Näin Suomen kriisinkestävyyttä voitaisiin parantaa – monitieteinen tutkimus löysi useita keinoja
Suomen kriisilainsäädännön ja lainvalmistelun kehittämiseen tulee panostaa, suosittelee Turun yliopiston johtama tutkimus, jossa selvitettiin koronapandemiaa ja siitä palautumista. Myös kansalaisten osallistumismahdollisuudet tulee turvata nykyistä paremmin päätöksenteon avoimuuden takaamiseksi.
Miten kehittää yhteiskunnan kriisinkestävyyttä ja turvata kansalaisten oikeuksia tulevissa kriiseissä? Tätä selvitettiin Turun, Tampereen ja Helsingin yliopistojen tutkijoiden monitieteisessä JuRe-tutkimushankkeessa.
Hanke keskittyi erityisesti pandemia-ajan perusoikeusrajoituksiin, kriisilainsäädäntöön ja viranomaisten toimivaltasuhteisiin sekä päätöksenteon avoimuuteen ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksiin. Hankkeen tuloksista voidaan oppia uusien pandemioiden ja muiden vakavien kriisitilanteiden varalle.
Tutkimuksen perusteella Suomen nykyinen kriisilainsäädäntö on monin paikoin raskas ja tulkinnanvarainen, mikä vaikeutti viranomaisten toimintaa ja koordinointia pandemian aikana.
Kriisilainsäädäntöä tulisi päivittää niin, että se mahdollistaa selkeän ja normaalitilaa muistuttavan toiminnan poikkeusoloissa. Sääntelyn tarkistaminen on vaativaa, sillä sääntelyn on vastattava monenlaisiin tilanteisiin, Turun yliopiston julkisoikeuden professori Janne Salminen sanoo.
– Kriisi, joka alkaa pandemiana, voi kasvaa laajaksi yhteiskunnalliseksi kriisiksi, joka vaatii kokonaisvaltaista reagointia.
Tutkijat muistuttavat, että demokratia, perusoikeudet ja avoimuus pitää turvata myös kriisiaikoina. Päätöksenteon pitää olla läpinäkyvää ja kansalaisilla tulee olla mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon. Lainvalmistelun kehittämiseen tulee panostaa siten, että laadukas lainvalmistelu toteutuu sekä normaaliaikoina että kriisiaikoina.
– Demokraattinen järjestelmä on rakennettu kestämään muutoksia. Kriisien aikana on erityisen tärkeää säilyttää sen avoimuus ja toimintakyky. Demokraattiset instituutiot voivat vahvistua kriisien aikana, jos sääntelyn ja toiminnan hienosäätöä tehdään jatkuvasti ja tuleviin kriiseihin varaudutaan jo normaaliaikoina, Turun yliopiston valtio-opin professori Henri Vogt sanoo.
Säännöt ja suositukset menivät sekaisin, erityisryhmien perusoikeudet horjuivat
Hankkeen tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksiin ja niiden toteutumiseen kriisin aikana.
Pandemian aikana esimerkiksi monien laitoksissa elävien perusoikeuksia rajoitettiin tai niistä poikettiin ilman asianmukaista lainsäädäntöä. Tämä herätti kysymyksiä perusoikeuksien tasapuolisesta toteutumisesta ja siitä, miten niiden toteutuminen voidaan turvata jatkossa.
– Jälkikäteen voi ihmetellä, miten laajoihin ja ennennäkemättömiin perusoikeusrajoituksiin mentiin – vieläpä paikoitellen ilman asianmukaista lainsäädäntöä, Tampereen yliopiston apulaisprofessori Anu Mutanen toteaa.
Viranomaisten toimivaltuuksien tulee olla selkeitä ja lakiin perustuvia, hanke suosittaa. Perusoikeuksia ei voida rajoittaa alemman asteisella sääntelyllä, suosituksilla tai muilla oikeudellisesti sitomattomilla ohjeilla.
Tutkijoiden mukaan erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös lainsäädännön, ohjeiden ja suositusten eroista viestimiseen. Viranomaisille ja palveluntarjoajille tulisi myös järjestää koulutusta lainsäädännön sisällöstä ja perusoikeuksien rajoittamisen edellytyksistä.
Monitieteinen yhteistyö avasi uusia näkökulmia
Salminen korostaa, että oikeustieteen, historian, hallinnon ja politiikan asiantuntijoiden välinen yhteistyö on avannut uusia näkökulmia kriisien ja pandemioiden hallintaan.
– Ratkaisut kriisitilanteisiin vaativat monitieteistä lähestymistapaa. Eri alojen tutkijoiden yhteistyö ja vuorovaikutus sidosryhmien kanssa ovat tuoneet hankkeeseen ainutlaatuista syvyyttä ja vaikuttavuutta.
Hankkeessa tutkittiin muun muassa laillisuusvalvojien roolia pandemia-aikana politiikan ja oikeuden näkökulmista.
– Kriisi voi tuoda näkyviksi olemassa olevat instituutiot ja lisätä kansalaisten tietoisuutta niistä. Samalla herää keskustelu oikeista institutionaalisista toimintamalleista ja niiden rajoista, Helsingin yliopiston valtio-opin professori Tero Erkkilä toteaa.
Kriisitoimien jälkiarviointi on keskeinen väline, joka tukee tulevien kriisien hallintaa ja vahvistaa kansalaisten luottamusta. Monialaisen jälkiarvioinnin avulla voidaan tunnistaa onnistuneita toimia ja arvioida, mitä olisi voitu tehdä paremmin. JuRe-hankkeessa historiallinen tarkastelu ja kansainvälinen vertailu toivat syvyyttä kriisin ymmärtämiseen.
– Kansalaisten luottamus yhteiskunnan instituutioita kohtaan täytyy rakentaa ennen kriisejä. Jälkiarviointi on keino vahvistaa luottamusta kriisin jälkeen, Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Johanna Rainio-Niemi muistuttaa.
Turun, Tampereen ja Helsingin yliopistojen toteuttamaa JuRe-hanketta rahoittaa vuosina 2021–2024 Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto (STN). Hanke kuuluu Pandemiat yhteiskunnallisena haasteena -ohjelmaan (PANDEMICS).
Hankkeen tutkimuksen pohjalta on laadittu suosituksia, jotka tukevat osallistavaa päätöksentekoa ja perusoikeuksien toteutumista myös poikkeusoloissa. Suosituksia esitellään PANDEMICS-ohjelman raportissa “Koronapandemian opit: Kohti parempaa kriiseihin varautumista ja kriisinhallintaa”.
