Tutkimus suomen kielen linjalla

Yleinen tapa puhua ajasta kielellisesti on esittää sen kuluminen metaforisena liikkeenä. Aika voidaan tällöin esittää joko entiteettinä, joka liikkuu tulevaisuudesta kohti menneisyyttä (liikkuvan ajan metafora, esim. Joulu on tulossa), tai väylänä, jota pitkin ihminen kulkee menneisyydestä kohti tulevaisuutta (liikkuvan egon metafora, esim. Lähestymme jo joulua). Tutkimuksessamme selvitetään suomen kielen ajanilmausten kvalitatiivisia ominaisuuksia. Oletamme, että aika ei ole yhtenäinen käsite, joten liikkumista ajassa ei aina ilmaista kvalitatiivisesti samalla tavalla vaan vaihtelevin käsitteistyksin. Tutkimuksemme kohdistuu siten erilaisiin tapoihin kuvata ajassa tapahtuvaa metaforista liikettä. Hankkeeseen kuuluu sekä ns. autonomista kielitiedettä edustavia tutkimuksia että psykolingvististä testausta ja kielen ja ihmisen huomiojärjestelmän multimodaalisia yhteyksiä tarkastelevaa tutkimusta.

Ajan ja tavan konstruointi (COMET) -hanke (2015–2020) on Suomen Akatemian rahoittama konsortio.

Turun yliopistossa toimivan osahankkeen Kielen huomiojärjestelmä, aspekti ja ajalliset viittauskehykset johtaja on professori Tuomas Huumo.

Akateeminen suomi kansainvälisen oppijan haasteena -hanke oli Turun yliopistossa vuosina 2015–2017 professori Kirsti Siitosen johdolla toiminut hanke. Sen puitteissa jatkettiin jo aiemmin aloitetun suomea vieraana tai toisena kielenä käyttävien teksteistä koostuvan digitaalisen LAS2-korpuksen täydentämistä, pantiin alulle ensikielisten kielenkäyttäjien pro gradu -aineistosta koostuvan LAS1-rinnakkaiskorpuksen keruu, pidettiin yllä Suomen kielen klinikan henkilökunnalle ja opiskelijoille suunnattua opetustoimintaa sekä kerättiin akateemisen suomen kielen oppimiseen ja opettamiseen liittyvää tutkimustietoa. 

Korpusten pohjalta on jo kirjoitettu opinnäytetöitä ja artikkeleita, ja tutkimusaineistosta on valmisteilla väitöskirja. Korpusmateriaalin kerääminen ja täydentäminen (mm. tutkimusartikkeleilla) jatkuu Digilang-hankkeen alaisessa vuonna 2018 alkaneessa Akateemisen suomen korpus -hankkeessa.

Hankkeen tavoitteena on (1) tuottaa morfosyntaktisesti koodattu tietokanta arkikeskusteluaineistosta, (2) mahdollistaa laajaan aineistoon perustuva keskustelupuheen kieliopillinen tutkimus ja (3) edistää keskustelujen kieliopillisen tutkimuksen vertailtavuutta muiden aineistotyyppien tutkimukseen.

Hanke on osa Koneen Säätiön Kieliohjelmaa. Ohjelman painotusten mukaisesti hanke pyrkii parantamaan aineistojen saatavuutta, saavutettavuutta ja käytettävyyttä: olemassa olevia keskusteluntutkimuksen aineistoja muokataan parantamalla niiden käytettävyyttä erilaisiin kielitieteellisiin tutkimustehtäviin. Hanke on saanut lisäksi rahoitusta Turun Yliopistosäätiöltä ja Fin-Clarin-konsortiolta.

Rahoitus: Koneen Säätiö (2013–2019).

Hankkeen johtaja: Marja-Liisa Helasvuo

FiRe-akatemiahanke (Finnish Relations) tutkii suomen kielen relationaalisten predikaattien kehitystä kirjakielemme varhaisvaiheista nykypäivään saakka:

Selvitämme keskeisten relationaalisten eli suhteita ilmaisevien kielenainesten (verbit, sijat ja pre- tai postpositiot) kehitystä vanhasta kirjasuomesta (1500-luku) nykypäivään. Aiempi tutkimus on useimmiten keskittynyt suhdepredikaatteihin tietyllä kirjasuomen kaudella, mutta niiden kehitystä ja muuttumista ajassa ei juuri ole tutkittu. Hanke perustuu käyttöpohjaisen kielitieteen teorioihin, erityisesti kognitiiviseen kielioppiin, kognitiiviseen semantiikkaan ja funktionaalis-typologiseen syntaksiin. Projektissa yhdistellään morfologisia, syntaktisia ja semanttisia näkökulmia suhdepredikaatteihin. Aineistoina käytämme olemassa olevia, suomen kirjakielen eri vaiheita edustavia korpuksia, joita on hyvin saatavilla. Hanke keskittyy neljään pääteemaan: 1) transitiivisuuden toteutuminen, 2) modaaliverbien ja infiniittirakenteiden kieliopillistuminen, 3) adverbiaalirakenteiden kehitys ja 4) referoinnin ilmaukset, kommunikaatioverbit sekä kognition ja tunteiden ilmaiseminen.

Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia (2022–2026).

Lisätietoja: Tuomas Huumo

Käyttäessään kieltä keskusteluissa puhujat eivät tukeudu pelkästään kieliopillisiin rakenteisiin vaan myös kiteytyneisiin sanontoihin, eleisiin ja kontekstuaaliseen tietoon. On kyseenalaista, ovatko kielen yksiköt edes kieltenvälisesti valideja. Lähestymme kysymystä kielen yksiköistä kieltenvälisen tutkimuksen kautta. Se, mikä on lause, on hyvin erilainen vaikkapa mandariinikiinassa kuin suomessa. Tarkastelemme ja vertailemme erikielisiä keskusteluaineistoja etsien vastausta kysymykseen, ovatko kielitieteellisesti määritellyt yksiköt todella relevantteja keskustelun osanottajille, ja jos ovat, missä määrin.

Projekti on kansainvälinen konsortio, jonka kumppanit toimivat Japanissa (Keio University ja Tokyo University of Foreign Studies) ja Suomessa (Helsingin yliopisto). Projektia ovat rahoittaneet Suomen Akatemia (2014–2017) ja Japan Society for the Promotion of Science.

Turun yliopistossa toimivan osahankkeen johtaja on Marja-Liisa Helasvuo.

Hankkeessa tutkitaan nykysatakuntalaisten puhuttua kieltä. Vanhastaan Satakunta on jakautunut jyrkästi murteellisesti: yksi suomen kielen vahvimmista murrerajoista on vielä 1900-luvulla halkonut maakuntaa.

Nykytilanteen tarkastelemiseksi hankkeessa on vuosina 2007–2013 äänitetty 16 paikkakunnalla erilaisia satakuntalaisia. 

Hankkeessa tutkitaan:

• Millaisia nykysatakuntalaisten puhumat murteet tai puhekielet ovat?
• Millaisia uudenlaisia puhekielisyyksiä tai murteellisuuksia mahdollisesti syntyy?
• Millaisiksi alueen puhekielien väliset suhteet ovat muotoutumassa? 

Mitä siis tapahtuu, kun kyseessä alue, jolle ominaista on:

• pitkä yhteinen historia ja kielellinen kahtiajakautuneisuus
• asukkaiden erilaiset kontaktit murrerajan molemmin puolin
• uudet hallinnolliset rakenteet.

Hanke on osa Digilang-hanketta (2018–2021), jossa kerättyä aineistoa kehitetään tutkimuksen tarpeisiin. Myös SKR:n Satakunnan rahasto on rahoittanut hankkeen toimintaa 2008–2011.

Hankkeen johtaja: Tommi Kurki

Suomen kielen prosodisia ilmiöitä, kuten rytmiä, sävelkulkua ja painoa, on tutkittu pitkään, mutta tällainen tutkimus on keskittynyt vahvasti yleiskielessä ilmeneviin prosodisiin piirteisiin. Sen sijaan murteiden ja puhekielen tutkimuksessa ovat prosodiset piirteet olleet harvoin tarkasteltavina, ja tutkimus on keskittynyt kielen ns. segmentaalisten (fonologisten, morfologisten, leksikaalisten ja syntaktisten) piirteiden tarkasteluun.

Prosovar-hankkeessa tutkitaan puhesuomen prosodian ilmiöitä niin, että tarkastelussa tulisi yhä laajemmin huomioon otetuiksi myös puhujien alueelliset ja sosiaaliset taustatekijät. Tällaisen variaation tarkastelun mahdollistamiseksi hankkeessa on koostettu prosodian tarkastelun tarpeisiin soveltuva puhesuomen korpus. Lisäksi osana hanketta on kehitetty ja testattu uusia keruumenetelmiä, joissa hyödynnetään tietoverkkojen mahdollisuuksia ja kieliteknologiaa.

Hanketta on rahoittanut Koneen Säätiö 2013–2015. Prosovar on osa Digilang-hanketta, jossa hankkeen korpusta jäsennetään ja kehitetään.

Prosovar-hankkeen johtaja: Tommi Kurki.

Korpukset ovat laajoja, järjestelmällisesti kerättyjä kokoelmia luonnollisesta kielestä. Digitaalisten korpusten avulla tutkijat voivat tarkastella kieltä tietokoneavusteisesti ja tehdä laajamittaisia sanastoa, kielioppia tai kielen käyttöä koskevia hakuja.

Turun yliopistossa on jo aiemmin kerätty korpuksia mm. murteista, yleiskielestä sekä suomen toisena kielenä puhuvien kielestä (LAS2). Laajemman Digilang-hankkeen osana toimivassa Akateemisen suomen korpus -hankkeessa on tarkoituksena luoda aiempia korpuksia täydentävä digitaalinen akateemisen suomen kielen korpus, joka sisältää kaksi alakorpusta: äidinkielisten opiskelijoiden pro gradu -töistä koostuvan LAS1-korpuksen sekä suomenkielisiä tutkimusartikkeleita sisältävän korpuksen.  Tavoitteena on kerätä näihin korpuksiin mahdollisimman laaja ja tasapainoisesti eri tieteenaloja edustava tekstikokoelma suomalaisesta tieteen kielestä opetuksen ja tutkimuksen tueksi.

Lisätietoja: Ilmari Ivaska

Hankkeen tavoitteena on (1) tuottaa morfosyntaktisesti koodattu tietokanta arkikeskusteluaineistosta, (2) mahdollistaa laajaan aineistoon perustuva keskustelupuheen kieliopillinen tutkimus ja (3) edistää keskustelujen kieliopillisen tutkimuksen vertailtavuutta muiden aineistotyyppien tutkimukseen.

Hanke on osa Koneen Säätiön Kieliohjelmaa. Ohjelman painotusten mukaisesti hanke pyrkii parantamaan aineistojen saatavuutta, saavutettavuutta ja käytettävyyttä: olemassa olevia keskusteluntutkimuksen aineistoja muokataan parantamalla niiden käytettävyyttä erilaisiin kielitieteellisiin tutkimustehtäviin. Hanke on saanut lisäksi rahoitusta Turun Yliopistosäätiöltä ja Fin-Clarin-konsortiolta.

Rahoitus: Koneen Säätiö (2013–2019).

Hankkeen johtaja: Marja-Liisa Helasvuo

Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksessa on erityisaloillaan kansallisesti ja kansainvälisesti ainutlaatuisia kieliaineistoja, joilla on jo entuudestaan oma kotimainen ja kansainvälinen käyttäjäkuntansa.  Laitoksessa on koostettu, kehitetty ja ylläpidetty digitaalisia aineistoa tutkimuksen tarpeisiin vuosikymmeniä (esim. Lauseopin arkisto). 

Digilang-hankkeessa kehitetään vuosina 2018–2021 laitoksen digitaalisia aineistoja. Niiden käytettävyyttä, näkyvyyttä ja saavutettavuutta parannetaan kokoamalla ne Digilang-portaalin, joka tulee toimimaan rahoituskauden jälkeenkin. Näin vahvistetaan samalla Turun yliopiston ja laitoksen brändiä kieliaineistojen tuottajana.

Mukana olevat osahankkeet: Satakuntalaisuus puheessa -korpus, Suomen kielen prosodian alueellisen ja sosiaalisen variaation korpus, fennougristiset korpukset, Akateemisen suomen korpus, Universal Parsebanks -korpus sekä LOG-korpus.

Mikael Agricolan yhdeksän teoksen kaikki suomenkieliset osat on koottu yhdeksi aineistokorpukseksi. Korpus on kieliopillisesti koodattu. Se on kehitetty professori emerita Kaisa Häkkisen johdolla Mikael Agricolan teosten tieteellinen editio ja morfosyntaktinen tietokanta -hankkeessa yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa vuosina 2004–2007.

Lauseopin arkiston murrekorpus kattaa kaikki Suomen murrealueet. Se koostuu litteroiduista murrehaastatteluista. Murrekorpusta alettiin rakentaa 1967, ja se on Suomen ensimmäinen kieliopillisesti koodattu kieliaineisto. Korpusta on kehitetty yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa.

Edistyneiden suomenoppijoiden korpus on koottu suomenoppijoiden akateemisissa yhteyksissä tuottamista kirjallisista materiaaleista (tenttivastauksista, tutkielmista ja esseistä). Lisäksi korpuksessa on mukana vertailuaineistona suomenkielisten suomen kielen opiskelijoiden vastaavaa materiaalia. Aineisto on kieliopillisesti analysoitu ja koodattu.