Tutkimuksessa löydettiin sydän- ja verisuonitautien sekä kuolleisuuden uusia ennustekijöitä loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla (Väitös: LL Roosa Lankinen, 20.5.2022, sisätautioppi)
LL Roosa Lankinen löysi väitöstutkimuksessaan sydän- ja verisuonitautien sekä kuolleisuuden uusia ennustekijöitä loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintapotilailla sydän- ja verisuonitaudit ovat johtava kuolleisuuden syy. Sydän- ja verisuonitautien hoidon ja ennaltaehkäisyn tulisi olla keskiössä tämän korkean riskin ryhmän ennusteen parantumiseksi.
Krooninen munuaistauti on merkittävä kansanterveysongelma ja sitä sairastaa arviolta yli kymmenen prosenttia suomalaisista. Hoitojen kehityksestä huolimatta munuaispotilaiden riski sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonitauteihin on säilynyt korkeana normaaliväestöön verrattuna.
Roosa Lankinen löysi väitöstutkimuksessaan yhteyden alentuneen fyysisen suorituskyvyn, vatsa-aortan kalkkisuusasteen, sydämen rentoutumisvaiheen alentumisen, sydänmerkkiaineiden ja plasman albumiinin sekä kuolleisuuden välillä. Tutkimukseen osallistui 210 vapaaehtoista, jotka sairastivat vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa, mutta jotka eivät olleet vielä keinomunuaishoidossa.
– Selvitimme valtimokovettumataudin ilmentymiä, perinteisiä ja munuaistaudille ominaisia riskitekijöitä ja niiden yhteyttä munuaispotilaiden ennusteeseen. Potilaille tehtiin laajamittaiset tutkimukset, mukaan lukien polkupyörärasituskoe, sydämen ultraääni, lannerangan röntgenkuva vatsa-aortan kalkkisuusasteen määrittämiseksi, verisuoniultraäänitutkimus sekä laajamittaiset verikokeet. Potilaita seurattiin noin kolmen vuoden ajan, Lankinen kertoo.
Vatsa-aortan lisääntynyt kalkkisuus yhteydessä sydän- ja verisuonitautitapahtumiin
Munuaispotilaiden suurentunut sydän- ja verisuonitautiriski selittyy vain osin perinteisillä riskitekijöillä, kuten tupakoinnilla, verenpaineella, diabeteksella ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöllä. Krooninen tulehdus, verisuonen sisäkalvon rakenteen ja toiminnan muutokset sekä oksidatiivinen stressi ovat yleisiä kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa ja selittävät osaltaan lisääntynyttä verisuonien kalkkeutumista sekä sydän- ja kokonaiskuolleisuutta.
Verisuonien kalkkeutuminen on yleistä jo lievemmässä munuaisten vajaatoiminnassa ja etenee tyypillisesti dialyysihoidon aikana ja jopa onnistuneen munuaisensiirron jälkeen. Vatsa-aortan kalkkisuusaste on yhteydessä sydäntapahtumiin ja -kuolleisuuteen niin normaaliväestössä kuin munuaispotilailla.
– Lisääntynyt vatsa-aortan kalkkisuusaste oli tutkimuksessamme yhteydessä sydän- ja verisuonitautitapahtumiin ja kokonaiskuolleisuuteen. Löysimme myös yhteyden suurentuneen vatsa-aortan kalkkisuusasteen ja plasman fosforin sekä sydämen vasemman kammion massan kasvun välillä, Lankinen kertoo.
Aiempien tutkimusten perusteella sydämen rakenteen ja kalkki-fosfori-aineenvaihdunnan poikkeavuudet ovat munuaispotilailla yleisiä löydöksiä.
– Tutkimuksessa pystyimme myös osoittamaan, että kolmen vuoden seurannassa vatsa-aortan kalkkisuus eteni samoin ja riippumatta siitä, etenikö potilas seurannan aikana vatsakalvodialyysiin, hemodialyysiin, munuaisensiirtoon vai jatkoiko hän konservatiivisessa eli lääkkeellisessä hoidossa, Lankinen sanoo.
Riskitekijöiden tunnistaminen tärkeää munuaistaudin hoidon arvioinnissa
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysinen suorituskyky alenee munuaistoiminnan heiketessä ja jo selvästi ennen dialyysihoidon aloitusta, mikä on yhteydessä niin huonompaan elämänlaatuun kuin kuolleisuuteenkin. Lankisen tutkimuksessa selvitettiin myös munuaispotilaiden suorituskykyä määrittäviä tekijöitä, ja todettiin yhteys sydänmerkkiaine troponiini T:n ja vatsa-aortan kalkkisuusasteen sekä alentuneen suorituskyvyn välillä.
– Kuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonitautitapahtumiin vaikuttavien riskitekijöiden parempi tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen voisivat tarjota merkittävän edistysaskeleen tämän korkean riskin ryhmän hoidossa. Tarkempi riskien kartoitus voi myös auttaa, kun mietitään, soveltuuko potilas munuaisensiirtoon, joka on paras keino hoitaa loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintapotilaiden korkeaa sydän- ja verisuonitautiriskiä, Lankinen sanoo.
– Tutkimuksessa käyttämämme kattavat kuvantamismenetelmät ja muiden tutkimusten valikoima toimi lisätyökaluna tämän potilasryhmän sydän- ja verisuonitautiriskin arviossa. Verisuoniultraäänitutkimuksen menetelmät eivät tuoneet lisähyötyä kuolleisuusriskin arvioon, väittelijä päättää.
***
LL Roosa Lankinen esittää väitöskirjansa ”Predictors of Cardiovascular Disease and Mortality in Patients with Advanced Chronic Kidney Disease” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 20.5.2022 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Säätiö-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
> Väitöstä voi seurata myös etäyhteydellä
Vastaväittäjänä toimii professori Per-Henrik Groop (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Kaj Metsärinne (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sisätautioppi.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: roosa.lankinen@tyks.fi
