Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana osakekaupankäynnin luonne on muuttunut huomattavasti. Turun yliopiston ja Palermon yliopiston tutkijat selvittivät huippunopeiden kaupankävijöiden roolia markkinoilla.
Teknologinen kehitys ja innovaatiot sekä pörssien käyttämässä teknologiassa että kaupankävijöiden resursseissa mahdollistavat entistä nopeamman kaupankäynnin. Tämän seurauksena huippunopean kaupankäynnin – jossa kauppoja tehdään alle millisekunnin aikaskaaloilla – määrä on lisääntynyt.
Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta nopeaan kaupankäyntiin, ja yleisesti aikaskaalat voivat ulottua mikrosekunneista kymmeniin tuhansiin sekunteihin. Huippunopeiden kaupankävijöiden rooli on herättänyt laajaa keskustelua viime vuosien aikana.
– Yhtäältä on perusteltu, että huippunopeiden kaupankävijöiden läsnäolo tekee markkinoiden toiminnasta tehokkaampaa ja alentaa kaupankäyntikuluja. Toisaalta on esitetty, että tällainen kaupankäynti lisää markkinoiden volatiliteettia eli hintojen voimakasta heilumista ja alttiutta markkinaromahduksille, kertoo dosentti ja yliopistotutkija Jyrki Piilo Turun yliopistosta.
Tutkimuksessa on käytetty dataa vuosilta 2004–2006, 2010–2011 ja 2018. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä huippunopea kaupankäynti ei ollut vielä kovin yleistä, kun taas toisella vuosikymmenellä teknologisen kehityksen myötä se on yleistynyt voimakkaasti.
– Datan tilastollisen analyysin ja modernin verkostoteorian menetelmien avulla tutkimus osoittaa, miten pörssin jäsenten toimet ja reaktiot toisten jäsenten toimiin ovat muuttuneet vuosien aikana, kertoo apulaisprofessori Federico Musciotto Palermon yliopistosta.
Pörssin jäsen voi käydä kauppaa omaan lukuunsa tai toteuttaa muiden kaupankävijöiden toimeksiantoja heidän pyynnöstään. Tutkimus näyttää myös, mikä huippunopeiden kaupankävijöiden rooli on tässä muutoksessa.
– Dataan perustuen tutkimuksessa on rakennettu pörssin jäsenten verkostot, jotka näyttävät, millä jäsenpareilla on taipumus käydä kauppaa keskenään ja toisaalta millä jäsenpareilla on taipumus välttää kaupankäyntiä keskenään. Toisin sanoen tutkimus näyttää myös, minkä tyyppisillä jäsenillä on taipumus reagoida toisen tyyppisen jäsenen osto- tai myyntimääräyksiin, ja millaiset jäsenet välttävät kaupankäyntiä keskenään, selittää professori Rosario N. Mantegna Palermon yliopistosta.
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että verkostoitumisen määrä markkinoilla on kasvanut huomattavasti, kun kaupankäynti on nopeutunut teknologisen kehityksen myötä. Verkostoitumisen määrä on kasvanut siitä huolimatta, että anonymiteetti markkinoilla on lisääntynyt.
Vuosien varrella huippunopeat kaupankävijät ovat alkaneet käydä yhä enemmän kauppaa muun tyyppisten kaupankävijöiden kanssa. Sen sijaan huippunopeat kaupankävijät välttävät kaupankäyntiä keskenään, samoin kuin muunkin tyyppiset kaupankävijät. Yleisesti huippunopeiden kaupankävijöiden lisääntynyt rooli on johtanut markkinoiden voimakkaaseen verkostoitumiseen, jossa tietyt kaupankäyntipreferenssit jäsenparin välillä voivat kestää jopa useita kuukausia.
Teknologisen etulyöntiasemansa ja nopeutensa ansiosta huippunopeat kaupankävijät pystyvät tekemään strategisia päätöksiä, joita ei ole monien muiden jäsenten tai sijoittajien käytössä, ja jotka vaikuttavat oleellisesti markkinoiden likviditeettiin.
Markkinoiden voimakas verkostoituminen ja jäsenten kilpailu markkinoilla eivät välttämättä ole optimaalisia asioita markkinoiden parhaan toimivuuden takaamiseksi.
– Tulokset painottavat sekä jatkotutkimuksen että keskustelun tärkeyttä siitä, miten taata markkinoiden reilu ja tehokas toiminta, Mantegna tiivistää.
> Artikkeli on julkaistu Proceedings of National Academy of Sciences of the United States of America -lehdessä.
Lisätietoja:
Jyrki Piilo
jyrki.piilo@utu.fi
