Lasten kuntoutushoitotyö parhaimmillaan tähtää lapsen omannäköiseen elämään. TtM Johanna Kaitsalmi kehitti tutkimuksessaan hoitotyön dialogisen mallin, jonka avulla lapsen oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä voi toteutua.
Kuntoutushoitotyö on perinteisesti perustunut lähes yksinomaan aikuisten näkemyksiin. Varsinkaan pienten ja muuten kuin puheella kommunikoivien lasten näkökulmien selvittämiseen ei ole ollut yhteisiä käytäntöjä.
Turun yliopiston väitöskirjatutkija Johanna Kaitsalmen tutkimus tuotti käytännön keinoja kaikenlaisten lasten kohtaamiseen ja lasten kuulluksi tulemista edistävien toimintakulttuurien kehittämiseen. Näiden
avulla voidaan kuntoutuksen tavoitteeksi ottaa lapsen omannäköinen elämä. Tutkimuksen mukaan pelkkä käytäntöjen kehittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös toimintaa ohjaavien arvojen ja ajatusmallien tarkastelua.
– Kutsun tutkimukseni lapsia erityiseksi määritellyiksi lapsiksi korostaakseni sitä, että kuntoutuksen lähtökohtana oleva diagnoosi ja muut lasta määrittävät käsitteet, kuten vammainen lapsi tai erityislapsi, perustuvat yleensä jonkun muun kuin lapsen itsensä näkökulmaan. Sitä, että lapsen näkökulma vaikuttaa ammattilaisen ajatteluun ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa, kutsun lapsen vaikuttajuuden toteutumiseksi. Se ei aina tarkoita lapsen toiveiden toteutumista, vaan niiden aitoa harkitsemista ja niihin vastaamista siten, että lapsi voi kokea tulleensa kuulluksi, sanoo Kaitsalmi.
Tutkimus osoittaa tarpeelliseksi lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten ihmiskäsityksen tarkastelun, jotta lapsia ei nähtäisi pelkästään heidän tulevaisuutensa valossa. Myös käsityksiä vammaisuudesta on syytä tarkastella, jotta sekä vammaksi nimetyn asian että ympäristön merkitystä ymmärrettäisiin tarkastella kyseisen lapsen näkökulmasta. Lisäksi Kaitsalmi korostaa hoitotyö- ja kuntoutuskäsitysten tarkastelua, jotta lasten oikeutta suojeluun ei painotettaisi liikaa osallistumisoikeuden kustannuksella.
Uusia näkökulmia lasten avulla
Tutkimuksessa kuntoutusta pyrittiin tarkastelemaan lapsinäkökulmasta ja lapsen oikeuksien näkökulmasta.
– Koen itsekin oppineeni tutkimusprosessin aikana paljon lapsilta. Yhdistin tutkimuksessa hoitotieteen, vammaistutkimuksen ja lapsuudentutkimuksen lähestymistapoja, mikä teki tutkimusprosessin haastavaksi, mutta oli erittäin tarpeellista uusien näkökulmien tavoittamiseksi, kertoo Kaitsalmi.
Tutkimuksessa keskeisenä käytännön hoitotyössä korostui lapsen kunnioittaminen eli lapsen pitäminen oman elämänsä ja kuntoutuksensa päähenkilönä. Toiseksi keskeistä on lapsen kohtaaminen dialogisesti, siten että ammattilainen antaa lapsen viestinnän vaikuttaa omaan viestintäänsä. Kolmas keskeinen keino on kehittää lapsen vaikuttajuutta tukevia rakenteita ja toimintakulttuureja eli vahvistaa käytäntöjen lapsinäkökulmaisuutta ja tukea myös lasten keskinäisiä suhteita.
Lapsilla on oikeus vaikuttaa omiin asioihinsa
Jokaisella lapsella on Suomen lainsäädäntöön perustuva oikeus tulla kuulluksi ja huomioon otetuksi kaikissa omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Erityiseksi määriteltyjen lasten kuntoutushoitotyössä tämä ei kuitenkaan toteudu läheskään riittävästi.
– Tutkimuksessa kehittämäni mallin käyttäminen mahdollistaa sen, että lapsen oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä voi toteutua, mikä on itseisarvo sellaisenaan. Oikeuden toteutuminen saattaa kuitenkin myös lisätä lapsen hyvinvointia monella tavalla, muun muassa mahdollistamalla omannäköisen elämän ja ehkäisemällä syrjäytymistä. Mallin käyttäminen voi hyödyttää myös ammattilaisia, sillä aikuiset voivat oppia lapsilta paljon muun muassa ilosta ja läsnäolosta, toteaa Kaitsalmi.
***
TtM Johanna Kaitsalmi esittää väitöskirjansa ”Erityiseksi määritellyn lapsen vaikuttajuuden toteutumisen mahdollistava hoitotyö - lasten kuntoutushoitotyön dialoginen malli” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22.03.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii professori Simo Vehmas (Tukholman yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Sanna Salanterä (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Väittelijän yhteystiedot: jmolli@utu.fi
> Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa
> Väittelijän kuva (kuva: Hanna Asikainen)
