Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus toteutti syksyn 2020 aikana Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle selvitystyön, jossa analysoitiin Suomessa ja maailmalla tuotettua ennakointitietoa. Hankkeen tavoitteena oli muun muassa selvittää, miten koronapandemian kaltaisia nopeita, yllättäviä ja vaikutuksiltaan laajoja ilmiöitä on pystytty ennakoimaan ja minkälaisia muita tulevaisuusnäkymiä, uhkia ja mahdollisuuksia raporteissa on tunnistettu.
Tutkimusryhmän analyysi perustui 20 keskeisen vuosina 2011–2020 julkaistun ennakointiraportin analyysiin. Selvityksen perusteella koronapandemian uhka näkyy aineistossa selvästi. Se on raporteissa tunnistetuista terveysuhista eniten mainittu.
Myös Vastaamo-tapauksen kaltaisia tietomurtoja oli ennakoitu, mutta huomattavasti vähemmässä määrin. Samanaikaisesti kuitenkin raporteista nousee esiin yhteensä kymmeniä, jopa satoja, muitakin ilmiöitä, jolloin useastikin mainittu ilmiö voi hukkua suureen määrään kilpailevia ilmiöitä. Tämä asettaa huomattavia haasteita ennakointitiedon käyttäjille.
Monipuolinen katsaus tulevaisuuden ilmiöihin
Kokonaisuudessaan tutkimusryhmän selvitys antaa monipuolisen ja laajan kuvan mahdollisista tulevaisuuksista uhkineen ja mahdollisuuksineen. Erilaisia tulevaisuuden ilmiöitä on listattu yhteensä satoja. Lisäksi selvityksen liitteistä löytyy koosteet keskeisistä kotimaisista ja kansainvälisistä ennakointitoimijoista sekä ennakointiraporteista, joihin voi tutustua suoraan sähköisen raportin liitteissä olevista linkeistä.
Eniten mainintoja saaneet ilmiöt tarkastelivat teknologian kehitystä, terveysuhkia, ilmastonmuutosta, eriarvoisuuden kasvua, globalisaatiota ja maailmantaloutta, väestönmuutosta sekä ympäristöuhkia. Esimerkkejä raporteista tunnistetuista tulevaisuuden ilmiöistä ovat muun muassa euroalueen hajoaminen, nykyisen hallinnon kieltävät liikkeet, globaalin keskiluokan nousu, rikkaan väestönosan ikääntyminen, digipaasto uutena luksuksena, sotateknologian kehittämisen kaupallistuminen, merellinen lämpöaalto, sään manipuloinnin aiheuttamat geopoliittiset konfliktit, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemien romahdus, ihmisoikeuksien ja demokratian heikentynyt kyky yhdistää ihmisiä, huumeiden kryptomarkkinat sekä algoritmien tukahduttama internet.
Selvityksessä nousi myös esiin se, että ennakointiraporteissa usein painottuvat jatkuvuudet ja trendit. Sen sijaan murroksia ennakoivat ilmiöt, kuten heikot signaalit ja villit kortit jäävät vähemmälle huomiolle. Selvityksen yhteydessä tehdyn asiantuntijakyselyn mukaan liian vähäiselle huomiolle ennakoinnissa ovat jääneet erityisesti demokratian haasteet, hyvinvointi, muuttoliikkeet, arvojen muutos, suunnittelun ja päätöksenteon haasteet sekä elämäntapojen muutos.
Tulevaisuusvaliokunta toteaa selvityksen esipuheessa, että ”Eri organisaatioissa ennakoinnista vastaavien tahojen kannattaa käydä tässä raportissa esille nostetut vielä toteutumattomat riskiennusteet tarkasti läpi ja arvioida, että minkälaisia seurauksia näistä ilmiöistä ja tapahtumista toteutuessaan voisi organisaatiolle seurata ja miten näihin riskeihin voi varautua ja miten niitä voi ehkäistä.”
Tiedon seulonta ja soveltaminen on haaste meille kaikille
Selvitystyön perusteella ennakointitietoa on tarjolla runsaasti. Ongelmallisempaa on se, miten tietoa voidaan paremmin hyödyntää.
– Ennakointi on ennen kaikkea ajattelun taitoja, jossa keskeistä on omien ajattelumallien, olettamusten ja ajattelun rajoitusten tunnistaminen ja kyseenalaistaminen, toteaa tutkija Sanna Ahvenharju.
– Ennakointi on paitsi todennäköisen tulevaisuuden tuntemusta, myös kriittisyyttä ja luovuutta. Sitä ei voi ulkoistaa pelkästään tiedonhankintana, vaan se on ajattelun taito, joka jokaisen tulee opetella itse, Ahvenharju jatkaa.
Tutkimusryhmä laati kolme suositusta:
- Ennakointitiedosta ei ole puutetta. Päinvastoin informaatiota on usein liikaa. Siksi pitäisi nimetä ja resursoida toimija, jonka tehtävänä on seuloa ja tiivistää ennakointitietoa sekä laatia esimerkiksi vuosittain kooste saatavilla olevasta tulevaisuustiedosta ja ylläpitää sitä kaikkien suomalaisten saatavilla.
- Ennakointikyvykkyyttä on vahvistettava niin hallinnossa kuin muissakin organisaatioissa. Ennakoinnin tulee olla jatkuvaluonteista ja joustavaa, sillä tulevaisuutta ei pystytä täydellisesti ennustamaan eikä kaikkia mahdollisia kehityskulkuja tunnistamaan. Hyvällä ennakointikyvykkyydellä varustetut yksilöt ja organisaatiot kykenevät soveltamaan saatavilla olevaa tulevaisuustietoa omaan toimintaympäristöönsä, mutta myös varautumaan yllättäviin ja osin jopa ennalta tiedostamattomiin mahdollisuuksiin.
- Kehitetään tutkimukseen perustuvia toimintamalleja, joilla ennakointitieto kytketään suoremmin osaksi poliittista päätöksentekoa ja huomioidaan erityisesti heikot signaalit ja villit kortit nykyistä paremmin.
Ahvenharju, Sanna – Pouru-Mikkola, Laura – Minkkinen, Matti & Ahlqvist, Toni (2021) Tulevaisuustiedon lähteillä. Analyysi ennakointiraporteista ja tulevaisuuden ilmiöistä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2020. Tulevaisuusvaliokunta, 2021. 126 s.
