Turun yliopiston tutkijoiden yhteistyössä marilaisten kollegoidensa kanssa laatimassa teoksessa tutkitaan Volgan alueella Venäjällä puhuttavan marin kielen erikoissanaston kehitystä 1920- ja 1930-luvulla. Elollista luontoa tarkastelevien tiedonalojen, biologian, anatomian, eläintieteen ja kasvitieteen kieleen pureutuvassa tutkimuksessa piirtyy kuva hämmästyttävän ilmaisukykyisestä kielestä.
Suomalais-ugrilainen kielentutkimus ja kansainvälinen fennougristiikan opetusverkosto COPIUS (Community of Practice in Uralic Studies) järjestävät Turun yliopistossa marin kieleen ja kulttuuriin keskittyvän kesätyöpajan 10.–14.6. Verkostoon kuuluu yhdeksän partneria: Turun lisäksi Wienin, Münchenin, Hampurin, Budapestin, Szegedin, Uppsalan, Tarton ja Helsingin yliopistot.
Volgan alueen kielten tutkimusyksikön tutkimus suuntautuu tämän alueen suomalais-ugrilaisiin kieliin mariin, mordvaan ja udmurttiin. Tutkimme näiden kielten rakennetta ja historiaa sekä niiden suhdetta alueen turkkilaisiin kieliin, erityisesti tataariin ja tšuvassiin. Hankkeissa toimimme yhteistyössä Marin, Mordvan ja Udmurtian yliopistojen tutkijoiden kanssa.
Kahden, kolmen vuoden välein on järjestetty teemoiltaan vaihtelevia Volgan alueen kielten symposiumeja.
Volgan alueen kielten tutkimusyksikössä on sähköisten kielikorpusten kokoelma, jota kehitetään mahdollisuuksien mukaan. Tulevaisuudessa aineistot ovat käytettävissä kieli- ja käännöstieteiden laitoksen yhteisen aineistoportaalin kautta.
Yksikkö perustettiin vuonna 1993 nimellä Volgalaiskielten tutkimusyksikkö. Yksikön toiminta oli kuitenkin alkanut jo perustamista edeltävänä vuotena. Tutkimusyksikön ensimmäinen johtaja vuoteen 1996 asti oli emeritusprofessori Alho Alhoniemi (kuvassa tutkimusmatkalla Mordvassa). Vuosina 1996–2022 yksikköä johti emeritaprofessori Sirkka Saarinen.
Volgan alueen kielten tutkimusyksikkö toimii Turun yliopistossa suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineessa. Yksikkö tutkii Volgan ja sen sivujoen Kaman alueella Venäjällä puhuttavia suomen sukukieliä mordvaa (ersää ja mokšaa), maria, udmurttia sekä kielten vertailun näkökulmasta myös alueen turkkilaiskieliä tšuvassia, tataaria ja baškiiria.