Väittelijä selvitti vanhempien osallistumista varhaiskasvatukseen Turkissa ja Suomessa (Väitös: MA Sevcan Hakyemez Paul, 30.8.2019, kasvatustiede)
Turun yliopistossa väittelevä Sevcan Hakyemez Paul selvitti kasvatustieteen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan varhaiskasvattajien näkemyksiä vanhempien osallistumisesta lastensa varhaiskasvatukseen kahdessa erilaisessa kulttuurissa, Turkissa ja Suomessa. Tutkimuksessa selvisi, että siinä missä molempien maiden varhaiskasvattajat pitävät vanhempien osallistumista tärkeänä, Suomessa varhaiskasvattajat kokevat vanhempien osallisuuden suurimmaksi esteeksi ajan puutteen.
Viime vuosikymmenten tutkimustulokset osoittavat, että vanhempien osallistuminen lastensa kodin ulkopuoliseen varhaiskasvatukseen vaikuttaa merkittävästi lasten hyvinvointiin, oppimiseen ja myöhempään opintomenestykseen sekä kaikinpuoliseen kehitykseen.
– Hyödyt ovat monensuuntaisia: vanhempien osallistuminen varhaiskasvatukseen kohentaa vanhempien itseluottamusta, lisää tyytyväisyyden tunnetta ja tuo uusia hyödyllisiä näkökulmia varhaiskasvatukseen. Vanhempien osallistuminen myös parantaa varhaiskasvatusyksiköiden ilmapiiriä ja keventää opettajien työmäärää jakamalla vastuuta ja parantamalla tiedonkulkua, Hakyemez Paul toteaa.
Tutkimustuloksiin perustuvien suositusten ja varhaiskasvatuksen käytäntöjen välinen yhteys on kuitenkin puutteellinen.
– Tutkimusperustaisilla suosituksilla ja kehittämisehdotuksilla ei ole kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta vanhempien osallistumisen käytäntöjen kehittämiseen, ja ne ovat jääneet riittämättömiksi. Halusin saada tietoa siitä, miksi tavoitteet ja käytännön toimet eivät kohtaa – mikä estää varhaiskasvattajia osallistamasta vanhempia lastensa varhaiskasvatukseen, Sevcan Hakyemez Paul kertoo.
Väittelijä tarkasteli osallistumiskäytäntöjä kahdessa erilaisessa kontekstissa, kotimaassaan Turkissa ja asuinmaassaan Suomessa.
– Maiden historialliset yhtäläisyydet sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset eroavaisuudet antoivat tutkimukselle mielenkiintoisen näkökulman. Turkki ja Suomi itsenäistyivät samoihin aikoihin, mutta koulutusjärjestelmät poikkeavat toisistaan opetustoimen hallinnon ja erityisesti varhaiskasvatuksen johtamisen, rahoituksen ja varhaiskasvatukseen osallistumisen aktiivisuuden suhteen, Hakyemez Paul kertoo.
Suomalaisten varhaiskasvattajien mieltä painaa ajan puute
Tutkimuksessa selvisi, että sekä Turkin että Suomen varhaiskasvattajat pitävät tärkeänä vanhempien osallistumista lastensa varhaiskasvatukseen.
– He olivat kuitenkin myös sitä mieltä, että vanhempien mukana olemisen ja osallistumisen erilaisia mahdollisuuksia ei käytetä riittävästi, mikä vastaajien mielestä johtui yleensä siitä, että vanhemmat olivat haluttomia olemaan mukana lapsensa varhaiskasvatusprosessissa, Hakyemez-Paul sanoo.
Kummankin maan varhaiskasvattajilla on vahva luottamus saamansa koulutukseen ja siihen, että koulutus antaa hyvät eväät tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa.
– Suomessa varhaiskasvattajat kokevat vanhempien mukanaolon ja osallisuuden puutteen johtuvan erityisesti ajan puutteesta – aikaa ei ole riittävästi kummallakaan, ei vanhemmilla eikä varhaiskasvattajilla itsellään, Hakyemez Paul jatkaa.
Suomalaiset varhaiskasvattajat toivat myös esiin kieli- ja kulttuurierojen mukanaan tuomat haasteet vanhempien osallistamiseksi.
– Tämä avaa uuden ikkunan monikulttuuriseen yhteiskuntaan ja kuvastaa monikulttuuristen yhteisöjen integroinnin haasteita Suomessa, Hakyemez Paul sanoo.
Suomalaiset varhaiskasvattajat itsekriittisempiä kuin turkkilaiset kollegansa
Kotona oppiminen osoittautui molemmissa maissa eniten käytetyksi tavaksi, jolla varhaiskasvattajat osallistivat vanhempia lastensa varhaiskasvatukseen.
– Vähiten käytetty osallistumisen muoto turkkilaisessa kontekstissa oli vanhempien osallistuminen päätöksentekoon, kun taas suomalaisessa kontekstissa vähiten käytetty osallistumisen tapa oli vanhempien osallistuminen päiväkotien tarjoamaan vapaaehtoiseen toimintaan, Hakyemez Paul kertoo.
Turkissa varhaiskasvattajat hyödynsivät kaikkia vanhempien osallistumisen tapoja merkitsevästi useammin kuin heidän suomalaiset kollegansa.
– Suomalaiset varhaiskasvattajat olivat turkkilaisia varhaiskasvattajia kriittisempiä omaa toimintaansa kohtaan ja toivat turkkilaisia useammin esiin, että heidän toteuttamansa osallistumiskäytännöt ovat riittämättömiä, Hakyemez Paul jatkaa.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselyyn vastasi yhteensä 287 varhaiskasvattajaa Helsingistä ja 225 varhaiskasvattajaa Ankarasta.
***
MA Sevcan Hakyemez-Paul esittää väitöskirjansa “Parental Involvement in Early Childhood Education: Turkish and Finnish Contexts” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 30.8.2019 klo 12 (Turun yliopisto, Educarium, EDU2-sali, Assistentinkatu 5).
Vastaväittäjänä toimii professori Anna Rönkä (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena dosentti Päivi Pihlaja (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Väittelijän yhteystiedot: 044 237 9306, sevhak@utu.fi
