Sosiaalisen median tunnekokemuksien monimerkityksellisyys yhdessä äitiyden kulttuuristen normien kanssa sitouttavat äitejä verkon vanhemmuuskulttuureihin. Ristiriitaisuuden tunne on äitien somekokemuksien ytimessä. Tämä käy ilmi YTM Mari Lehdon Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöksessä.
Sosiaalinen media on muuttanut tapojamme kommunikoida ja muokannut kokemustamme maailmasta. Mari Lehdon väitöstutkimuksessa äitien sosiaalisen median käyttöä tarkastellaan erityisesti tunteiden näkökulmasta. Tunteita ei ymmärretä vain yksittäisten ihmisten psykologisina tiloina vaan vuorovaikutuksessa syntyvinä sosiaalisina kokemuksina. Väitöstutkimus pureutuu siihen, miten äitiyttä eletään ja miltä se tuntuu sosiaalisen median aikakaudella. Kantavana ajatuksena on näkemys verkkovälitteisestä viestinnästä olennaisena osana arjen infrastruktuuria.
Puhe sosiaalisesta mediasta on hyvin polarisoitunutta ja moraalipaniikkien sävyttämää. Kuitenkin viimeistään koronapandemian myötä on käynyt selväksi, että verkkomediat ovat merkittävä osa sosiaalista todellisuutta. Julkinen puhe vanhemmuudesta on puolestaan usein ongelmakeskeistä, ja tämä koskee erityisesti äitejä. Tarkastelen someäitiyteen liittyviä tunteita toimintana, joka syntyy vuorovaikutuksessa näiden yhteiskunnallisten rakenteiden kanssa, mutta myös vaikuttaa niiden muotoutumiseen, Mari Lehto kertoo.
Ilmiötä lähestytään sosiaalisen median vaikuttajien ja verkkomedian sisältöjä käyttävien äitien näkökulmasta. Väitöskirjan tutkimusartikkeleissa tutkitaan muun muassa huonon äidin hahmoa äitiysblogeissa, sosiaalisen median imetyskeskustelujen jännitteitä, somevaikuttajaäitien tunnetyötä sekä äitien kokemuksia sosiaalisen median vanhemmuussisällöistä. Tutkimuksessa nousee vahvasti esiin verkkomedioihin liittyvien tunnekokemuksien monimerkityksellisyys.
Käyttäjät kokevat samanaikaisesti monia, toisilleen ristiriitaisiakin tunteita. Vanhemmuuskeskustelujen parissa viihdytään, niistä etsitään vinkkejä ja inspiraatiota, mutta ne myös ärsyttävät, ahdistavat ja kyllästyttävät. Joskus näitä kaikkia samaan aikaan. Sosiaalinen median vetovoima perustuu pitkälti juuri tähän ambivalenssiin, Lehto selittää.
Some ahdistaa, mutta ahdistus toimii myös näkyvyyden välineenä
Verkostoituneessa vanhemmuuskulttuurissa äitiyden normit kietoutuvat sosiaalisen median huomiotalouteen, joka suosii reaktioita ja jakoja keräävää tunnepitoista sisältöä. Perheelliset sosiaalisen median vaikuttajat ponnistelevat ristiriitaisten vaatimusten keskellä ja äitiyttä säätelevät tunnesäännöt vahvistavat sometyön paineita.
Tunnesäännöillä tarkoitetaan jaettuja normeja siitä, miten erilaisissa tilanteissa tulisi tuntea. Vaikuttajien työtä leimaa yksityisyyden ja julkisuuden rajan hämärtyminen ja monet vaikuttajat kokevat äitiytensä arvioinnin ja siihen liittyvät odotukset ahdistavina. He päätyvätkin helposti jakamaan tunteita, joita kokevat seuraajiensa heiltä odottavan, Lehto selittää.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita idealisoitua äitiyttä. Yksinomaan positiivisia tunteita ilmaisevia vaikuttajia pidetään helposti epäaitoina ja kertomalla esimerkiksi syyllisyydestä, raivosta ja ahdistuksesta viestitään aitoutta, johon seuraajat voivat samaistua.
Somevaikuttajat myyvät vuorovaikutusta ja negatiivisten tunteiden jakaminen tuottaa myös taloudellista hyötyä. Tällä en tarkoita, etteivätkö tunteet olisi todellisia. Kyse on siitä, että niistä kertominen on tietoinen taktiikka, jota hyödynnetään sometyössä, Lehto toteaa.
Tutkimus haastaa makrotason suuret kertomukset datakulttuurista
Väitöstutkimus osoittaa, että digitaalisen vanhemmuuskulttuurin monikerroksiset intensiteetit ja rytmit kertovat muustakin kuin sosiaalisen median äitiydestä: ne heijastavat tapoja, joilla sosiaalinen media muovaa tunnekokemuksiamme. Esimerkiksi Instagramin kaltaiset alustat, joiden keskusteludynamiikka ruokkii tunteiden kärjistymistä, tuovat käyttäjät yhteen, mutta voivat myös vahvistaa vastakkainasetteluja. Väitöskirja haastaa suuret kertomukset datakulttuurista tutkimalla kokemuksia ja tunteita.
Julkisessa keskustelussa sosiaalinen media näyttäytyy usein ikään kuin yhtenä kokonaisuutena. Tässä keskustelussa kontekstit, vivahteet ja ambivalenssi häviävät näkyvistä. Digitaalisen arjen laadullinen tutkimus tarjoaa syvällistä ja kontekstoitua tietoa sosiaalisen median dynamiikasta ja vaikutuksista.
***
YTM Mari Lehto esittää väitöskirjansa ”Affective Power of Social Media – Engagements with Networked Parenting Culture” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.11.2021 klo 16 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 2 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku). Yleisö voi seurata väitöstä myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/67370965645
Vastaväittäjänä toimii professori Megan Boler (University of Toronto) ja kustoksena professori Susanna Paasonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomen- ja englanninkielinen. Väitöksen alana on mediatutkimus.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: mari.t.lehto@utu.fi p. 0505387079
