Vauvan taipumus kiinnittää voimakkaasti huomiota pelokkaisiin kasvoihin on yhteydessä myönteisiin piirteisiin varhaisessa kehityksessä (Väitös: PsM Eeva Eskola, 19.4.2024, psykologia)
Väitöskirjatutkimuksen mukaan vauvoilla voimakas huomion kiinnittyminen negatiivisiin kasvojenilmeisiin on yhteydessä positiivisiin kehityksen piirteisiin, mikä poikkeaa aikuisten parissa tehdyistä tutkimuksista.
Turun yliopiston väitöskirjatutkija ja psykologian maisteri Eeva Eskola selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, miten pienet lapset käsittelevät tunteisiin liittyvää tietoa. Tutkimuksessa havaittiin, että vauvan taipumus kiinnittää voimakkaasti huomiota pelokkaisiin kasvoihin on yhteydessä vähäisempiin varhaisiin säätelyongelmiin ja parempiin sosiaalisiin taitoihin taaperoiässä.
– Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että yhteydet ovat vauva- ja taaperoiässä erilaisia kuin myöhemmin lapsuudessa ja aikuisuudessa, Eskola sanoo.
Tutkimuksen mukaan pelokkaat kasvot sitovat niiden lasten tarkkaavuutta voimakkaammin 8 kuukauden iässä, joiden vanhemmilla ei ollut huolta syömiseen, uneen tai rauhoittumiseen liittyen vauvan ollessa 3 kuukauden ikäinen. Lisäksi havaittiin, että voimakkaampi tarkkaavuuden kiinnittyminen pelokkaisiin kasvoihin 8 kuukauden iässä oli yhteydessä parempiin sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihin 2 vuoden iässä.
Eskolan mukaan aiemmin on todettu, että tunteisiin liittyvän tiedon käsittely on yhteydessä muun muassa mielenterveyteen. Esimerkiksi ahdistuneet lapset ja aikuiset suuntautuvat muita voimakkaammin uhasta viestiviin kohteisiin ympäristössä.
– Ympäristön uhasta voivat viestiä esimerkiksi pelokkaat tai vihaiset kasvot, hän kertoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että pelokkaiden kasvojen taipumus sitoa lasten huomiota voimistuu 2,5 ja 5 vuoden välillä. Sama ilmiö näkyi myös vihaisten, iloisten ja surullisten kasvojen kohdalla. Aikuisten parissa tehdyissä tutkimuksissa huomion voimakkaampi kiinnittyminen negatiivisiin kasvojenilmeisiin on puolestaan ollut yhteydessä ahdistusoireiden lisääntymiseen.
Eskolan mukaan vaikuttaa siltä, että jotkut tunteiden käsittelyyn liittyvät muutokset, jotka aikuisuudessa liittyvät mielenterveysongelmiin, ovat lapsuudessa osa tavanomaista kehitystä. Tästä syystä ahdistusoireiden vähenemiseen tähtääviä kuntoutusmenetelmiä, joilla pyritään muuttamaan sitä, miten henkilö kiinnittää huomiota ympäristön tunneperäisiin viesteihin, ei tulisi soveltaa vauvaiässä.
– Varhaislapsuuden kehityspolkuja on tärkeä ymmärtää, jotta saamme tietoa siitä, miten mielenterveyden häiriöt syntyvät ja millaiset tekijät taas tukevat hyvää sosioemotionaalista kehitystä. Oikeanlaisella tuella varhaislapsuudessa on mahdollisuus suunnata koko myöhempää kehitystä myönteiseen suuntaan.
Väitöskirjatutkimus toteutettiin osana FinnBrain-tutkimusta, joka on laaja raskauskohorttitutkimus Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan alueilla.FinnBrain-tutkimuksen silmänliikemittauksiin osallistui yli 350 vauvaa 8 kuukauden iässä. Aineistoon kuuluu myös seurantakäynnit 2,5 ja 5 vuoden iässä. Tutkimuksen tarkoituksena on seurata tutkittavia lapsia raskausajasta pitkälle aikuisuuteen ja selvittää ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen ja terveyteen. Tämä tutkimus kuuluu Lapsen kehitys ja vanhemmuus -osatutkimukseen, jonka tutkimuskohteena on erityisesti lapsen itsesäätelyn kehittyminen.
***
PsM Eeva Eskola esittää väitöskirjansa ”Affect-biased attention and social-emotional functioning during early childhood: The FinnBrain Birth Cohort Study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 19.04.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Yleisön on mahdollista seurata tilaisuutta myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Evin Aktar (Leidenin yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena professori Riikka Korja (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
