Kymmenen kysymystä ranskan professorille

Miksi 2024 on tärkeä vuosi ranskan oppiaineelle?

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta ranskan kielen opetuksen aloittamisesta Turun yliopistossa ja 75 vuotta romaanisen filologian professuurin perustamisesta. Turun yliopisto perustettiin vuonna 1920. Tuolloin ei ollut modernien kielten professoria. Vuonna 1924 dosentti Emil Öhmann aloitti saksan ja ranskan opetuksen lehtorina. Ranskan kielessä keskityttiin aluksi historiallis–filologiseen tutkimukseen. Sodan jälkeen ensimmäiseksi romaanisen filologian professoriksi nimitettiin Tauno Nurmela, josta tuli myöhemmin Turun yliopiston rehtori.

Kuinka juhlavuotta vietetään?

Ensin juhlimme omassa tiedeyhteisössämme elokuun lopulla. Järjestimme XXII Pohjoismaisten romaanisten kielten tutkijoiden kongressin Turussa. Mukana oli myös espanjan, italian, portugalin ja romanian tutkijoita. Perjantaina 27. syyskuuta järjestetään iltapäiväseminaari ja iltajuhla, joihin ovat tervetulleita opiskelijat, alumnit, yliopistoyhteisö ja ranskan oppiaineen ystävät.

Mitkä ovat kielten opetuksen ja oppimisen isoimmat haasteet tänä päivänä?

Peruskoulujen vieraiden kielten opetus kärsii useista rakenteellisista esteistä, jotka estävät kielten valintaa kouluissa. Ongelmana on eriarvoisuus kielten opetuksen tarjonnassa eri puolilla Suomea, koulujen liian suuret ryhmät ja vieraiden kielten valinnaisuus. Kielet ovat aina kilpailutilanteessa muiden valinnaisaineiden kanssa. Vieraat kielet ovat usein säästösyistä karsintalistalla. Suomesta puuttuu vieraiden kielten koulutuksen strategia, joka raivaisi esteitä ja loisi kestävää oppimista.

Yliopistoon tulevilla ranskan pääaineen opiskelijoilla taitotaso on hyvin epätasainen. Ranskan opiskelu on aina ollut vaativaa, mutta nyt monella perustaidot ovat heikot. Työtä on paljon, kun tutkinnon tavoitteena on kielen viestinnällinen ja ammatillinen osaaminen ja kulttuurin tuntemus.

Kuinka teknologinen kehitys on muuttanut kielten opettamista ja opiskelua?

Teknologinen kehitys ei ole irrallista kieltenopiskelusta kuten ei mistään muustakaan. Se on monella tavalla läsnä, opetuksessa käytetään esimerkiksi digitaalisia kirjoja ja sovelluksia. Yliopistonlehtori Outi Veivon tekoälyhankkeessa on tutkittu vieraiden kielten oppimista erilaisten tekoälysovellusten avulla. Kun teknologiset ratkaisut ovat pedagogisesti perusteltuja, ne edistävät kieltenoppimista.

Miltä näyttää kielten opiskelun tulevaisuus Suomessa?

We all learn perfectly English! Englanti ympäröi meitä, lapset ja nuoret oppivat sitä arjessaan monin tavoin. Suomen opettaminen maahanmuuttajille pitäisi olla tehokkaampaa. Vieraiden kielten osalta tilanne on vielä nyt hyvä, mutta se rapautuu, mikäli ongelmakohtiin kouluissa ei puututa. Tarvittaisiin strateginen suunnitelma jatkuvuuden turvaamiseksi. Toivon todella, että peruskoulun tulevaisuustyöryhmä paneutuu myös vieraisiin kieliin. Yliopistolla vieraat kielet ovat pieniä yksiköitä, ja meidän tulevaisuudesta täytyisi pitää huolta.

Mitä on kielellinen huoltovarmuus?

Siinä on kyse siitä, miten yhteiskuntaa kehitetään ja miten varaudutaan kriiseihin. Kielellinen huoltovarmuus osa tiedon huoltovarmuutta – sitä, miten saamme luotettavaa tietoa ja tulkitsemme sitä. Tieto on kielellistä. Kuka hakee infoa, mistä lähteistä ja millä kielellä?

Meillä pitää olla ihmisiä, joilla on ammatillinen kielitaito meille relevanteissa vieraissa kielissä, kuten esimerkiksi saksassa, ranskassa, venäjässä ja kiinassa. Meidän pitää voida tuottaa ja tulkita tietoa suoraan vieraista kielistä. Jos emme pysty lukemaan venäjäksi ja ottamaan selvää, mitä naapurissa tapahtuu, mistä haemme sen tiedon? Jos osaajien määrä vähenee, kielellinen huoltovarmuus on uhattuna.

Ranskassa kansalliset instituutiot varjelevat kieltä tarkoin. Pitäisikö siitä ottaa mallia Suomeenkin?

Ranskalaiseen kieli-ideologiaan liittyy voimakas ylpeys omasta kielestä ja halu suojella sitä. Suomessa kansalliskielten asemaa ja käyttöä seurataan tarkasti. Ranskalaisia käytäntöjä ei voida kopioida täällä, vaan toimintatavat täytyy luoda omien tarpeidemme mukaan. 

Kuinka itse kiinnostuit ranskan kielestä?

Kouluaikana tärkeä opettaja ja läheiset ihmiset vaikuttivat ajatteluuni. Opiskelin kirjallisuustiedettä, kun ranskalainen kirjallisuus ja elokuvat alkoivat kiinnostaa. Vaihto-opintojeni aikana Provencen yliopistossa tutustuin ranskalaiseen vuorovaikutustutkimukseen ja kielen käyttöä todellisissa puhetilanteissa käsittelevään tutkimukseen. Jäin sille tielle. Väitöskirjani aiheena olivat ranskalaisten poliitikkojen tv-haastattelut.

Millaisia trendejä tai painotuksia ranskan tutkimuksessa on tällä hetkellä?

Turun yliopistossa keskitymme nykyranskaan ja ranskan- sekä monikielisiin kielenkäyttötilanteisiin. Yksi aihe on kääntäminen uutistyössä: post doc -tutkija Lea Huotari tarkastelee, kuinka suomalaisessa mediassa toimittajat käyttävät vieraskielisiä lähteitä.

Lisäksi on tekoälypohjaisia kielenoppimisen sovelluksia. Tarkastelemme esimerkiksi monikielisten kirjoittajien kirjoitusprosesseja, eli miten suomalaiset kirjoittavat eri kielillä. Kirjoitusprosesseja visualisoidaan meillä kansainvälisessä yhteistyössä kehitetyn tietokoneohjelman avulla. Alakoulujen ranskan ja englannin opiskelussa on tutkittu sosiaalisen robotin käyttöä. Sen kanssa lapset oppivat puhumaan hyvin rohkeasti. Robotti on hyvä erityisesi keskustelun ja ääntämisen opetteluun. Se tekee opiskelusta leikkiä.

Mitä itse haluaisit tutkia seuraavaksi?

Jatkamme aiempaa projektia robotin ja oppijan välisestä vuorovaikutuksesta. Olemme integroineet robottiimme ChatGPT:n. Nyt katsomme, miten robotti toimii ammatillisen kielitaidon opetuksessa erilaisilla tehtävätyypeillä. Toiseksi haluan lähteä työstämään kielellistä huoltovarmuutta ja sen problematiikkaa.

Teksti: Rosa Lampela