Kielen oppimisen tutkimus

Kielen oppimisen tutkimuksessa erotetaan toisinaan kielen oppiminen ja omaksuminen, toisinaan näitä ilmauksia käytetään samassa merkityksessä. Kirjakieltä opitaan koulussa, ensikieltä omaksutaan pikkulapsena ja suomen kieltä voidaan oppia tai omaksua toisena kielenä niin opiskelemalla kuin ympäristöstäkin.

Toisena kielenä suomea voidaan oppia erilaisissa yhteyksissä: ulkomailla elävän suomalaisen perheen keskellä, suomenruotsalaisena Suomessa ja siirtolaisena tai maahanmuuttajana Suomessa. Puhutaan myös vieraan kielen oppimisesta – ulkomaisissa yliopistoissa ja kansalaisopistoissa sekä esimerkiksi joissakin ulkomaisissa toisen asteen oppilaitoksissa opiskellaan suomea. Oppiaineessa tehtävä tutkimus kattaa kaikki nämä eri variantit.

Lapsenkieltä tutkittaessa tarkastellaan kehityskaaren eri osia ensiäänteestä kokonaisiin tarinoihin. Voidaan pureutua esimerkiksi siihen, mitkä ovat tyypillisiä lapsen ensisanoja, ensimuotoja ja ensimmäisiä kokonaisia lauseita. Oppiaineessa tutkitaan myös kaksi- ja monikielisiä lapsia, joilla yhtenä kielenä on suomi. Suomen kielen ja sen eri varianttien säilyminen ulkomailla suomalaisessa perheessä on mielenkiintoinen tutkimuskohde. 

Koululaisten kielen oppimisessa oppiaineessa tutkitaan esimerkiksi kirjoittamistaidon kehittymistä, oikeinkirjoituksen hallintaa ja eri tekstilajien tuntemusta ja tuottamista. Lisäksi tutkitaan sanavaraston laajenemista sekä vertaillaan poikien ja tyttöjen taitoja. Toisen polven maahanmuuttajalasten kieltä tutkitaan myös ahkerasti. Suomenruotsalaisten lasten koulussa opittua suomen kieltä voidaan verrata esimerkiksi ystäviltään pihapiirissä suomea oppineiden suomenruotsalaisten suomeen.

Suomea toisena kielenä opiskelevien suomen kielen eri osa-alueita (puhuminen, kuullun ymmärtäminen, kirjoittaminen, lukeminen) tutkittaessa voidaan havaita, kuinka eri osa-alueita on opittu eri tavoin ja eri nopeudella – kielitaito saattaa olla epätasaista. Koulusujuvuuden saavuttamiseksi olisi hyvä tuntea epätasaisuuden taustoja ja syitä.  

Aikuisten toisen kielen oppiminen on lingvistisesti kiintoisa ja myös yhteiskunnallisesti tärkeä aihe. Turun yliopistossa on kerätty edistyneiden suomenoppijoiden korpus, joka on valtakunnallisestikin tärkeä. Lisäksi kerätään ensikielisten akateemista suomea. Korkeakoulussa eri tieteenalojen opiskelijat oppivat äidinkielestään uusia ilmaisutapoja.  Edistyneiden suomenoppijoiden ja ensikielisten kirjoitelmien ja opinnäytteiden tutkiminen antaa tietoa siitä, mikä ja mitkä ilmiöt ovat tyypillisiä ja tavallisia suomenoppijoiden ja ensikielisten akateemisissa teksteissä. Sekä ensikielen että toisen kielen oppimista ja sen vaiheita voidaan lähestyä erilaisten kielen ilmiöiden, esimerkiksi kielen rakenteen, variaation ja tekstilajien näkökulmasta.