Kirjailijat ovat kulttuurihistorian yliopistonlehtori, dosentti Maarit Leskelä-Kärjen työn keskiössä. Hänen väitöskirjaansa pohjaava näytelmä Kurjet pyörii parhaillaan Kansallisteatterissa.
Aino Kallaksen (1878–1956) myyttinen kirjailijakuva.
Se alkoi kiehtoa kulttuurihistorian yliopistonlehtori Maarit Leskelä-Kärkeä jo opiskeluaikana. Hän löysi divarista Kallaksen päiväkirjat – ja lumoutui täysin.
– Se on mestarillinen teos. Hänellä on ollut todella kiehtova elämä.
Myöhemmin Leskelä-Kärki alkoi pohtia, mitä suuren taiteilijakuvan takaa löytyi. Mitä oli jäänyt varjoon?
Myös Kallaksen siskot Helmi ja Aune Krohn suhtautuivat kirjoittamiseen ja kulttuuriin intohimoisesti. Vuonna 2006 Leskelä-Kärki kirjoitti kirjailijasisaruksista väitöskirjansa, johon perustuva näytelmä Kurjet pyörii parhaillaan Kansallisteatterissa.
Näytelmän ovat kirjoittaneet Tiina Puumalainen ja Hanna Suutela, ja se on Puumalaisen ohjaama.
– Se oli kuin lahja, kun he ottivat yhteyttä.
Leskelä-Kärki oli jo aiemmin ihmetellyt, miksei Krohnin kolmesta kirjoittavasta sisaresta oltu kiinnostuttu laajemmin – voihan heissä aiheena nähdä esimerkiksi viittauksen Tšehovin klassikkonäytelmään.
Leskelä-Kärki kävi keskustelua käsikirjoittajien kanssa ja sai lukea käsikirjoitusversioita. Oli hienoa nähdä koko prosessi, jossa väitöskirjasta ja muista lähteistä uutettiin näytelmä.
Puumalainen ja Suutela olivat tarkkoja kirjoittamisen etiikasta, jottei näytelmään jää lähteistä kopioitua tekstiä. Esimerkiksi kirjelähteitä ei voi käyttää suoraan, Leskelä-Kärki kertoo.
Tärkeä keskustelu tekijänoikeuksista
Samanlaista tarkkuutta ei noudatettu eräässä toisessa suomalaisessa teoksessa.
Leskelä-Kärki on yksi niistä neljästä tutkijasta, jotka huomauttivat toimittaja Maria Petterssonin lainanneen tutkimusta hyvän tavan vastaisesti teoksessaan Suomen historian jännät naiset (Atena, 2022).
Tapaus sai mediassa laajaa huomiota. Tekijänoikeusneuvoston todettua epäasiallisen menettelyn Pettersson pyysi anteeksi.
Tutkijat eli Leskelä-Kärki, Susanna Välimäki, Juha Torvinen ja Nuppu Koivisto-Kaasik hyväksyivät anteeksipyynnön. Plagiointi ei koskenut Leskelä-Kärjen omia tekstejä, vaan muun muassa hänen johtamansa Uuden etsijät -hankeen työtä.
Kohu synnytti hyvää keskustelua tietokirjoittamisen etiikasta, kustantamisesta ja tekijänoikeuksista, Leskelä-Kärki sanoo. Prosessi oli tärkeä, vaikkakin työläs.
”Ei 2020-luvulla voi enää sanoa, että naiset olisi unohdettu historiassa.”
Leskelä-Kärjen mukaan 2020-luvulla ei voi enää sanoa, että naiset olisi unohdettu historiassa. 1980-luvulta lähtien on tutkittu paljon naisten historiaa, ja tutkijat ovat myös popularisoineet tutkimustaan aktiivisesti. Toki työtä riittää edelleen.
Historian taju välillä unohtuu medialta, hän sanoo.
– Luodaan kuvaa tutkijoista norsunluutorneissa, vaikka tosi monilla tieteenaloilla vaikuttavuutta mietitään paljon, ja sitä vaaditaan tutkimushankkeissa.
Hedelmällisessä välitilassa
Leskelä-Kärki on myös kulttuurihistorian ja elämänkerronnan dosentti Turun ja Lapin yliopistoissa.
Mikä menneiden elämien tutkimisessa viehättää?
– Olen aina ollut kiinnostunut ihmisenä olemisesta ja sen monimutkaisuudesta. Mistä kaikesta elämä muodostuu, ja mikä siihen vaikuttaa?
Turun yliopistossa on Suomen ainoa kulttuurihistorian pääaine. Leskelä-Kärki löysi aikoinaan akateemisen kodin aineesta, jossa saattoi yhdistää historiaa, kulttuurintutkimusta ja kirjallisuutta.
– Olen aina kokenut olevani jonkinlaisessa historian- ja kirjallisuudentutkimuksen välitilassa, mikä on myös hyvin hedelmällistä.
Uusi tutkimuskenttä on löytynyt humanistisesta ympäristötutkimuksesta. Hänen kohtamassaan Tarinoiden lehto -hankkeessa tutkitaan Kemiönsaaren Sagalundin museota ja kehitetään muun muassa ympäristöelämäkerrallista tutkimusta.
– Olemme yhdessä Otto Latvan kanssa kirjoittaneet teoksen Tove Janssonista ja saaristomiljööstä. Hänen merisuhteensa on vaikuttanut laajemmin suomalaisten merisuhteeseen.
Leskelä-Kärjen johtama, Koneen Säätiön rahoittama hanke Uuden etsijät käsitteli suomalaisen esoteerisuuden kulttuurihistoriaa 1880–1940-luvuilla. Esoteriaa koskeva tutkimus jatkuu edelleen aktiivisena.
Tekeillä on myös elämäkerta kirjallisesta vaikuttajasta Tyyni Tuuliosta yhdessä toimittaja Leena Virtasen kanssa. Lisäksi Leskelä-Kärjellä on ”ikuisuusprojektina” työ Kallaksen äidistä Minna Krohnista sekä äidin ja tyttärien välisestä suhteesta.
Tiedepolitiikka lähellä sydäntä
Parasta tutkijan ammatissa on Leskelä-Kärjen mukaan vapaus ja mahdollisuus tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Työ kulkee mukana enemmän tai vähemmän aina.
Leskelä-Kärjelle on silti tärkeää, että elämässä on muutakin kuin yliopistoa, erityisesti perhe ja lapset.
Nuorempia tutkijoita Leskelä-Kärki pyrkii ohjaamaan terveempään työkulttuuriin. Paineet ovat kovat, kun työtä tehdään usein pätkärahoituksilla.
”Todella moni asia kilpistyy rahaan.”
Omaa asemaansa Leskelä-Kärki haluaa käyttää puolustaakseen tutkimustyötä ja sen arvoja. Hän toivoisi tutkija–opettajatasolle vielä enemmän vapautta ja mahdollisuuksia ottaa riskejäkin esimerkiksi tutkimushankkeiden ja painopisteiden rakentamisessa.
– Liian moni asia kilpistyy rahaan.
Strategioiden suunnittelussa on tärkeää välttää liiallista kapeutumista, hän sanoo. Leskelä-Kärki toivoo, että humanististen alojen arvo nähdään yhteiskunnassa myös tulevaisuudessa.
– Eihän yhteiskunta voi elää ilman sivistystä ja kulttuuria.
Maarit Leskelä-Kärki
Työ: kulttuurihistorian yliopistonlehtori
Harrastukset: mökkeily ja luonnossa oleminen, matkustaminen, kulttuuri kaikissa muodoissaan, joooga
Kotoisin: Rovaniemeltä ja Porvoosta
Teksti: Rosa Lampela
Kuvat: Hanna Oksanen ja Teppo Järvinen
