Suomen hämähäkkityöryhmä on yhdessä hämähäkkiharrastajien kanssa luonut suomenkieliset nimet kaikille Suomessa esiintyville hämähäkkilajeille. Yhteensä uuden virallisen nimen sai 644 lajia, sekä muutama naapurimaissa esiintyvä hämähäkkilaji.
Suomen hämähäkkien uudistetut nimet löytyvät Suomen lajitietokeskuksen laji.fi-tietokannasta.
Uusi nimistö helpottaa lajihavaintojen tekoa, kun tutkijat, harrastajat ja esimerkiksi koululaiset voivat viitata kaikkiin hämähäkkilajeihin helpoilla nimillä. Aiemmin moniin lajeihin on voinut viitata vain latinankielisillä tieteellisillä nimillä.
Tutuilla lajeilla, kuten vaikka kasveilla, nisäkkäillä, kaloilla ja päiväperhosilla on ollut suomenkieliset nimet jo kaukaa historiasta asti.
– Vähemmän tutuilta ja joidenkin mielestä ehkä pelottavilta tai ällöttäviltä ötököiltä, kuten hämähäkeiltä, suomenkieliset nimet taas ovat puuttuneet lähes kokonaan, mikä on melkoisesti haitannut hämähäkkien harrastamista ja tutkimista. Latinankielisiä tieteellisiä lajinimiä on ollut vaikea muistaa ja monet hämähäkki- ja hyönteisharrastajat ovatkin keksineet omia helpommin muistettavia lempinimiä näkemilleen otuksille. Yhtenäiselle nimistölle on siis ollut suuri tarve, kertoo hämähäkkityöryhmän sihteerinä toimiva tutkija Riikka Elo Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä.
Alle sadalla hämähäkkilajilla oli suomenkielinen nimi entuudestaan
Toive hämähäkkien nimistöuudistukselle on lähtenyt aktiivisilta harrastajilta. Nimistön taustalla on etenkin Markku A. Huttusen valtava pohjatyö, jossa oleellisena ajatuksena on pitkän hämähäkki-sanan korvaaminen -kki-päätteellä.
– Suomenkielisen hämähäkkinimistön luominen on ollut mielenkiintoinen prosessi. Aiemmin vain noin kuudesosalla, eli alle sadalla lajilla, on ollut suomen kieleen vakiintunut lajinimi. Lisäksi aiemmat hämähäkkinimet ovat olleet pitkiä ja vaikeasti muistettavia, kertoo nimistöä laatinut hämähäkkiasiantuntija Niclas Fritzén Ostrobothnia Australis -yhdistyksestä.
Nimistön uudistamistyötä on tehty pitkään, ja ensimmäiset lajit saivat uudet nimet noin kymmenen vuotta sitten. Ensin julkaistiin Hämikki ja seitsemän seittiä (Pajarre 2014), jossa on annettu suomenkieliset lyhytnimet noin 200 hämähäkkilajille. Myös 2022 julkaistuun kirjaan Suomen hyppyhämähäkit laadittiin yhdessä hämähäkkityöryhmän kanssa suomenkieliset nimet kaikille hyppyhämähäkkiheimoa (Salticidae) edustaville 44 lajille.
Tämänkin jälkeen Suomen hämähäkeiltä puuttui siis edelleen noin 400 nimeä. Nyt näille lopuillekin lajeille on saatu luotua suomenkieliset nimet. Ne pohjautuvat suurimmaksi osaksi Huttusen luomaan nimistöön. Nimistöuudistus hyväksytettiin myös Suomen hyönteisseuran nimistötoimikunnalla.
Uudet lyhytnimet on nyt talletettu laji.fi-tietokantaan ja niitä voi jatkossa käyttää myös rinnakkain vanhojen lajinimien kanssa.
Esimerkiksi luola-aukkohämähäkistä tuli luola-aukokki, rantahämähäkistä raitarannakki ja kalkkikivikkohämähäkistä kalkkiviuhukki.
Nimistön luomiseen käytettiin yleisiä nimeämissääntöjä. Suomenkielisten nimien tuli kuvata lajin ulkonäköä, elinympäristöä, esiintymistä tai käyttäytymistä mahdollisimman tarkasti.
– Nimistöuudistus on ollut vaativaa työtä, sillä nyt luotu nimistö tulee säilymään ja vakiintumaan suomen kielessä satojakin vuosia eteenpäin. Esimerkiksi lajille Talavera esyunini ehdotettiin alun perin nimeä taigajäkälähypykki, mutta uuden tiedon mukaan laji esiintyy pääosin hiekkaisilla paahdealueilla, ja näin nimeksi muutettiin paahdejäkälähypykki. Lisäksi lajien systematiikasta eli sukulaissuhteista kertova nimistö yhtenäistettiin. Esimerkiksi kaikki Centromerus-sukuun kuuluvat kahdeksan lajia saivat päätteekseen -sentrikki, kertoo hämähäkkiasiantuntija Timo Pajunen Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Komea mustavalkoinen kuusimetsien ristihämähäkki Araneus nordmanni sai nimekseen taigaristikki. Kuva: Niclas Fritzén
Kaarnakätkökki (Drapetisca socialis) on koko maassa esiintyvä puiden runkojen, noin neljän millimetrin kokoinen riippuhämähäkki. Kaarnakätkökin kirjavan takaruumiin ja raidallisten jalkojen ansiosta se on lähes näkymätön levätessä pienen verkkonsa päällä, kaarnalla liikkuvia hyönteisiä vaanien. Kuva: Niclas Fritzén
Kansalaishavaintoja hämähäkeistä kaivataan
Vähemmän tutkittuja eliöryhmiä, kuten hämähäkkieläimiä, vaivaa asiantuntijapula. Samalla, kun lajikato uhkaa Suomenkin lajistoa, on lajiston seuranta ja uhanalaisarviointi vain pienen ja ikääntyvän taksonomijoukon harteilla. Hämähäkkityöryhmän lajistoasiantuntijoistakin puolet on jo eläköityneitä.
Suomen hämähäkkien lajiston seurannassa kansalaishavainnoilla onkin suuri merkitys.
– Nykyään, kun luontohavainnointi on helppoa esimerkiksi Lajitietokeskuksen iNaturalist-sovelluksella, on tärkeää saada kansalaishavaintoja, eli valokuvia ja aika- ja paikkatietoja, myös hämähäkeistä. Tavoitteemme on innostaa luonnossa liikkujia aktiivisesti dokumentoimaan hämähäkkejä, jotta saamme ajankohtaista tietoa lajeista ja niiden esiintymispaikoista. Toivottavasti helpot ja kivat uudet suomenkieliset hämähäkkinimet edesauttavat niiden harrastusta ja tutkimusta tulevaisuudessa, kun nimien kautta lajit alkavat tuntua tutuilta ja omilta, summaa Elo.
Hämähäkkityöryhmä on yksi ympäristöministeriön ohjaamista eliötyöryhmistä. Sen tehtävänä on edistää Suomen hämähäkkieläinlajiston tunnettuutta, tutkimusta ja harrastusta, sekä toteuttaa lajiston uhanalaisarviointi 10 vuoden välein Suomen punaisessa kirjassa. Viimeisin Suomen lajiston uhanlaisuusarviointi julkaistiin 2019 ja siinä hämähäkkilajeista 21 luokiteltiin uhanalaiseksi ja 67 silmälläpidettäväksi. Hämähäkkityöryhmän puheenjohtajana toimii intendentti Varpu Vahtera Turun yliopistosta.
Pääkuvan kuvateksti: Piratula insularis nimettiin Pikkurosvokiksi. Pikkurosvokki on soilla elävä 4 mm kokoinen juoksuhämähäkki. Kuvassa naaras munakoteloineen. Kuva: Niclas Fritzén
Kuvat medialle:
Lisätietoa hämähäkkityöryhmän toiminnasta ja lisää kuvia medialle on hämäkkityöryhmän kotisivulla: https://hamahakkityoryhma.wordpress.com/
Lisätietoja antavat:
Riikka Elo, Turun yliopisto, biodiversiteettiyksikkö, riaelo@utu.fi, 050 345 9248
Niclas Fritzén, Ostrobothnia Australis -yhdistys, nrfritzen@gmail.com, 050 322 2347
Timo Pajunen, Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, timo.pajunen@helsinki.fi, 050 318 2348
