Synnytyksen aiheuttaman peräaukonsulkijalihasrepeämän hoidossa tarkka diagnoosi ja korjausleikkaus ovat keskeisiä, mutta oireita voi hoitaa myös ilman leikkausta (Väitös: MD Jaan Kirss Jr., 13.9.2019, kirurgia)
Vakavien synnytysrepeämien hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi on tärkeintä varhainen ja tarkka diagnoosi sekä repeämän korjauksen pettämiseen liittyvien riskitekijöiden tunnistaminen. Jaan Krissin Turun yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoitti, että uusi sakraalihermomodulaatiohoito on tehokas sulkijalihasrepeämän myöhäisvaiheen hoitovaihtoehto, ja se voi korvata korjausleikkauksen.
Suomessa syntyy vuosittain noin 50 000 lasta. Alatiesynnytyksen yhteydessä vakavan, peräsuolen sulkijalihaksiin ulottuvan repeämän saa 1,2 % synnyttäneistä, eli noin 500 naista vuodessa. Peräaukonsulkijalihasrepeämän toteaminen ja hoito on haastavaa, eivätkä hoitotulokset ole kovin hyviä.
Suurin osa naisista, joilla on synnytyksen yhteydessä todettu peräaukonsulkijalihasrepeämä, kärsii myöhemmässä elämässä jonkinasteisesta ulosteen pidätyskyvyttömyydestä. Usein ulosteenkarkailun oireet alkavat vasta vuosikymmeniä synnytyksen jälkeen, jolloin sulkijalihasten korjausleikkaus on aiempien tutkimuksien mukaan hyödytön.
– Tutkimuksessamme selvitettiin, mitkä riskitekijät vaikuttavat sulkijalihasrepeämän korjauksen epäonnistumiseen. Kävi ilmi, että päivystysaikana tehdyt leikkaukset sekä leikkaukset, joissa ei ollut mukana korjaukseen perehtynyttä henkilökuntaa, johtivat korjauksen pettämiseen. Lisäksi lopputulokseen vaikutti se, olivatko potilaat saaneet korjauksen jälkeen antibioottia ja ulostuslääkkeitä, Kirss kertoo.
Ultraääni ja magneettikuvaus selvittävät korjausleikkauksen onnistumisen
Mikäli sulkijalihasten korjaus on pettänyt välittömästi synnytyksen jälkeen, aikaisessa vaiheessa tehdyn uusintakorjauksen tulokset ovat hyviä. Koska synnytyksen jälkeinen ulosteenkarkailu on yleistä myös ilman repeämiä, on ainoa luotettava keino selvittää korjausleikkauksen onnistumista joko ultraääni tai magneettikuvaus.
– Ulkoisella kelalla tehtyä magneettikuvausta ei ole tähän mennessä käytetty sulkijalihasrepeämien toteamisessa. Korjausleikkausten onnistumisen arvioinnissa on eduksi, että Suomen sairaaloissa on magneettikuvauslaitteet laajasti käytössä, ja laitteiden kehittyessä niiden tarkkuus on vuosien myöten parantunut, Kirss sanoo.
Tutkimuksessa perinteistä ultraäänitutkimusta verrattiin magneettitutkimukseen repeämän saaneiden naisten sulkijalihasrepeämien toteamisessa. Seinäjoen ja Vaasan keskussairaaloissa toteutetussa tutkimuksessa kävi ilmi, että magneettikuvas soveltuu repeämien toteamiseen yhtä hyvin kuin ultraäänitutkimus.
Sakraalihermomodulaatio auttaa synnytysrepeämän aiheuttamaan ulosteenkarkailuun
Sulkijalihasrepeämän aiheuttaman ulosteenkarkailun hoidossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana yleistynyt sakraalihermomodulaatio. Siinä ihon alle asennetaan tahdistin, joka lähettää heikkoja sähköimpulsseja sakraalihermojuuren viereen. Suomessa asennetaan vuosittain noin 90 sakraalihermomodulaattoria, joista valtaosa ulosteenkarkailun vuoksi.
Kansallisessa monikeskustutkimuksessa selvisi, että sakraalihermomodulaatiosta hyötyvät eniten ulostekarkailupotilaat, joilla on taustalla synnytysrepeämä. Muista syistä ulosteenkarkailusta kärsivien potilaiden hoito kyseisellä menetelmällä ei ollut yhtä tehokas.
Lisäksi selvisi, että korjaamaton sulkijalihasrepeämä ei vaikuttanut sakraalihermomodulaatiohoidon tuloksiin. Tutkimuksessa todettiin, että potilaat, joilla oli tehty ennen sakraalihermomodulaattorihoidon aloittamista sulkijalihasten myöhäiskorjaus, eivät hyötyneet hoidosta sen enempää kuin potilaat, joiden repeämää ei ollut korjattu.
– Vakavien synnytysrepeämien hoidossa on tärkeää tehdä korjaus heti kunnolla. Vaikka korjaus kuitenkin pettäisi, voivat ulosteenkarkailuoireet alkaa vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Siinä vaiheessa on hyvänä hoitovaihtoehtona sakraalihermomodulaatiohoito, jonka tehokkuus ei ole riippuvainen siitä, onko sulkijalihaksissa edelleenkin repeämä, Kirss summaa.
***
MD Jaan Kirss Jr. esittää väitöskirjansa Diagnosis and Treatment of Obstetric Anal Sphincter Injuries julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.9.2019 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Johan Haartman -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii MD, PhD Lilli Lundby (Aarhus Universitetshospital, Tanska) ja kustoksena professori Juha Grönroos (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
Väittelijän yhteystiedot: 0403677008, jkirss@gmail.com
