Satu Rantaeskola tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan asianomistajan yksityiselämän suojaa rikosprosessissa. Tutkimuksessa selvisi, että asianomistajan yksityiselämää koskevien tietojen suoja on osin sattumanvaraista ja että sitä koskevan lainsäädännön muuttaminen on välttämätöntä.
Salassapitosäännöksiä sovelletaan rikosasiassa vaihtelevasti. Suoja on kattava salakuuntelun ja -katselun sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen yhteydessä, mutta vaihtelee silloin, kun rikoksella on loukattu asianomistajan kehollisuutta tai kotirauhaa.
– Suoja on tasoltaan erilainen yksityiselämän turvallisuuden, kehollisuuden ja tiedollisuuden osa-alueilla. Se myös vaihtelee sattumanvaraisesti rikosasian käsittelyn eri vaiheissa, Rantaeskola sanoo.
– Uhrin yksityiselämää koskevien tietojen suoja on oikeudenkäynnissä alhaisempi kuin syytetyn. Tilanne ei ole asianomistajan näkökulmasta kohtuullinen. Julkinen valta ei tällä hetkellä turvaa uhrin yksityiselämää perustuslain edellyttämällä tavalla, Rantaeskola jatkaa.
Rantaeskola selvitti tutkimuksessaan, millä muilla tahoilla on asianosaisten lisäksi oikeus saada asianomistajaa koskevat rikosasian tiedot ja kuinka laaja tämä ulkopuolisen oikeus on.
– Suomessa ei käsitellä mitään rikostyyppiä viran puolesta suljettuna käsittelynä toisin kuin Ruotsissa, jossa on kiinnitetty paljon huomiota rikoksen uhrin oikeuksiin, Rantaeskola kertoo.
Julkisuuslainsäädäntöä on uudistettava koko rikosprosessin ajalta
Rantaeskolan mukaan esitutkinnassa ja syyteharkinnassa sovellettavan julkisuuslain salassapitosääntely suojaa asianomistajan yksityiselämää koskevia tietoja pääosin tarkoituksenmukaisella tavalla. Henkilökohtaisia olosuhteita koskevan salassapitokohdan laajuudesta on esitetty kritiikkiä. Sen osalta tutkimuksessa esitetään tulkintasuositus, että kyseessä olevaa kohtaa sovellettaisiin vain lailliseen toimintaan.
– Julkisuuslaissa on useita muutostarpeita. Esimerkiksi asianomistajan henkilöllisyyden salaamisen pitäisi olla mahdollista senkin jälkeen, kun esitutkinta- ja syyteharkinta-aineiston yleinen salassapito on päättynyt. Nykyään asianomistajan henkilöllisyys on tuon ajankohdan jälkeen salassa pidettävää tietoa vain, jos tuomioistuimessa on annettu sellainen määräys, Rantaeskola sanoo.
Väittelijän mukaan oikeudenkäynnissä sovellettavaa oikeudenkäynnin julkisuuslakia pitäisi muuttaa enemmän.
– Julkisuuslainsäädäntöä tulisi uudistaa koko rikosprosessin ajalta, osittainen uudistus ei riitä, Rantaeskola toteaa.
Rantaeskola toteaa, että esimerkiksi asiakirjojen saamista koskeva menettely (tietopyynnöt) ja niitä koskeva muutoksenhaku pitäisi uudistaa kokonaisuudessaan.
– Tuomioistuimella pitäisi olla viran puolesta velvollisuus ottaa huomioon asianomistajan yksityiselämän suoja samalla tavalla kuin syytettyä koskevien tietojen osalta toimitaan. Lisäksi tuomioistuimella pitäisi olla velvollisuus julkisen selosteen antamiseen aina, kun tapaus on osittain tai kokonaan salassa pidettävä, Rantaeskola painottaa.
Rantaeskolan mukaan tuomioistuinratkaisuja voitaisiin anonymisoituina julkaista nykyistä enemmän. Hän ehdottaa tutkimuksessaan viestintätuomarimenettelyyn siirtymistä.
– Siinä yksittäisen asian ratkaissut tuomari voisi kehittää omien ratkaisujensa saavutettavuutta yhteistyössä viestintätuomarin kanssa. Viestintätuomari olisi tuomioistuimen ulkopuolisten tahojen käytettävissä ratkaisukäytäntöön liittyvissä kysymyksissä, siten kuin tällä hetkellä jo mediatuomari on. Viestintätuomarin toiminnan fokus olisi kuitenkin asian ratkaisevan tuomarin toiminnan tukemisessa esimerkiksi tiedotustilaisuuksia järjestettäessä, Rantaeskola sanoo.
– Tietojärjestelmien kehittäminen ja viestintätuomarimenettely mahdollistaisivat yleisen keskustelun rikosasioista loukkaamatta yksilön oikeuksia, Rantaeskola kiteyttää.
Asianomistajan on voitava kokea asiansa käsittely oikeudenmukaiseksi
Rikosasiassa asianomistajaa koskevien tietojen salassapidosta huolimatta asianosaiset saavat salatut tiedot, kun taas asiaan nähden ulkopuoliset eivät ole niihin oikeutettuja.
– Aiheeseen liittyvissä keskusteluissa todetaan usein, että sehän on julkista. Silloin on tärkeää kysyä: kenen näkökulmasta asia on julkista? Asianosaisen vai asiaan nähden ulkopuolisen? Rantaeskola sanoo.
Väittelijän mukaan rikosasioista käytävän julkisen keskustelun tulee olla oikeasisältöistä ja oikea-aikaista.
– Viestintätuomarimenettelyssä tuomioistuimen laatiman tiedotteen tai tiedotustilaisuuden myötä tuomioistuimen ratkaisua ja sen perusteluja voisivat kaikki ulkopuoliset tarkastella suoraan, kun ne olisivat helposti saatavilla, Rantaeskola kertoo.
– Sen sijaan rikosasian uutisointi ennen oikeudenkäyntiä voi vaarantaa asianosaisten oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, Rantaeskola toteaa.
Asianomistaja kokee oikeudenkäynnin oikeudenmukaisena, kun häntä kohdellaan sensitiivisesti ja hänen oikeutensa otetaan huomioon rikosasiaa käsiteltäessä.
– Myös julkisuuslainsäädännön pitäisi tukea tätä tavoitetta. Asianomistajalle ei tule aiheuttaa turhaa lisäkärsimystä käsittelemällä häntä koskevaa rikosasiaa yksityiskohtaisesti julkisuudessa, Rantaeskola summaa.
***
OTK Satu Rantaeskola esittää väitöskirjansa Asianomistajan yksityiselämän suoja rikosprosessissa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.5.2021 klo 12.
> Väitöstilaisuutta voi seurata etänä
Vastaväittäjänä toimii professori Matti Tolvanen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Johanna Niemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on rikosoikeus.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: satu.rantaeskola@tetira.fi, p 0405627292
