Terveysjournalistien omaksuma tieteellinen viitekehys luo hyvät lähtökohdat yhteistyöhön lääkärien kanssa (Väitös: LL, EL Ulla Ahlmén-Laiho, 13.12.2019, kansanterveystiede)
Lääkärit eivät ole median hampaissa enempää kuin muutkaan ammattiryhmät. Lisäksi suuri osa toimittajien ja lääkärien välisistä konflikteista voitaisiin välttää, jos lääkärit tuntisivat media-alan eettiset ohjeet ja yhteistyöstä annetut suositukset paremmin. Tämä käy ilmi LL Ulla Ahlmén-Laihon Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa, jonka mukaan sekä suomalaiset terveystoimittajat että lääkärit määrittelevät luotettavan terveysuutisoinnin ennen kaikkea tieteellisyyden kautta.
Tiede kiinnostaa tutkimusten mukaan suurta yleisöä, ja lääketiede on yksi sen seuratuimmista aihealueista. Osa journalisteista erikoistuu terveysaiheisiin, ja heille lääketieteen ammattilaiset ovat erityisen tärkeä yhteistyökumppani ja tietolähde. Sekä lääkärit että terveystoimittajat uskovat mediassa esitetyn ohjailevan potilaiden terveysvalintoja, mutta varsinaisten median kautta toteutettujen valistuskampanjoiden teho jää tutkimusten mukaan monen syyn yhteisvaikutuksesta usein heikoksi.
Ulla Ahlmén-Laihon väitöstutkimus kartoitti lääkäreiden rooleja muun muassa asiantuntijoina ja tietolähteinä median terveyttä ja sairautta käsittelevissä sisällöissä. Tutkimuksen aineistona oli kaksiosainen kyselytutkimus, johon vastasivat suomalaiset terveysjournalistit ja lääkärit, sekä Julkisen sanan neuvoston tapausaineisto lääkäreihin, hammaslääkäreihin ja eläinlääkäreihin liittyvien kanteluiden osalta.
Tieteen arvostus yhdistää
Väitöstutkimus osoitti, että suomalaiset lääketieteen edustajat ajautuvat varsin harvoin vakaviin konflikteihin median kanssa. Salassapitovelvollisuus vaikeuttaa lääkärien mahdollisuutta vastata negatiiviseen julkisuuteen yksittäisissä potilastapauksissa, mutta ei tee sitä mahdottomaksi.
– Useimmat ongelmatilanteet median kanssa olisivat vältettävissä lääkärien paremmalla journalististen käytäntöjen sekä alan eettisten ohjeiden ja suositusten tuntemuksella, Ahlmén-Laiho sanoo.
Tutkimus osoitti myös, että ne suomalaiset journalistit, jotka katsovat erikoistuneensa terveysaiheisiin siinä määrin, että ovat liittyneet alan yhdistykseen, kokivat edustavansa juttuja tehdessään pääosin lääketieteen näkökulmaa. Sekä lääkärit että nämä journalistit määrittelevät kyselytutkimuksen perusteella luotettavan terveysuutisoinnin ennen kaikkea tieteellisyyden kautta.
– Merkittävä enemmistö suomalaisista terveysaiheisiin erikoistuneista journalisteista koki työnsä lähtökohdaksi lääketieteen ennemmin kuin vaihtoehtoiset terveyskäsitykset, Ahlmén-Laiho kertoo.
Kiire ja yleistajuistamisen tarve haasteina
Lääkäreiden ja median yhteistyöprosessin haasteina terveysjournalistit näkevät lääkäreiden kiireen ja aiemmissakin tutkimuksissa havaitut, journalisteihin kohdistuvat odotukset vankoista lääketieteen pohjatiedoista. Ristiriitoja voi syntyä myös lääkäreiden pyrkimyksestä pitää kiinni tieteellisen kielen tarkkuusvaatimuksista yleistajuisuuden kustannuksella.
– Lääkärin tulisi olla prosessin asiantuntija, mutta paikoin toimittajat kokevat ammattikunnan edustajan pyrkineen hallitsemaan yhteistyöprosessia siten, että toimittajan osaaminen yleistajuistamisessa ja kielen käytössä saattoi jäädä hyödyntämättä, Ahlmén-Laiho kertoo.
Tähän on tosin historiallistakin taustaa.
– Suomalaiset lääkärit ovat jo pitkään välittäneet aktiivisesti terveystietoa suurelle yleisölle median kautta ilman välikäsiä; osasyynä tähän on se, että varsinainen toimittajien tekemä terveysjournalismi on verraten nuori ala, Ahlmén-Laiho huomauttaa.
Toimittajan hyvät kokemukset yhteistyöstä tietyn lääkärin kanssa voivat johtaa tutkimuksen journalistivastaajien mukaan saman asiantuntijan toistuvaan käyttöön. Joskus tarve säilyttää hyvä yhteistyö ja taata sen jatkuminen voivat kuitenkin johtaa jopa liian suureen journalistisen päätösvallan siirtymiseen ja keskittymiseen rajatulle joukolle asiantuntijoita.
– Journalisti on alan sisäisten eettisten ohjeiden mukaan velvoitettu suhtautumaan kaikkiin lähteisiinsä yhtä kriittisesti, Ahlmén-Laiho muistuttaa.
Lääkärit tarvitsevat lisää tietoa median toimintaperiaatteista
Osana väitöstutkimustaan Ahlmén-Laiho kartoitti, millaisia lääkäreihin liittyviä kanteluita on tehty suomalaisen median eettiseen itsesääntelyelimeen, Julkisen sanan neuvostoon. Kartoituksen perusteella suuri osa kanteluun johtaneista ongelmatilanteista olisi ollut estettävissä median pelisääntöjen paremmalla tuntemuksella.
Väitöstutkimuksessa selvisi, että suomalaiset lääkärit tuntevat varsin huonosti Lääkäriliiton ja Journalistiliiton yhdessä laatiman tiedotussuosituksen ja niin kutsutut Journalistin ohjeet, joihin Julkisen sanan neuvostokin päätöksensä perustaa. Kun yhteistyön periaatteet ovat selvät kummallekin osapuolelle, voidaan välttää väärät odotukset esimerkiksi siitä, että journalistilla olisi velvoite esittää haastateltava aina positiivisessa valossa.
– Julkisen vallan ja varojen käyttäjänä terveydenhuolto ja sen ammattilaiset ovat ymmärrettävästi mediaa kiinnostava taho. Julkisen sanan neuvoston kanteluaineistossa lääkärit eivät kuitenkaan ole mediakonfliktien osapuolena millään tavalla yliedustettuina, Ahlmén-Laiho toteaa.
Lääkäriliiton ja Journalistiliiton yhteinen tiedotussuositus velvoittaa varsinkin johtavassa asemassa olevia lääkäreitä viestimään aktiivisesti. Lisäksi on vallalla ajatus tieteen yhteiskuntasopimuksesta ja velvoitteesta kommunikoida tuloksista oman yhteisönsä ulkopuolelle. Oikean tiedon tuominen suuren yleisön saataville on Ahlmén-Laihon väitöstutkimuksen perusteella lääkärikunnan keskeinen motiivi mediayhteistyölle. Negatiiviset tapahtumat ovat kuitenkin herkemmin uutisia kuin positiiviset, ja ne myös muistetaan paremmin.
– Positiivisen uutisten määrään voi terveydenhuolto kuitenkin vaikuttaa itse tarjoamalla juttuaiheita medialle esimerkiksi uusista hoitomuodoista. Tällä saralla Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Tyks tutkii ja hoitaa -luentosarja on erinomainen avaus, joka on saanut myös hyvin medianäkyvyyttä, Ahlmén-Laiho muistuttaa.
Media tarvitsee monenlaisia puheenvuoroja terveydestä
Kaikesta terveyteen ja sairauteen liittyvästä ei voi puhua pelkästään näyttöön perustuvan tutkimustiedon kautta. Ahlmén-Laiho havaitsi väitöstutkimuksessaan, että terveysjournalistien suhtautuminen tunneperäiseen ilmaisuun terveysjournalismissa oli kahtiajakoinen: koskettavuus ja kiinnostavuus nähtiin hyvän terveysjutun ominaisuuksina, mutta ne tuotiin esille myös epäluotettavuutta luovina tekijöinä.
– Terveysjournalistit myös pitivät yksittäisen potilaan näkökulman esille tuomista mediassa ongelmattomampana kuin lääkärit, Ahlmén-Laiho sanoo.
Median moniäänisyyden kannalta on kuitenkin tärkeää, että erilaiset kokemukset ja äänet pääsevät esille.
Ahlmén-Laiho toivoo väitöstutkimuksensa lisäävän toimittajien ja lääkärien ymmärrystä toistensa ajatusmaailmasta median osalta ja näin poistavan yhteistyön esteitä. Oikean tiedon välittäminen terveydestä ja sairaudesta suurelle yleisölle kiinnostavasti ja ymmärrettävästi on molempien ammattiryhmien tavoite, ja journalistien asiantuntemus tiedon popularisoinnissa kannattaa lääkärikunnan hyödyntää – vain ymmärretty viesti menee perille.
***
LL Ulla Ahlmén-Laiho esittää väitöskirjansa Suomalaisten lääkäreiden suhde joukkotiedotusvälineisiin julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.12.2019 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Johan Haartman -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Esa Väliverronen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Sakari Suominen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.
Väittelijän yhteystiedot: humahl@utu.fi
