Seurattuaan lepakoiden aktiivisuutta kahden kesän ajan väitöskirjatutkija Simon P. Gaultier havaitsi, että lepakot välttelevät tuulivoimaloita ja keinovaloja metsäalueilla. Väitöskirjatutkimuksen tulokset korostavat myös tarvetta ottaa lepakot paremmin huomioon tuulivoimahankkeissa koko Euroopan boreaalisella alueella.
– Suomalaiset lepakot eivät säästy tuulivoimaloilta ja keinotekoiselta valaistukselta, mutta tähän asti sekä viranomaissäätely että aikaisempi tutkimus ovat pitkälti sivuuttaneet nämä kysymykset. Tämä herätti kiinnostuksen tutkia näiden tekijöiden vaikutusta lepakoihin, kertoo väitöskirjatutkija Simon Gaultier Turun yliopiston biologian laitokselta.
Tutkimuksen aluksi Gaultier kartoitti eurooppalaisia lepakoita ja tuulivoimaa koskevaa aikaisempaa tutkimusta keskittyen erityisesti Itämerta ympäröiviin maihin. Gaultier korostaa Itämeren ympäristön olevan erityisen kiinnostava alue, sillä lepakot muuttavat sen läpi joka syksy, samalla kun alueen tuulisuuden vuoksi alueelle on rakennettu runsaasti tuulivoimaloita.
– Aiempaa tutkimusta kartoittaessa kävi selvästi ilmi, että alueen tuulivoiman vaikutuksista ei vielä tiedetä paljoakaan, Suomi mukaan lukien. Aihetta koskevaa tutkimusta on vähän eikä kansallinen lainsäädäntö ole vaatinut juurikaan lepakoiden suojelua voimaloiden suunnittelun tai toiminnan aikana. Rakennuttajat puolestaan harvoin tekevät enempää kuin mitä laki vaatii, Gaultier sanoo.
Tutkimuksessaan Gaultier keskittyi vähän tutkittuun tuulivoimaloiden vaikutukseen, eli välttelyvaikutukseen, missä lepakot välttelevät tuulivoimaloita ja niiden ympäristöä. Tätä ilmiötä ei ole aiemmin tutkittu Suomessa tai metsäalueilla.
– Suomessa tuulivoimalat rakennetaan useimmiten metsään, sillä tämä ympäristö on maassa hallitseva ja harvaan asuttu. Metsässä on kuitenkin paljon lepakoita etenkin kesäisin, kun lepakot etsivät suojaa valoisilta öiltä. Valitettavasti ne eivät voi hyvin tuulivoimaloiden läheisyydessä. Seurattuani niitä neljä kuukautta havaitsin, että lepakoita esiintyy runsaammin kaukana tuulivoimaloista, kuin niiden lähellä. Tämä tarkoittaa, että lepakot välttelevät voimaloiden ympäristöä eivätkä voi käyttää niitä läpikulkualueena tai ravinnon keräämiseen. Emme ole varmoja mistä tämä johtuu. Kyse saattaa olla rakentamisen aiheuttamista muutoksista ja lisääntyneestä avoimesta tilasta metsäympäristössä, mistä lepakot eivät pidä.
Tutkimuksessaan Gaultier syventyi myös toiseen lepakoihin vaikuttavaan uhkaan, valosaasteeseen, joka on aiemmissa tutkimuksissa jäänyt vähälle huomiolle. Suurin osa lepakoista hakeutuu kesällä metsien suojaan, joten myös valosaasteen vaikutuksia tutkittiin metsäalueella.
Gaultier asetti kesän ajaksi metsäalueelle tulvavaloja, joiden valkoinen valo muistuttaa suurta osaa nykyaikaisesta ulkovalaistuksesta, ja vertaili, miten lepakoiden esiintyminen eroaa keinotekoisesti valaistulla ja luonnollisesti pimeällä metsäalueella.
– Osa lepakoista välttelee kaikkea valoa, mutta jotkin lajit saattavat kerää ravintoa tiettyjen hyönteisiä houkuttelevien, eli ultraviolettia tuottavan valaistuksen lähellä. Metsäalueiden vertailu osoitti, että erityisesti siipat välttelivät keinotekoisesti valaistua aluetta, sillä valo merkitsee niille suurempaa riskiä tulla saalistetuksi. Myös pohjanlepakko, laji, jota tyypillisesti tavataan keväisin metsästämässä hyönteisiä tietynlaisten katuvalojen ympärillä, vältteli tutkimuksessa käytettyjä valkoisia valoja. Suuri osa modernien ympäristöjen keinotekoisesta valaistuksesta on kuitenkin tällaista valoa, mikä ei houkuta hyönteisiä eikä lepakoita, Gaultier kertoo.
Vaikka jo nämä tulokset osoittavat tuulivoimalla ja keinovalolla olevan vaikutusta Suomen lepakoihin, Gaultierin mukaan aihe vaatii silti lisätutkimuksia ja myös viranomaisten aktiivisuutta.
– Viranomaisten tulisi vaatia rakennuttajia paremmin huomioimaan sekä tuulivoimaloiden että ulkovalaistuksen vaikutukset lepakoille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lisää säätelyä tarvitaan. Valosaaste ei ole haitallista ainoastaan lepakoille vaan myös monille muille lajeille, ihmiset mukaan lukien. Keinotekoisen valaistuksen käytön uudelleen harkitseminen olisi hyödyllistä luonnon monimuotoisuudelle, ihmisten terveydelle sekä lompakoillemme. Ratkaisut ovat jo olemassa ja ne ovat yksinkertaisia ja toimivia, ne tulee vain ottaa käyttöön, Gaultier painottaa.
***
MSc Simon Gaultier esittää väitöskirjansa ”Impacts of human activities on bats in the boreal forest” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 9.6.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Natura, luentosali X, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta
Vastaväittäjänä toimii professori Christian Voigt, Leibnizin eläintarhojen ja villieläinten tutkimuksen instituutti, ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa
