Tilallisella kontrollilla on merkitystä ihmisen arkielämään laitoksissa (Väitös: FM Virve Repo, 1.8.2020, maantiede)
Tilallinen kontrolli ja rajoittaminen vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin laitoksissa. Asiaa ihmismaantieteen näkökulmasta väitöskirjassaan tutkinut Virve Repo toteaakin, että asia on otettava huomioon jo laitoshoitoa suunniteltaessa. Repo osoitti, että rajoitukset luovat myös eriarvoisuutta. Erityisesti muistisairaiden kohdalla kontrollia voidaan käyttää liioitellusti, tai se saattaa jopa eskaloitua moraalisesti arveluttavien keinojen käyttämiseksi.
Laitoksissa tapahtuvaa rajoittamista on tutkittu paljonkin esimerkiksi terveys- ja hoitotieteissä. Ihmismaantieteilijänä filosofian maisteri Virve Repo tuo tutkimukseen uudenlaisia näkökulmia.
– Ihmismaantieteen tilakäsityksen avulla voidaan avata laitoshoidon merkitystä uudella tavalla, sillä se ottaa huomioon myös tilassa ilmenevät sosiaaliset suhteet sekä valtasuhteet, Repo kertoo.
Väitöstutkimus käsittelee erityisesti vanhusten ja vanhuspsykiatristen potilaiden laitoshoitoa. Se osoitti, että kontrolli ja rajoitukset eivät välttämättä kohdistu tasa-arvoisesti kaikkiin ihmisryhmiin, joka puolestaan tuottaa ryhmiä, jotka ovat haavoittuvaisempia kuin toiset. Erityisesti liikuntarajoitteiset voivat joutua hoivalaitoksissa olemaan pitkiä aikoja yksin. Myös muistisairaat ovat haavoittuvassa asemassa, sillä lyhytkestoisen muistin puute voi altistaa heidät kaltoinkohtelulle .
– Lyhytkestoisen muistin puute altistaa muistisairaat muita helpommin kaltoinkohtelulle. Muistisairaiden on myös vaikea erottaa laitosmaisia paikkoja toisistaan ja he saattavat kuvitella olevansa koulussa, risteilyllä tai jopa vankilassa. Näin ollen erilaiset kokemukset saattavat helposti seurata mukana laitoksesta toiseen, Repo kertoo.
Tulosten mukaan moraalisesti harmaita alueita esiintyy tilanteissa, joissa ihmisiä painostetaan ja joissa heidät pakotetaan tekemään päätöksiä eettisten näkemystensä vastaisesti. Kaltoinkohtelusta ei myöskään välttämättä raportoida eteenpäin, jos se aiheuttaa riskin työpaikan menetyksestä.
Tilallisella kontrollilla on merkitystä
– Vaikka puhutaankin ns. de-institutionaalistumisesta, jossa isoja laitoksia ajetaan alas, voidaan silti todeta, että tietyssä määrin laitokset tulevat olemaan osa yhteiskuntaa vielä pitkään. Tarkasteluni alla on ollut erityisesti se, miten laitoksissa rajoitetaan ihmisten toimintoja sekä tilallisesti että ajallisesti, Repo kertoo.
Sen sijaan, että laitokset ajettaisiin kokonaan alas, tulisikin Revon mielestä kiinnittää huomiota erilaisiin seikkoihin, joilla ne saataisiin toimivaksi. Tilallisen tarkastelun kautta voidaan kiinnittää huomio paitsi fyysisiin raameihin, myös valtasuhteisiin, joilla on taipumus siirtyä instituutioista myös avoimempina pidettyihin hoitomuotoihin.
– Yhä enemmän painotetaan yksilöllisiä hoitosuunnitelmia ja potilaiden osuutta hoidon suunnittelussa. Aina se ei kuitenkaan toteudu halutulla tavalla. Vaikka laitoshoitoa kehitetäänkin jatkuvasti, yhä uudet julkisuuteen tulevat kaltoinkohtelutapaukset osoittavat, että laitoshoitoa on tarvetta tarkastella monialaisesti ja mahdollisimman monesta eri näkökulmasta, Repo toteaa.
Revon tutkimus sijoittuu ihmismaantieteen sisällä erityisesti vankeusmaantieteeseen. Vankeusmaantieteen lähtökohdat ovat vankilatutkimuksessa, mutta viime aikoina tutkimuskohteet ovat laajentuneet käsittelemään myös muita rajoitettuja laitoksia.
– Esimerkiksi öiseen aikaan rajoitustoimia, kuten eristämisiä tai muita liikkumista rajoittavia toimintoja voidaan käyttää enemmän kuin päivällä, jolloin myös henkilökuntaa on enemmän käytettävissä. Erityisesti jos liikkumisen rajoittamisessa mennään niin sanotulle harmaalle alueelle, esimerkiksi jos ihmisiä lukitaan huoneisiinsa rajoitustarkoituksessa tai eristetään ilman lääkärin määräystä, vankeuselementit voivat kasaantua ja luoda uusia vankeustiloja.
Ihmisiä kontrolloidaan yhteiskunnassa eri syistä. Joissain tapauksissa se on hyvinkin tarpeellista ihmisten turvallisuuden kannalta.
– Meistä jokainen on viime aikoina pandemian takia joutunut kokemaan erilaisia liikkumiseen ja tiettyihin tiloihin pääsemiseen liittyviä rajoituksia. Varmasti kaikki ovatkin huomanneet näinä poikkeuksellisina aikoina, että sekä tilallisilla rajoituksilla, että niillä tiloilla, joissa arkea vietetään, on yllättävän suuri merkitys, Repo toteaa.
Näin ollen onkin tarpeellista pohtia tilallisen rajoituksen merkityksiä varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa ihmiset tulevat viettämään pitkiä aikoja, jopa loppuelämänsä
***
FM Virve Repo esittää väitöskirjansa ”Confined to space - Perspectives on carceral geography” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 1.8.2020 klo 12 (Turun yliopisto, Agora, luentosali XXII, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori emerita Judith Pallot (Oxfordin yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Hille Koskela (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on maantiede.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
