Uusi tutkimus osoittaa, että hevoset pystyvät erottamaan ilon ja surun ilmaukset ihmisen kasvojen liikkeistä ja äänensävyistä. Hevoset kiinnostuivat enemmän ilon ilmeistä kuin surusta ja näyttivät olevan innostuneempia iloisten äänien kuulemisesta.
Tunteet ovat läsnä kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, ja ne voivat myös vaikuttaa lajien väliseen viestintään. Useat eläinlajit, kuten orangit, pulut ja kotieläimet, ovat jo tunnettuja kyvystään havaita ihmisen tunteita. Koirien, kissojen, hevosten ja jopa vuohten on osoitettu erottavan erilaisia ihmisen tunteiden ilmeitä. Aiempi tutkimus on kuitenkin keskittynyt pääasiassa iloon ja vihaan, mutta muita tunteita, kuten surua, on tutkittu vähemmän.
Kansainvälinen tutkimusryhmä Turun yliopistosta, Ranskan kansallisesta maatalouden, ruoan ja ympäristön tutkimuslaitoksesta INRAE:sta sekä Toursin yliopistosta Ranskasta tarkkaili ja analysoi hevosten käyttäytymistä, kun niille näytettiin ihmisen kasvoja ja ääniä, jotka ilmaisivat iloa tai surua. Myös hevosten sydämen sykettä mitattiin kokeen aikana.
– Surullinen mieliala on erityisen mielenkiintoinen tunne, koska se ei ole vain negatiivisesti latautunut, vaan se on myös matalan vireyden tunne. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hevoset reagoivat korkean vireyden tunteisiin, kuten vihaan tai iloon, mutta pystyvätkö ne myös havaitsemaan merkkejä matalan vireyden tunteista, kuten surusta? Halusimme selvittää pystyvätkö hevoset yhdistämään ihmisen surun ilmeet ja äänet, kuten ne voivat ilon ja vihan kohdalla, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Plotine Jardat Ranskan kansallisesta maatalouden, ruoan ja ympäristön tutkimuslaitoksesta sekä Toursin yliopistosta Ranskassa.
Hevoset hämmentyivät surullisen ilmeen ja iloisen äänen epäsopivuudesta
Tutkimustilanteessa hevoset asetettiin kahden näytön eteen, joista toisella näytettiin saman henkilön iloinen ilme ja toisella surullinen ilme. Samanaikaisesti soitettiin ääni, joka ilmaisi joko iloa tai surua.
Hevosten ensimmäinen reaktio osoitti niiden osaavan yhdistää iloa sekä surua ilmaisevat kasvot ja äänen. Tutkijat huomasivat, että useimmilla hevosilla ensimmäinen katse epäsopivan kuvan suuntaan kesti pidempään kuin ensimmäinen katse kuvaan, jossa ilme ja ääni vastasivat toisiaan.
Toisin sanoen, kun hevoset ensimmäisen kerran katselivat kuvia, ne olivat odotetusti hämmentyneitä surullisen ilmeen ja iloisen äänen epäsopivuudesta, ja päinvastoin. Tämä viittaa siihen, että hevoset pystyvät yhdistämään ihmisen kasvot ja äänen, kun ne ilmaisevat samaa tunnetilaa, oli se sitten suru tai ilo.
– Tämä on mielenkiintoista, koska se tarkoittaisi, että kun hevoset tarkkailevat kasvojamme ja kuulevat äänemme, ne eivät näe ja kuule vain erillisiä asioita, vaan pystyvät yhdistämään ne eri aistimuksien välillä. Voisi kuvitella, että niillä on mielessään tietty laatikko, johon on merkitty "ihmisen suru", joka sisältää sekä ihmisen surullisen kasvojen ilmeen että surullisen äänensävyn, toteaa väitöskirjatutkija Océane Liehrmann Turun yliopistosta.
Tutkimusryhmä on käyttänyt samaa asetelmaa useissa aiemmissakin kokeissa. Asetelman tarkoitus on tutkia eläinten mielen käsittelyä kuvien ja äänien välillä ja niiden yhteensoveltuvuutta. Myös aiemmissa vihan ja ilon kokeissa sekä aikuisten ja lasten havaitsemiskokeissa hevoset reagoivat asetelmaan siten, että ne katsoivat enemmän kuvaa, joka ei vastannut kuultua ääntä. Tutkijat ovat päätelleet, että hevoset katsovat enemmän epäsopivaa kuvaa, koska ne ovat uteliaita kuvan ja äänen vastaavuuden puutteesta.
Hevoset katsoivat enemmän iloisia kuvia ja vaikuttivat innostuneemmilta iloisista äänistä
Tutkijat havaitsivat myös, että ensimmäisen katseen jälkeen hevoset keskittyivät näyttöön, jossa oli iloinen ilme, ja ne katsoivat sitä pidempään ja useammin. Lisäksi niiden sydämen syke näytti kasvavan enemmän, kun kuultu ääni ilmaisi iloa sen sijaan, että se olisi ilmaissut surua. Tämä viittaa siihen, että hevosten vireystila oli korkeampi, kun ne kuulivat iloisen äänen.
Tutkijoiden mukaan havaintoja voidaan selittää kolmella hypoteesilla. Ensiksikin hevoset saattavat kiinnostua enemmän iloisista kuvista, koska niissä on enemmän liikettä, ja innostua enemmän iloisista äänistä, koska niissä on akustisia ominaisuuksia, kuten sävyvaihteluita. Toiseksi, hevoset voivat yhdistää iloiset kasvot positiivisiin tilanteisiin ja mieluummin katsovat ilmeitä, joita liittävät positiivisiin muistoihin. Kolmanneksi, hevoset voivat tuntea olonsa positiivisemmaksi katsellessaan iloisten kuvien ilmaisua ja olla enemmän innostuneita kuullessaan iloisia ääniä, mikä tutkijoiden mukaan selittyisi "emotionaalisella tarttuvuudella". Emotionaalinen tarttuvuus tarkoittaa havainnoitsijan tunnetila muuttuu vastaamaan havaitun yksilön tunnetilaa. Tunteiden tarttumista on kuvattu ilmiönä ihmisissä ja kädellisissä, ja useat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että sitä voi tapahtua myös ihmisten ja muiden eläinten, kuten hevosten, välillä. Tätä ilmiötä pidetään usein empatian lähtökohtana.
– Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme osoittaa, että hevoset pystyvät erottamaan kuuluvia ja visuaalisia merkkejä ihmisen ilosta ja surusta sekä yhdistämään vastaavat ääni-ilmaukset ja kasvojen ilmeet. Hevoset olivat myös kiinnostuneempia ja vaikuttivat innostuneemmilta iloisista ilmeistä, joten ihmiset, jotka ovat vuorovaikutuksessa hevosten kanssa, voisivat hyötyä ilon ilmaisemisesta näissä tilanteissa, Jardat päättelee.
Tutkijoiden mukaan lisätutkimuksia tarvitaan ymmärtääksemme paremmin, miten tarkasti hevoset havaitsevat ihmisen surua. Jatkossa tutkijat pyrkivät esimerkiksi selvittämään voivatko hevoset erottaa surun muista ihmisen negatiivisista tunteista tai voivatko ihmisen surulliset ilmeet vaikuttaa hevosten käyttäytymiseen, erityisesti ihmisen ja hevosen välisessä vuorovaikutuksessa.
Yhteystiedot:
Plotine Jardat, French National Institute for Agriculture, Food and the Environment, plotine.jardat@inrae.fr
Océane Liehrmann, oceane.liehrmann@utu.fi, https://oceane-liehrmann.webador.fr/
