Uutuusteos pienen marin kielen sanastoaarteesta
Turun yliopiston tutkijoiden yhteistyössä marilaisten kollegoidensa kanssa laatimassa teoksessa tutkitaan Volgan alueella Venäjällä puhuttavan marin kielen erikoissanaston kehitystä 1920- ja 1930-luvulla. Elollista luontoa tarkastelevien tiedonalojen, biologian, anatomian, eläintieteen ja kasvitieteen kieleen pureutuvassa tutkimuksessa piirtyy kuva hämmästyttävän ilmaisukykyisestä kielestä.
Maria puhuu noin puoli miljoonaa ihmistä Volgan suuren mutkan alueella Venäjällä. Marilaiset olivat saaneet 1920-luvun Neuvostoliitossa mahdollisuuden vapaasti kehittää kirjakieltään. Reilun vuosikymmenen aikana luotiin eri tieteenaloja varten runsaasti termistöä, jota sitten hyödynnettiin marinkielisissä oppikirjoissa.
Tutkimusryhmä otti yksityiskohtaisen tarkastelun kohteeksi elollista luontoa tarkastelevien tiedonalojen, biologian, anatomian, eläintieteen ja kasvitieteen kielen.
– Halusin lähteä luonnontieteen käsitteistä ja katsoa, miten niitä ilmaistiin eri sanoilla. Kielentutkijana jouduin tässä muuttumaan luonnontieteilijäksi, yksi kirjan neljästä kirjoittajasta, erikoistutkija Arto Moisio naurahtaa. Onneksi sain apua ystävällisiltä biologian ja anatomian asiantuntijoilta.
Tutkijoiden silmien eteen piirtyi kuva hämmästyttävän ilmaisukykyisestä kielestä, jolla marit pystyivät kirjoittamaan lähes kaikesta omalla kielellään.
– Ihmeellistä oli myös se, että tätä tutkijan aarreaittaa ei ollut koskaan aikaisemmin tosimielessä avattu, toinen teoksen turkulaisista kirjoittajista, dosentti Jorma Luutonen toteaa. Työtämme helpotti suuresti vanhojen marilaisten oppikirjojen tuleminen digitoituina kaikkien käytettäviksi Kansalliskirjaston tietokannassa.
Neuvostoliiton poliittinen tilanne kuitenkin muuttui 1930-luvun lopussa, ja marin kielen omapohjainen kehittyminen katkesi. Marilaiset termit korvattiin venäjänkielisillä vastineillaan. Luontoa tarkoittavan sanan pyrtys korvasi useimmiten venäjän priroda, ja sanat kuškyl ’kasvi’ ja tunemše ’tiedemies’ pyrittiin vaihtamaan sanoiksi rastenije ja utšonyj.
– Haluttiin, että kaikissa Neuvostoliiton kielissä eri alojen termistö vastaisi toisiaan, Moisio selittää. Venäjän kieli olisi sementti, joka sitoisi yhteen valtavan maan monet kansat.
Jokin sana saattoi myös olla juuriltaan epäilyttävä. Samalla tavalla kuin suomen luonto, joka on luoda-verbin johdos, marin pyrtys-sanan takaa löytyy jumalan luomistyöhän viittaava verbi. Tämä ei tietenkään sopinut yhteen Neuvostoliiton ateistisen aatemaailman kanssa.
Arto Moision yhdessä marilaisten tutkijoiden Oleg Sergejevin ja Nadežda Krasnovan sekä projektia johtaneen dosentti Jorma Luutosen kanssa julkaisemassa laajassa teoksessa Marin kirjakielten termistön kehitys 1920- ja 1930-luvulla: Elollista luontoa tutkivat tieteet tutkitaan marin kielen eri aloihin liittyvän erikoissanaston kehitystä 1920- ja 1930-luvulla. Suomalais-Ugrilaisen Seuran kustantaman teoksen lähdeaineistona olivat tuon aikaiset oppi- ja valistuskirjaset. Tutkimus tehtiin Turun yliopiston Volgan alueen kielten tutkimusyksikössä, ja sitä rahoitti Koneen Säätiö.
