Metsästysjärjestöjen verkkosivuilla olevat kuvaukset eläimistä keskittyvät lähinnä eläinten fyysisiin ominaisuuksiin, unohtaen eläinten tietoisuuden ja tunteet.
Turun yliopiston väitöskirjatutkija Jenna Aarnio ja dosentti Elisa Aaltola tarkastelivat filosofian alaan kuuluvassa tutkimuksessaan, kuinka neljä metsästysjärjestöä Suomesta ja Iso-Britanniasta kuvailevat verkkosivuillaan luonnonvaraisia eläimiä, ja millaisia seurauksia kuvauksilla on eläinten moraalisen huomioon ottamisen kannalta.
– Eläinetiikan piirissä on erityisesti 1970-luvulta lähtien tutkittu eläinten moraalista asemaa ja kohtelua. Eläineettisten teorioiden, ja esimerkiksi eläimiä koskevan lainsäädännön, perustana on eläinten tuntoisuuden huomioiminen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietoisuus, tunteet, kyky kärsiä ja monet muut mielelliset kyvyt koskevat laajasti eläinkuntaa. Tuntoisuutta, tai laajemmin mielellisyyttä, pidetäänkin eläinten moraalisen huomioon ottamisen perustana, Aarnio sanoo.
Metsästysjärjestöjen laatimia eläinkuvauksia koskeva tutkimus paljasti, että järjestöjen verkkosivuilla olevat kuvaukset keskittyvät lähinnä eläinten fyysisiin ominaisuuksiin. Tutkijoiden mukaan eläimet kuvataan verkkosivuilla biologisina organismeina, geneeristen kategorioiden edustajina sekä ihmisen hyödynnettävissä olevina resursseina. Sen sijaan eläinten mielellisyys, niiden tuntoisuus ja kognitiiviset kyvyt, jäävät tutkimuksen perusteella lähes poikkeuksetta kuvausten ulkopuolelle.
– Metsästysjärjestöt näyttävät osallistuvan niin sanottuun dementalisaatioon, eläinten mielellisyyden aliarviointiin tai jopa sen kieltämiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että dementalisaatio on erityisen yleistä silloin, kun ihmiset perustelevat eläinten välineellistä käyttöä, kuten lihansyöntiä. Eläintä on helpompi syödä, kun sillä ei ajatella olevan kognitiivisia kykyjä. Metsästysjärjestöt osallistuvat dementalisaatioon jättämällä mielellisyyden pois eläinten kuvauksista, vähätellen näin sen merkitystä, Aaltola toteaa.
Tutkijoiden mukaan ristiriita eläinten mielellisyyttä koskevan tieteellisen tiedon ja järjestöjen tarjoamien eläinkuvausten välillä on merkittävä ja he esittävät sen palvelevan strategista tarkoitusta: sivuuttamalla eläinten tuntoisuuden ja kognitiiviset kyvyt järjestöt väistävät kriteerin, jonka yleisesti ajatellaan olevan moraalisen huomioon ottamisen perustana.
– Tämä puolestaan johtaa siihen, ettei eläimiä nähdä moraalin kannalta arvokkaina yksilöinä, joiden hyvinvoinnilla on merkitystä ja joiden tappaminen vaatisi oikeutuksen. Eläimiä koskeva eettinen keskustelu ei tällöin pääse nousemaan, Aarnio sanoo.
Tutkijoiden mukaan asetelma on merkittävä paitsi sen kannalta, millaisia moraalisia uskomuksia metsästäjillä itsellään on eläimistä, mutta myös laajemmin eläimiä koskevan yhteiskunnallisen keskustelun kannalta.
– Metsästysjärjestöillä on mahdollisuus vaikuttaa uskomuksiin siitä, millaisia eläimet ovat ja miten niitä tulisi kohdella. Järjestöillä on Suomessakin valtaa esimerkiksi luonnonvaraisia eläimiä koskevassa päätöksenteossa. Olisikin tärkeää, että järjestöt tarjoaisivat tieteellisesti paikkansapitävää ja eettisesti tasapainoista materiaalia verkkosivuillaan, Aaltola toteaa.
