Tekonivelen sementtikiinnitys on turvallinen myös iäkkäämmillä potilailla (Väitös: LL Elina Ekman, 22.11.2019, ortopedia ja traumatologia)
LL Elina Ekman paljasti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan tärkeää uutta tietoa tekonivelleikkausten riskeistä. Tutkimuksen mukaan luusementin käyttöön lonkan tekonivelen kiinnityksessä ei liity lisääntynyttä kuolleisuutta verrattuna sementittömiin tekoniveliin. Lisäksi metalli–metalli-liukupinta lonkan tekonivelissä ei lisää riskiä sairastua syöpään verrattuna tekoniveliin, joissa on jokin muu liukupinta.
Tekonivelen sementtikiinnitys on vakiintunut käytäntö erityisesti iäkkäillä potilailla sekä suunnitellusti, nivelrikon vuoksi tehtävissä leikkauksissa, että päivystyksellisesti, reisiluun kaulan murtuman vuoksi tehtävissä leikkauksissa.
Tekonivelten kehityksen alkuaikoina sementtikiinnitteisiin lonkan tekoniveliin epäiltiin liittyvän suurentunutta leikkauksen aikaista ja jälkeistä kuolleisuutta verrattuna sementittömiin tekoniveliin, erityisesti reisiluun kaulan murtumaleikkauksissa. Tämä epäiltiin johtuvan luusementtioireyhtymästä. Erityisesti reisiluun kaulan murtumien hoidossa sementittömän osatekonivelen käyttö on lisääntynyt Suomessa, vaikka sementittömään osatekoniveleen liittyy potilaan huonompi mobilisoituminen ja lisääntynyt riski joutua uusintaleikseen.
Elina Ekman ei kuitenkaan havainnut väitöstutkimuksessaan tilastollisesti merkitsevää eroa leikkauksen jälkeisessä varhaisvaiheen kuolleisuudessa sementtikiinnitteisten ja sementittömien lonkan tekonivelien välillä, olivatpa nämä osa- tai kokotekoniveliä.
– Tutkimuksessamme totesimme luusementin käytön olevan turvallista myös kaikkein iäkkäimmillä ja monisairaimmilla potilailla – myös reisiluun kaulan murtumaleikkauksissa, Ekman kertoo.
– Saimme kumottua sitkeän myytin luusementin käyttöön liittyvästä mahdollisesti lisääntyneestä kuolleisuudesta, Ekman jatkaa.
Sementtikiinnitteisiin tekoniveliin on havaittu liittyvän vähemmän uusintaleikkauksia iäkkäillä ihmisillä useissa tekonivelrekistereissä kansainvälisesti. Lisäksi kansalliset hoitosuositukset useissa maissa suosittelevat sementtikiinnitteisen osatekonivelen käyttöä reisiluun kaulan murtumapotilailla.
Metallipintaiset tekonivelet eivät pitkällä aikavälillä lisää syöpäriskiä
Ekman tarkasteli väitöskirjassaan myös metalli–metalli-liukupintaisten lonkan tekonivelten ominaisuuksia. Metalli–metalli-liukupintaisiin lonkan tekoniveliin ei liity tutkimuksen mukaan lisääntynyttä syövän kokonaisriskiä keskipitkällä aikavälillä.
– Tyvisolusyövän riski on kuitenkin metalli–metalli-ryhmässä suurempi kuin keskimääräisessä suomalaisessa väestössä tai potilailla, joille on asetettu muista liukupareista koostuva tekonivel, Ekman huomauttaa.
Metalli–metalli-liukupinta mahdollistaa tekonivelen suuren nuppikoon, mikä vähentää tekonivelen sijoiltaanmenon riskiä. Sijoiltaanmeno on merkittävä leikkauksen jälkeinen ja uusintaleikkauksiin johtava ongelma, ja tästä syystä metalli–metalli-liukupintaiset tekonivelet saavuttivat suuren suosion 2000-luvun alussa myös Suomessa.
Myöhemmin kuitenkin havaittiin, että liukupinnasta irtoaa metallihierrettä verenkiertoon liukupinnan kulumisen seurauksena. Metallihierre aiheuttaa paikallisia kudosreaktioita, ja sen on epäilty lisäävän syöpäriskiä.
– Vaikka metalli–metalli-liukupintaan liittyy useita ongelmia, syöpäriski ei onneksi, ainakaan keskipitkällä aikavälillä, ole näillä potilailla koholla, Ekman muistuttaa.
Kolme tekijää lisää tekonivelen sijoiltaanmenon riskiä
Tekonivelen sijoiltaanmeno on yleisimpiä uusintaleikkauksen syitä lonkan kokotekonivelleikkauksen jälkeen. Toistuvat sijoiltaan menot voivat aiheuttaa potilaalle sijoiltaanmenon pelkoa ja siten laskea elämänlaatua.
Ekman havaitsi kolme tekijää, jotka altistavat tekonivelen sijoiltaanmenosta johtuvalle uusintaleikkaukselle. Sijoiltaanmenolle altistavat sekä potilaaseen että leikkaukseen liittyvät tekijät. Näitä olivat lonkan taka-avaus, reisiluun kaulan murtuman takia tehty tekonivelleikkaus ja potilaan lisääntynyt sairastavuus.
– Havaitsemamme sijoiltaanmenon riskitekijät vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia, Ekman summaa.
Ekmanin tutkimus kumoaa osaltaan myyttiä sementtikiinnitykseen liittyvästä lisääntyneestä leikkauksen aikaisesta ja leikkauksen jälkeisestä kuolleisuudesta. Syövän kehittyminen vie keskimäärin useita vuosia, joten kokotekonivelistä tarvitaan vielä pitkäaikaisseurantatuloksia, jotta voidaan varmistua, ettei syöpäriski ole metalli–metalli-liukupintaisten tekonivelten yhteydessä lisääntynyt.
***
LL Elina Ekman esittää väitöskirjansa Risk of dislocation, cancer and mortality following hip arthroplasty julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22.11.2019 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Johan Haartman -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Juhana Leppilahti (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Aro (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on ortopedia ja traumatologia.
Väittelijän yhteystiedot: 0503638734, elina.ekman@tyks.fi
