Tutkija valokeilassa: Nea Lepinkäinen

Nimi: Nea Lepinkäinen
Tehtävä tiedekunnassa: Tutkijatohtori
Suoritetut tutkinnot: OTT

Kiinnostuksen kohteet:
Olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisista uusista asioista! Se on varmaankin suurin syy, minkä takia tekoälyyn liittyvät kysymykset ovat vieneet mukanaan – uusia ja ihmeellisiä asioita riittää tutkittavaksi vaikka ja millä mitalla monilta eri oikeudenaloilta. Vapaa-ajallani nautin itseni haastamisesta ja uusien taitojen opettelusta, ja aikani kuluu erityisesti koiraurheilun ja tankotanssin parissa. Silloin, kun kaipaan rentoutumista, uppoudun mielelläni johonkin hyvään fantasiakirjasarjaan. 

Kuvaile urapolkuasi. Miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi?

Olin todella päättämätön nuori ja lukion lopulla harkitsin kaikenlaisia opiskelumahdollisuuksia aina kätilöstä maskeeraajan kautta ratsastuksen opettajaan. Lisäksi kaikenlaiset muutkin opettajan hommat kiinnostivat, esimerkiksi uskonnon, kuvaamataidon tai yhteiskuntaopin opetus.

Kukaan lähisukulainen – tai kukaan tuntemani sukulainen ylipäätään – ei ollut suorittanut yliopistotutkintoa, joten pitkään tuli mietittyä, onko yliopisto kuitenkaan oikea suunta. Pitkällisen jahkaamisen jälkeen lopulta kallistuin yhteiskuntatieteisiin ja ajattelin hakevani Helsingin yliopiston valtsikkaan opiskelemaan. No, eihän se niin mennyt. Olin jo pääsykoekirjat saanut käsiini, kun isäni tuli ihmettelemään suunnitelmiani. Muistan varmaan ikuisesti kommentin, jonka hän silloin heitti: “No, onhan tuo nyt varmasti hyvä valinta, mutta taitavat oikiksesta valmistuneet viedä sitten tulevaisuudessa työt – mutta oikikseen pääseminen on kyllä niin vaikeeta, että ehkä toi valtsikka on parempi.” Hän osasi kyllä vedellä juuri oikeista naruista herättääkseen kilpailuhenkisyyteni. Taisinpa sinä samana päivänä tilata oikiksen pääsykoekirjat ja tuhlata rahani valmennuskurssiin.

Oikiksen ovet aukesivat – aloitin Helsingissä, siitä sitten parin vuoden kuluttua siirryin Turkuun – ja perusopintojen jälkeen aloin jopa nauttia opiskelusta. Saatuani maisterintutkinnon valmiiksi jäin yliopistolle töihin ensin hallinnollisiin hommiin, sitten projektitutkijaksi. Tutkijanhommat olivat ehdottomasti ensisijainen tavoitteeni, joten väsäsin siinä samalla tutkimussuunnitelmaa väitöskirjalle. Ensimmäinen ideani keskittyi huumekysymyksiin, mutta sysäsin sen syrjään tekoälykysymysten tieltä, kun tajusin, kuinka suuria vaikutuksia tekoälyllä oli jo silloin, ja kuinka vaikutukset näyttivät olevan ainoastaan lisääntymässä. Lisäksi tekoäly oli silloin vasta nousemassa isommin oikeustieteellisiin keskusteluihin.

Siinä se sitten oli. Sain paikan väitöskirjatutkijana ja sille tielle jäin. Alkuperäinen tutkimussuunnitelmani koski tekoälyyn liittyviä vastuukysymyksiä erityisesti rikosoikeudellisissa tilanteissa, mutta melko nopeasti suunnitelma lähti hivuttautumaan kohti oikeussosiologisia ja erityisesti yhteiskunnallisiin haittoihin keskittyviä teemoja.

Millaisten projektien (tai projektin) parissa työskentelet parhaillaan?

Algoritmisiin haittoihin keskittyvä väitöskirjani valmistui viime syksynä, ja sen jälkeen olen toiminut LAWPOLissa projektikoordinaattorin sijaisena ja jatkanut tekoälykysymysten parissa AI4Work-projektissa.

LAWPOLissa kehitetään tutkimusinfrastruktuuria, joka paitsi kerää poliittiset ja lainvalmistelumateriaalit yhteen paikkaan myös mahdollistaa niiden analyysin erilaisilla tekoälyä(kin) hyödyntävillä työkaluilla. Vaikka projektin koordinointitehtävät eivät kiinnitykään suoraan tekoälykysymyksiin, projekti ehdottomasti linkittyy sulavasti kiinnostuksen kohteisiini: tutkimusinfrastruktuuri paitsi auttaa pysymään kartalla siitä, minkälaisia lakihankkeita on käynnissä ja minkälaisia muutoksia lainsäädäntöön ollaan tehty ja tekemässä, myös osoittaa, kuinka hyödyllisiä asioita tekoälyn avulla voidaan toteuttaa, kun pyrkimyksenä on lisätä läpinäkyvyyttä ja jokaisen ihmisen osallistumismahdollisuuksia.

AI4Work-projektissa taas selvitetään käytännön pilottien avulla, miten töitä voitaisiin jakaa ihmisen ja tekoälyn välillä eri aloilla siten, että vaikutukset olisivat kaikkinensa positiivisia niin työhyvinvoinnin, työtehon kuin työn tulostenkin kannalta. Tehtävänäni projektissa on muun muassa varmistaa, että piloteilla on riittävät tiedot EU:n tekoälysäädöksen velvoitteista, kun he suunnittelevat ja tuottavat tekoälytyökaluja työn tueksi.

Ovatko kiinnostuksen kohteesi muuttuneet opiskelujesi jälkeen?

Ne muuttuvat jatkuvasti! Jos puhutaan oikeudellisista kiinnostuksenkohteista, olen opiskelujen aikana ollut innostunut niin kansainvälisestä oikeudesta, ympäristöoikeudesta (minkä seurauksena opiskelin myös geologiaa perusopintojen verran oikeustieteen ohella) kuin myös oikeussosiologiasta ja kriminologiasta, ja olipa jossain välissä rikosoikeuskin minusta erityisen mielenkiintoista. Työskentelin jonkin aikaa myös hallintolakimiehen hommissa ja totesin senkin erittäin jännittäväksi! Kaikki nuo kiehtovat toki edelleenkin, joskin painopiste on hivuttautunut jonnekin lainsäädännön, teknologian ja yhteiskunnan risteyskohtaan. Menetelmällisesti olen ollut opinnoistani asti erityisen kiinnostunut kehittämään empiiristä osaamistani, minkä voi sanoa olevan yksi asia, joka on pysynyt samana läpi opintojen ja väitöskirjatyön tähän päivään asti.

Akateemisen maailman ulkopuolella sen sijaan monetkin asiat ovat pysyneet elämässäni hyvinkin pitkään; tanssi, eläimet sekä kiinnostukseni kirjallisuutta ja erityisesti fantasiamaailmoja kohtaan ovat kulkeneet mukanani tavalla tai toisella selvästi suurimman osan elämästäni.

Jos et olisi tutkija, missä ammatissa olisit?

Hirvittävän hyvä kysymys. Vaihtoehtotodellisuudessa, jossa en olisi koskaan päätynyt opiskelemaan oikeustiedettä, mahdollisuuksia olisi lukemattomia. Ehkä olisin päätynyt kuvaamataidon opettajaksi tai kenties olisin toteuttanut suunnitelmani eeppisen fantasiakirjasarjan tai useamman kirjoittamisesta. Tai ehkä olisin päätynyt sirkuskouluun ja onnistunut tekemään ilma-akrobatiasta ammatin! 


Todellisessa maailmassa olen joskus leikitellyt ajatuksella syyttäjän hommiin hakeutumisesta. Se olisi varmasti kiinnostavaa! Todennäköisempänä mahdollisuutena pitäisin kuitenkin jonkinlaisissa tekoälysääntelyyn liittyvissä asiantuntijatehtävissä toimimista. Toisaalta, mikäli syystä tai toisesta ura oikeustieteen parissa päättyisi kokonaan, voisin ryhtyä hierojaksi – korona-aikana ratkaisuksi ihmisvajeeseen kehittyi hierojakoulun käyminen väitöskirjatyön ohella.

Mistä innostut?

Ihmisistä, keskusteluista, uusista näkökulmista, yhdessä ideoimisesta, vaihtelusta. Lisäksi tietenkin aika lailla kaikesta, mistä olen kiinnostunut ylipäätään.

Miten olet sopeutunut Calonian työyhteisöön?

Siirryin Helsingin yliopistosta Turkuun vuonna 2011 perustutkinto-opiskelijana enkä ole sen jälkeen Turun yliopistolta lähtenyt. Sopeutumisen sijaan voisikin sanoa, että olen kasvanut osaksi Calonian työyhteisöä. Viihdyn erittäin hyvin, ja olen iloinen, kun olen saanut töiden kautta tutustua niin moniin huipputyyppeihin.