InFLAMES tuo lääkekeksinnöt laboratorioista potilaille

Immunologia oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten lääketieteen hiljainen ja harmaa kolkka. Perustutkimuksen menetelmävalikoiman ja tiedon lisääntyessä tiedeyhteisölle alkoi vähitellen valjeta, kuinka elintärkeä normaalisti toimiva immuunipuolustus on terveydelle.

– Lähes kaikkien sairauksien taustalla on elimistön immuunipuolustuksen häiriö. Jos se toimii liian aktiivisesti, sairastumme autoimmuunitauteihin, kuten diabetekseen tai reumaan. Mikäli järjestelmä taas on heikentynyt, meitä uhkaavat syöpä tai vakavat bakteeri- ja virustulehdukset, selittää InFLAMESin (Innovation Ecosystem based on the Immune System) johtaja, akateemikko Sirpa Jalkanen.

"Ihmiset ovat erilaisia, yksilöitä. Siksi meidän on keksittävä uusia lääkekehityskohteita.”
– Sirpa Jalkanen

Luonnollinen seuraus kehityksestä ovat olleet immuunijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet. Niillä joko vahvistetaan ihmisen omaa puolustusjärjestelmää tai hillitään sen toimintaa siellä, missä se on liian tehokasta.

Jalkasen mukaan immuunijärjestelmää muokkaavilla lääkkeillä on tehoa monissa sairauksissa, mutta vain rajallisesti. Ne toimivat vain pienelle joukolle potilaita.

– Ihmiset ovat erilaisia, yksilöitä. Siksi meidän on keksittävä uusia lääkekehityskohteita. Samalla tarvitaan diagnostiikkamenetelmiä, joilla voidaan tunnistaa, kenelle mistäkin lääkkeestä on hyötyä. Se on sairauksien täsmähoitoa, Jalkanen valottaa.

Suomalainen lääkekehitys on onnistunut tuomaan markkinoille 22 alkuperäislääkettä ja niistä 21 on syntyjään turkulaisia. Luku ei ole kansallisesti huono, mutta se voisi olla parempi, Jalkanen arvioi. Hän on varma, että suomalaisten alkuperäislääkkeiden määrä nousee myötä uudelle kymmenelle. Se vie aikaa, mutta kaikki edellytykset nousulle ovat olemassa. Ne olivat valmiina ja toiminnassa Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa, tarvittiin vain InFLAMES kokoamaan voimat yhteen. Tutkimuskokonaisuuden perustamisen mahdollisti Suomen Akatemian lippulaivaohjelma.

– Meillä on Turussa yliopistoissa huippuunsa hiottuja osasia, vähän kuin auton prototyyppi, josta me haluamme koota hienon Mersun, Jalkanen kuvaa.

Ihmisen omaa puolustusjärjestelmää muokkaavien lääkkeiden kehityksen ohessa InFLAMES edistää diagnostiikkaa, jonka avulla kullekin potilaalle voidaan räätälöidä juuri hänellä sopiva hoito. Yksin tätä kaikkea ei aiota tehdä, vaan yhteistyössä biotekniikka- ja lääkeyritysten kanssa. Turku on paitsi immunologisen huippututkimuksen eittämätön keskus, myös kotipesä suurelle joukolle lääke- ja diagnostiikka-alan yrityksiä. Niiden kanssa InFLAMES haluaa tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.

InFLAMESissä on 50 ryhmänjohtajaa, joiden ryhmissä toimii noin 300 tutkijaa. Lippulaivaa vahvistavat myös vierailevat professorit, työelämäprofessorit sekä kansainvälinen tieteellinen neuvottelukunta.

Immunologia on vaikuttanut perusteellisesti siihen, kuinka lääketieteessä tutkitaan ja hoidetaan syöpää.  Immuno-onkologia tai immunoterapia onkin nopeasti muodostumassa syövänhoidon kivijalaksi perinteisen leikkaus- ja lääkehoitojen rinnalle. InFLAMESissa immuno-onkologisella tutkimuksella on pitkät perinteet. Niitä vie eteenpäin InFLAMES-ryhmänjohtaja, akatemiatutkija Maija Hollmén, Sirpa Jalkasen tytär. Hollmén teki jo väitöskirjansa syövän vasta-aineista.

– Valmistellessani väitöskirjaa havahduin yhtäkkiä siihen, että syövät eivät koostu vain syöpäsoluista, vaan siellä on hirveän paljon myös terveitä soluja, jotka kommunikoivat syövän kanssa koko ajan, Hollmén kertoo.

Hänen esimerkkinsä on paljon puhuva: rintasyöpäkasvaimen massasta noin puolet voi olla makrofageja. Makrofagit ovat puolustusjärjestelmän syöjäsoluja, joka siivoavat elimistöstä pois mikrobeja, vierasaineita ja muun muassa kuolleita soluja. Niiden pitäisi olla syöpää tuhoavia, ei sitä suosivia.

– Halusin tietää, miksi ja miten makrogafit auttavat syöpää kasvamaan. Kävi ilmi, että syöpä osaa koulia kilteistä makrofageista itselleen edullisia, pahoja makrofageja.

Hollménin seuraava kysymys oli, kuinka makrofagit voitaisiin muuttaa takaisin kilteiksi, syöpää tuhoaviksi syöjäsoluiksi. Olennaiseksi osoittautui Clever-1-molekyyli, jonka Sirpa Jalkanen oli keksinyt 1990-luvulla. Äitiä oli kiinnostanut, miten Clever-1 säätee valkosoluliikennettä, tytär keskittyi Cleverin tutkimiseen syöjäsoluissa.

– Tärkeä havainto työssämme oli, että syöpä ei enää kasvanut, kun poistimme Clever-molekyylin makrofageista, Hollmén kertoo.

Monien eri vaiheiden jälkeen havainnoista syntyi beksmarilimabi-lääke. Se on vasta-aine, joka palauttaa makrofagit niiden alkuperäiseen tehtävään ja aktivoi sitä kautta koko puolustusjärjestelmän tuhoamaan syöpää. Lääke on oppikirjaesimerkki immuno-onkologisesta syövän hoitomuodosta.

Beksmarilimabia on viety eteenpäin yhdessä Faron Pharmaceuticals -lääkeyrityksen kanssa. Yrityksen perustivat vuonna 2003 Sirpa ja Markku Jalkanen. Beksmarilimabi on jo patentoitu Yhdysvalloissa ja Japanissa, Euroopassa patenttihakemuksia on vireillä. Lääke ei ole valmis, vaan vielä testausvaiheessa. Sitä on tähän mennessä annettu noin 140 potilaalle eri puolilla maailmaa. Heillä on ollut erilaisia pitkälle edenneitä syöpiä, joihin he ovat saaneet jo kaikki muut mahdolliset hoidot.

Kokeilun tulokset ovat Hollménin mukaan olleet lupaavia. Joissakin syöpätyypeissä jopa kolmasosa potilaista on saanut apua lääkkeestä. Parhaiten beksmarilimabi on näyttänyt toimivan melanoomassa, maksa-, maha- ja rintasyövissä rinta sekä sappitiehyiden syövissä.

Maija Hollmén uskoo, että lääke tulee auttamaan ainakin levinnyttä melanoomaan sairastavia potilaita. He eivät välttämättä ole ainoita.

– Käsityksemme on, ettei lääkkeen vaste riipu niinkään syöpälajista vaan siitä, mitä immunologista fenotyyppiä potilas edustaa. Selvitämme nyt, mitä yhteisiä tekijöitä on niillä potilailla, joilla on paras vaste. Uskon, että potilaiden käyttöön beksmarilimabi saadaan 2–4 vuodessa.

Hollmén laskee, että alkuperäisestä Clever-1 -havainnosta beksmarilimabi-lääkkeeseen on kulunut 20 vuotta. Ne ovat olleet sitkeän ja peräänantamattoman perustutkimuksen aikoja, joihin on mahtunut sekä onnistumisia että epäonnistumisia.

– Minun periaatteeni on, että menemme aina tiede edellä. Emme tee mitään, ellei tiede tue sitä.

InFLAMESin tavoite on tuottaa markkinoille uusia lääkkeitä ja diagnostisia menetelmiä. Lippulaivan lääkekehityksen työelämäprofessori Timo Veromaa sanoo, että tässä onnistutaan, kunhan tutkijayhteisö virittäytyy ajoittain miettimään laboratorioissaan ihmisen kärsimysten vähentämistä.

Immunologiseen järjestelmään vaikuttavan lääkkeen resepti on periaatteessa yksinkertainen. Otetaan selvää, mikä kohta puolustusjärjestelmässä pettää niin, että ihminen sairastuu esimerkiksi syöpään tai reumaan. Kun vikapaikka on tunnistettu, etsitään molekyyli, jolla sitä voidaan manipuloida niin, ettei sairautta ei synny. Molekyylistä tulee lääke.

Kaikkeen tähän tarvitaan huipputason perustutkimusta, sanoo Timo Veromaa. Ilman sitä ei synny mitään, eikä koko kuviossa todellisuudessa ole mitään yksinkertaista. Veromaa katsookin, että InFLAMES-ryhmien pitää ehdottomasti saada keskittyä tutkimuksiinsa ja tehdä uusia, mielellään käänteentekeviä löydöksiä.

– Ryhmien ja niiden tutkijoiden ei tarvitse ryhtyä tekemään soveltavaa tutkimusta ja keksintöjen kaupallistamisenkin he voivat jättää muille. InFLAMESin tehtävä on kuitenkin herätellä tutkijayhteisö huomaamaan jo varhain, mitä sellaista heidän tutkimuksessaan on, että sitä voidaan mahdollisesti käyttää sairauksien tunnistamiseen tai potilaiden hoitoon. Siis ihmisten kärsimyksen vähentämiseen. Jos tätä herättelyä saamme tehtyä, se on jo paljon!

Jotta oman tutkimuksensa potentiaalin voisi tunnistaa, pitää tietää, mitä hoito-ongelmia kliinikoilla on, mitä he tarvitsevat. Tai mitä lääkekehittäjä ajattelee, näkeekö hän löydöksessä lupauksen? Näkeekö tutkija saman vai ei? Siksi pitää tavata, puhua, tehdä yhteistyötä ja tähyillä toisten horisontteihin. InFLAMES tarjoaa tälle foorumin.  Veromaata innostaa eritoten ajatus yliopisto- ja sairaalayhteisöstä, jotka InFLAMES yhdistää

– InFLAMES tuo yhteen huippututkijat ryhmineen, lääkekehittäjät, diagnostiikan huipputekijät, kliinikot ja yritykset. Tästä syntyy synergiaa, joka on omiaan vahvistamaan Turussa jo entuudestaan vahvaa immunologiakenttää, Veromaa sanoo.

"Kansallista lääkekehityskeskusta Veromaa pitää lähes välttämättömänä InFLAMESin menestykselle.”

Näyttöä lääke- ja diagnostiikkaosaamisesta Turussa todella on, Veromaa tähdentää. Jo ennen InFLAMESia seudulla on syntynyt suurin osa suomalaisista alkuperäislääkkeistä ja viimeksi alueen diagnostiikka-ala on noussut – osin koronaepidemian vauhdittamana – kukoistukseen. Kun InFLAMES kohdistaa määrätietoisesti eri voimia samaan suuntaan, se alkaa kantaa hedelmää.  Ei tosin heti, Veromaa toppuuttelee, vaan jollakin aikavälillä.  Lääkekehityksessä ei ole pikavoittoja tarjolla, sillä lääkkeen matka ideasta tuotteeksi apteekin hyllylle kestää 10–12 vuotta. Ja rahaa reissuun kuluu noin miljardi euroa.

Kansallista lääkekehityskeskusta Veromaa pitää lähes välttämättömänä InFLAMESin menestykselle.

– Se voi ottaa hoteisiinsa uudet vaikutuskohteet, etsiä niille molekyyleja ja jalostaa lääkekandidaatteja eteenpäin varoilla, joita keskukselle on osoitettu, Veromaa hahmottelee.

Tyypin 1 diabeteksen estokeinoja ja sairautta hoitavia immunologisia lääkkeitä kehitetään aktiivisesti. Tähän tähtää myös Turun biotiedekeskuksen johtaja ja InFLAMES-ryhmänjohtaja professori Riitta Lahesmaa ryhmineen.

Tyypin 1 diabetes on esimerkki autoimmuunisairaudesta, jossa taudin aiheuttaa elimistön oma puolustusjärjestelmä. Jostakin syystä immuunisolut hyökkäävät haiman saarekesolujen kimppuun ja tuhoavat ne. Saarekesolujen myötä häviää elimistön kyky tuottaa insuliinia. Mikä saa immuunisolut harhautumaan näin, ei tiedetä vielä.

– Epäilyjä syistä on useita kuten ympäristömyrkyt ja enterovirukset perimän lisäksi. Liian korkea hygieniataso ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen voivat myös olla tautiprosessin käynnistäjiä. Melko varmaa on, että sairauden liikkeelle sysäävä tekijä ei ole kaikilla sama, vaan yksi toisella, toinen toisella, Lahesmaa sanoo.

"Olemme löytäneet useita varhaisia muutoksia lapsilla, jotka sairastuvat myöhemmin diabetekseen. Tulostemme pohjalta voidaan ennustaa tyypin 1 diabeteksen riskiä.”

Tyypin 1 diabetesta on enemmän Suomessa kuin missään muualla maailmassa. Kaikki lapset, joilla on syntyessään diabeteksen riskitekijöitä, eivät silti sairastu

– Olemme löytäneet useita varhaisia muutoksia lapsilla, jotka sairastuvat myöhemmin diabetekseen. Tulostemme pohjalta voidaan ennustaa tyypin 1 diabeteksen riskiä.

Löydöt on tehty yhdessä InFLAMES-ryhmänjohtaja professori Laura Elon bioinformatiikan tutkimusryhmän kanssa. Lahesmaa kiittää niistä myös seurantanäyteaineistoja, joita on kerätty muun muassa professori Jorma Topparin johtamassa DIPP-tutkimuksessa.

– Tyypin 1 diabeteksen syntysyiden ohessa on tärkeää tietää, mikä tautimekanismi on kunkin potilaan sairauden takana. Sen jälkeen voimme suunnata immunologisia hoitoja oikein.

Lahesmaan mielenkiinnon kohteena ovat immuunijärjestelmän T-solut. Niiden tehtävänä on puolustaa meitä taudinaiheuttajilta ja tuhota syöpäsoluja. Säätelijä T-solujen työnä on sammuttaa elimistöä puolustavien T-solujen toiminta, kun vaara on torjuttu. Jos T-säätelijäsolut eivät toimi oikein, T-solut jatkavat tuhotyötään terveessä kudoksessa. Tyypin 1 diabeteksessa säätelijäsolujen toiminnan ajatellaan olevan häiriintynyt.

– Olemme löytäneet aivan uusia tekijöitä, jotka ohjaavat säätelijäsoluja. Kun saamme muokatuksi säätelijäsoluja siten, että ne suoriutuvat taas tehtävästään, meillä on keino diabeteksen pysäyttämiseksi, Lahesmaa valottaa.

Maailmalla on jo tehty tyypin 1 diabeteksen hoitokokeiluja T-soluterapialla. Vuonna 2019 amerikkalainen professori Jeffrey Bluestone julkisti tutkimustuloksen, joissa T-soluhoito lykkäsi diabeteksen puhkeamista kahdella vuodella. Bluestone on InFLAMESin tieteellisen neuvottelukunnan jäsen.

Monet niistä sairauksista, joita PET-keskuksessa tutkitaan, ovat pitkäaikaisia tulehdustauteja. Siksi oli selvää, että PET-keskus on mukana InFLAMES-lippulaivassa, sanoo PET-keskuksen johtaja, professori Juhani Knuuti. Hän on myös lippulaivan varajohtaja ja vuoden 2021 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut tiedevalistaja.

Lääketieteen ja immunologian kehittyessä on havaittu, että yhä useammat pitkäaikaissairaudet ovat tulehdustauteja. Hyvä esimerkki tästä on Juhani Knuutin oma tutkimuskohde, sepelvaltimotauti.

Sepelvaltimotaudissa sydämen suonien seinämiin kertyy plakkeja. Ne ovat muun muassa kolesterolista kertyneitä sakkaantumia, jotka ahtauttavat suonta ja joihin liittyy tulehdus. Tulehtunut plakin pinta on heikko ja altis repeämään. Kun niin käy, paikalle muodostuu verihyytymä, suoni menee tukkoon ja sydäninfarkti on tosiasia.

– Voimme kuvantaa plakin tulehdusta PET-kameralla ja havaita, mitkä plakit ovat repeämisalttiita. Tätä tietoa voitaisiin käyttää uusien hoitojen tehon tutkimisessa ja ehkä myös hoidon ohjaamisessa. Tulevaisuudessa voisi olla mahdollista hillitä plakkien tulehdusta jollakin lääkkeellä ja vähentää siten sepelvaltimotaudista johtuvaa kuolleisuutta, Knuuti valottaa.

Sairauksien tutkimiseen ja lääkekehitykseen avautuu lisäksi uusia huikeita näkymiä, kun PET-keskukseen saadaan keväällä 2022 koko kehon PET-kamera. Laite kuvaa kerralla kaiken, mitä elimistössä ja elimissä tapahtuu kuvaushetkellä. Laitehankinnan mahdollisti Jane ja Aatos Erkon säätiöltä saatu viiden miljoonan euron avustus.

Sepelvaltimotaudissa pitkäaikaisen tulehduksen, inflammaation, aiheuttaa suoneen kuulumaton vieras aine eli plakki. Epätarkoituksenmukainen tulehdus ja siitä seuraava sairaus voivat syntyä myös siksi, että ihmisen puolustusjärjestelmä toimii väärin tai erehtyy kohteesta. PET-kuvantamista voidaan käyttää tämän tulehdusreaktion toteamisessa. PETillä voidaan siten selvittää vaikkapa MS-taudin etenemistä aivoissa, syövän mekanismeja tai tulehduksen osuutta autoimmuunisairauksissa.

– Meille on valtava hyöty, että InFLAMESissa verkottuvat tutkijat ja ryhmät, joilla on paljon tulehdussairauksien ja immuunijärjestelmien osaamista ja perustutkimusta. Se vahvistaa tutkimusta, jota PET-keskuksessa tehdään ja päinvastoin.

Eri tieteenalat ylittävä InFLAMES voi luoda uutta, Knuuti uskoo.  Hän sanoo, että on työssään huomannut, kuinka löydökset vievät usein muiden tieteiden rajapinnoille.

– Se ihan uusi, jonne kukaan ei ole vielä mennyt, odottaa jossain siellä.

Turun PET-keskuksen menetystekijä ovat tutkijoiden käytössä olevat kymmenet radioaktiiviset merkkiaineet, joita tehdään omassa talossa.  Merkkiaineet määräävät sen, mitä PET-kamera näkee.  Radiolääkkeet ovat ratkaisevia tulevaisuuden PET-diagnostiikassa. Ensimmäinen kokonaan Turussa kehitetty PET-kuvantamisen radiolääkeaine, Siglec-9, on jo edennyt ihmiskokeisiin. Lääkkeen on kehittänyt professori Anne Roivaisen tutkimusryhmä yhteistyössä InFLAMESin johtajan, akateemikko Sirpa Jalkasen kanssa.

"Ensimmäinen kokonaan Turussa kehitetty PET-kuvantamisen radiolääkeaine, Siglec-9, on jo edennyt ihmiskokeisiin.”

Siglec-9 on valmiste, jonka avulla voidaan seurata valkosolujen liikennettä verisuonista kudokseen.  Valkosolut ovat osa ihmisen immuunipuolustusta. Esimerkiksi nivelreumassa valkosolut toimivat liian aktiivisesti ja aiheuttavat tuhoisaa tulehdusta nivelissä. Siglec-9:ää tutkitaan parhaillaan reumapotilaiden diagnosoinnissa.

– Mitä luotettavammin voimme todeta tulehduksen aktiivisuuden, sitä aiemmin voimme hoitaa sitä ja seurata myös tarkemmin, tehoaako hoito, Juhani Knuuti tiivistää Siglec-9:än merkityksen.

Ylipainon hiljainen ja ilkeä seuralainen on matala-asteinen tulehdus, jolla on yhteyksiä moniin kansansairauksiin. Professori, InFLAMES-ryhmänjohtaja Pirjo Nuutila uskoo, että ratkaisuja ylipainoon löytyy tutkimalla ruskeaa rasvaa. Se on lämmönlähde, mutta ruskea rasva osallistuu myös ruokahalun säätelyyn.

Ruskea rasva on ollut pitkään tunnettu ilmiö, sillä sitä on löydetty nisäkkäiltä ja vastasyntyneiltä lapsilta. Vain harva tiedeyhteisössä kuitenkaan uskoi, että ruskeaa rasvaa olisi myös aikuisilla ihmisillä. Asian laita varmistui vuonna 2009, kun Turun PET-keskuksen tutkijat Pirjo Nuutila ja Kirsi Virtanen näyttivät PET-kuvantamisella ja rasva-analyyseillä toteen, että aikuisessa ihmisessä todella on ruskeaa rasvaa.

– Kaulan alueella ruskeaa rasvaa on noin 60 grammaa, mutta sitä on pienempiä määriä myös tärkeitten elinten kuten sydämen ja selkärangan alueilla ja ääreishermoston risteyskohdissa. Eniten ja useimmiten sitä löytyy nuorilta, naispuolisilta ja normaalipainoisilta aikuisilta, Pirjo Nuutila kertoo.

Ruskea rasva aktivoituu kylmässä ja tuottaa lämpöä polttamalla rasvahappoja ja sokereita. Aktiivisesti toimivan ruskean rasvan oletetaan olevan yhteydessä terveyteen. Tutkimuksissa on havaittu, että ihmisillä, joilla ruskea rasva on aktiivista, veren sokeri- ja rasvapitoisuudet ovat paremmat kuin niillä, joilla ruskeaa rasvaa on vähän tai ei ollenkaan.

Ruskea rasva näytti heti avaavan uusia lupaavia näkymiä painonhallintaan. Entä jos ruskeaa rasvaa voisi aktivoida?

– Ruskeaa rasvaa aktivoivat kylmäaltistuksen lisäksi lämmönvaihtelut ja mahdollisesti jotkut ruoka-aineet, kuten chilin kapsaisiini. Toimivia ruskeaa rasvaa aktivoivia lääkkeitä ei vielä ole.

Nuutila huomauttaa, että saamme ruskean rasvan toiminnasta usein muistutuksen sään vaihtuessa syksystä talven kylmiin. Se, että hytisyttävät aamut muuttuvat melko nopeasti siedettäviksi, voi selittyä ruskean rasvan aktivoitumisella.

– On mahdollista, että avantouimareiden kokema hyvinvointi liittyy ruskeaan rasvaan, mutta emme ole vielä tutkineet tätä.

Ruskea rasvan herättelijänä toimii myös syöminen, sillä ateriointi lisää ruskean rasvan lämmöntuotantoa. Kukaan ei ole tiennyt tarkkaan, miksi. Arvoitus alkoi ratketa, kun ruskean rasvan pinnalta löydettiin sekretiinireseptoreita.

– Sekretiini on suolistohormoni, joka saa haiman erittämään ruuansulatusnesteitä suolistoon ja mahalaukkuun. Koska ruskeassa rasvassa on sekretiinireseptoreita, oli hyvin todennäköistä, että tämä hormoni vaikuttaa myös ruskeaan rasvaan.

Vaikutuksia selvitettiin tuoreessa tutkimuksessa, jossa koehenkilöt saivat ensimmäisenä päivänä sekretiiniä ja toisena laimeaa suolaliuosta. Sekretiinipäivänä koehenkilöiden ruskea rasva aktivoitui ja heidän ruokahalunsa väheni, mikä näkyi ruokailuvälien pidentymisenä. Lisäksi heidän kehonsa kulutti normaalitilaan verrattuna enemmän energiaa.

– Sekretiini ja ruskea rasva osallistuvat ruokahalun säätelyyn aivoissa. Tämä kylläisyyden viestiketju on aivan uusi. Ymmärrämme taas paremmin sitä, miten aivot saavat tiedon siitä, että nyt ruokaa on tullut eikä enempää tarvita, Nuutila kertoo.

"Ruskean rasvan aktivointiin perustuvaa painonhallintamenetelmää voitaisiin käyttää ennaltaehkäisevästi.”
– Pirjo Nuutila

Sekretiinin toimintatapa muistuttaa GLP-1-hormonia, jota käytetään nykyisin laihdutuslääkkeenä. InFLAMESin kannalta on lupaavaa, että sekretiini tarjoaa samantyyppisen mahdollisuuden lääkekehitykseen. Myös inflammaation ja ruskean rasvan toiminnan yhteyksiä tutkitaan tällä hetkellä vilkkaasti.

– Ruskean rasvan aktivointiin perustuvaa painonhallintamenetelmää voitaisiin käyttää ennaltaehkäisevästi, siinä vaiheessa, kun paino nousussa. Merkittävästi lihavilla ei yleensä ole aktivoitavaa ruskea rasvaa, joten heille täytyy kehittää muita hoitomuotoja, Nuutila pohtii.

Sekretiinitietoa voi toki jo nyt käyttää hyväkseen. Syömällä hitaasti ja useampia pieniä annoksia päivän mittaan, saa sekretiinin vaikutuksesta enemmän irti.

Jatkossa Nuutila aikoo ryhmineen selvittää, miten sekretiini vaikuttaa aineenvaihdunnallisissa sairauksissa kuten metabolisessa syndroomassa ja tyypin 2 diabeteksessa.

Teksti: Liisa Koivula 
Kuvat: Hanna Oksanen
Artikkeli on julkaistu Aurora-lehdessä 2/2021.