Puolueiden neuvottelukulttuuri ja poliitikkojen henkilökemiat määrittävät kuntapolitiikkaa (Väitös: VTL Heimo Kukkonen, 25.5.2019, poliittinen historia)
VTL Heimo Kukkosen väitöstutkimuksessa analysoitiin aiemmin vähän tutkittua järjestö- ja kunnallispolitiikkaa ja sen muutosta Kaarinan kokoomusryhmittymän viitekehyksessä vuosina 1979–2009. Puoluejärjestön kehitys eteni paikallisesti joukkopuolueesta vaalipuolueeksi. Kolmen vuosikymmenen aikana vallankäytön paikat muuttuivat ja yksilökeskeisyys korostui valtapolitiikassa.
Turun yliopistossa väittelevä valtiotieteiden lisensiaatti Heimo Kukkonen tutki väitöskirjassaan paikallispolitiikan merkitystä, vallankäyttöä ja poliittista yhteistyötä sekä kannatuksen vaikuttavuutta.
Kukkonen on itse toiminut Kaarinan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 1990-luvulla. Kunnallisen politiikan erityispiirteenä voidaan väittelijän mukaan pitää puolueiden neuvottelukulttuuria.
– Yhdessä sopiminen on voima, jolla puolueiden näkemyksiä on soviteltu yhteen. Havaittavissa on, että silloin, kun poliitikkojen henkilökemiat eivät ole sopineet yhteen, on tuloksiin ollut vaikea päästä, ja kunnallinen päätöksenteko on jähmettynyt, Kukkonen sanoo.
Uusin eduskuntavaalitulos osoitti, että suuretkin puolueet ovat muuttuneet keskisuuriksi. Väittelijän mukaan myös puolueiden paikallinen rooli on heikentynyt:
– Äänestäjäkunta on vähemmän ideologista eikä joukkoon kuulumisella tai värin tunnustamisella ole samaa merkitystä kuin aikaisemmin. Paikalliset kysymykset politisoituvat ja äänestäjät ratkaisevat kantansa ajankohtaisten asioiden pohjalta. Politiikka on henkilöitynyt myös kaupunkitasolla. Äänestäjien ja myös puolueiden keskeisten henkilöiden liikkuminen puolueesta toiseen on lisääntynyt.
Kunnallispolitiikka – valtakunnan politiikan tukijalka
Kukkonen totesi tutkimuksessaan, että pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun seutujen kunnallisvaalimenestyksillä on ollut suuri merkitys Kokoomukselle silloin, kun puolue oli pitkään hallitusvastuun ulkopuolella.
– Turun kehyskunnissa, joissa puolueella on ollut vahva toimiva puoluejärjestö, tulokset ovat näkyneet vaalimenestyksenä. Tutkimukseni tukee näkemystä kunnallispolitiikan vaikutuksesta valtakunnan politiikan tukijalkana, Kukkonen sanoo.
Kaarinassa Kokoomuksen vaalikannatus on pitkän tutkimusjakson aikana ollut keskimäärin noin kymmenen prosenttiyksikköä parempi kuin valtakunnan tasolla. Väittelijän mukaan vakaa kannatus on sitouttanut äänestäjiä, ja tukenut puolueen kokonaiskannatusta.
– Pienempien kuntien ”tukijalkamerkitys” on jäänyt julkisuudessa vähemmälle huomiolle, vaikka ne ovat edelleen vahvasti edistämässä Kokoomuksen hyvää kannatusta myös Varsinais-Suomen maakunnassa, Kukkonen sanoo.
Sinipunayhteistyö vakauttava voima
Vasemmistopuolueet olivat pitkään vallassa Kaarinan kunnallispolitiikassa. Kukkosen mukaan muutos tapahtui vuoden 1984 kunnallisvaalien jälkeisissä pitkissä neuvotteluissa, joissa Kokoomuksella oli aktiivinen rooli.
– Kokoomus ja SDP saivat keskeiset kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajuudet. Alkanut sinipunayhteistyö jatkui 2000-luvulle lähes keskeytymättä. Se vakaannutti päätöksentekoa suurissa asioissa korkeasuhdanteessa ja 1990-luvun lamakaudella, Kukkonen sanoo.
Väitöstutkimuksessa esitetään, että särö yhteistyölle syntyi 1992 kuntavaaleissa, jolloin Vihreät tuli vaalien jälkeisen teknisen vaaliliiton kautta toisen keskeisen johtopaikan haltijaksi.
– Alkaneessa laskusuhdanteessa kaikki puolueet yhteistyössä pyrkivät edistämään työllisyyttä. Seuraavissa kuntavaaleissa palattiin sinipunaan, joka muokkautui 2000-luvun loppupuolella sateenkaaripolitiikaksi, Kukkonen kertaa.
Joukkopuolueesta vaalipuolueeksi
Kukkosen mukaan politiikan aatevirtaukset olivat vahvat 1980-luvulla niillä kaarinalaisilla kokoomusjäsenillä, jotka muodostivat aktiivisen joukkopuoluejärjestön.
– Sen keskiluokkaistunut jäsenistö oli huipussaan vuoden 1988 kunnallisvaaleissa, jolloin puolueen kannatus oli 36,1 prosenttiyksikköä. Järjestön keskusteluareenoilla käsiteltiin merkittävimpiä kunnallispolitiikan kysymyksiä. Valtuustoryhmän ja järjestön yhteistyö oli toimivaa, Kukkonen kertoo.
Tutkimus osoittaa, että 2000-luvulle tultaessa ideologian ohentuminen oli heikentänyt järjestön identiteettiä. Jäsenten yksilökeskeisyys korostui entisestään ja yhdessä tekeminen väheni.
– Heidän arvoissaan ja ideologioissaan oli markkinaliberaalisia, sosiaalisia sekä konservatiivisia, esimerkiksi työntekoa korostavia painotuksia. Perusideoissa suhteessa ympäristöön, ihmissuhteisiin ja käyttäytymiseen oli havaittavissa moniarvoista kehitystä. Myös yksilöiden vallanhalu oli vahvistunut, Kukkonen sanoo.
Valtaa käytettiin väittelijän mukaan niin työryhmissä ja valiokunnissa kuin valtuusto- ja hallitusryhmissä.
– Järjestön vaikuttavuus väheni tämän myötä. Tutkimukseni osoittaa, että 2000-luvun lopussa kunnallisjärjestö oli muuttunut vaalijärjestöksi, Kukkonen sanoo.
***
VTL Heimo Kukkonen esittää väitöskirjansa ”Aatteellisuudesta valtapolitiikkaan, Kokoomuksen Kaarinan kunnallisjärjestön toiminta ja järjestökulttuuri 1979–2009” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 25.5.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Laura Kolbe (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Vesa Vares (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on poliittinen historia.
Kukkosella on pitkä ammattikasvattajan ura lehtorina ja koulutusjohtajana Salon Seudun Koulutuskuntayhtymässä. Poliittisessa järjestötyössä ja kuntapolitiikassa Kukkonen on ollut yli 20 vuotta ja toimi 1990-luvulla Kaarinan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.
Väittelijän yhteystiedot: p. 045 8893 393, heimo.kukkonen@utu.fi
Väitöskirjan painettua versiota myydään Kansallisessa kirjakaupassa.
