioita.
Korpiolan mukaan tulevassa projektissa on potentiaalia parantaa tutkijoiden mahdollisuuksia tutkia 1600-1700-luvun Suomea laajemminkin.
– Aineiston tuominen saataville avaa uusia mahdollisuuksia myös sukututkimukseen ja kielten tutkimukseen, Korpiola toteaa.
> Turun hovioikeus 1623–1900 – Ihmisiä, verkostoja ja oikeuskäytäntöä modernin kynnyksellä
