Mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkaus ovat yhtä tehokkaita sairaalloisen lihavuuden hoidossa (Väitös: LL Mika Helmiö, 31.1.2020, kirurgia)
Lihavuus on yksi suurimpia maailmanlaajuisia terveysongelmia. Siihen liittyy lisääntynyt sairastavuus ja kuolleisuus, huonontunut elämänlaatu sekä merkittävät terveydenhuollon kustannukset. LL Mika Helmiö vertaili Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkauksen tuloksia painonlaskun, liitännäissairauksien paranemisen sekä elämänlaadun osalta sairaalloisen lihavuuden hoidossa.
Lihavuuskirurgia on todistetusti ainoa hoitomuoto, jolla voidaan saavuttaa riittävän hyvät pitkäaikaistulokset painonlaskun ja sairaalloiseen lihavuuteen liittyvien liitännäissairauksien paranemisen osalta. Mahalaukun ohitusleikkaus oli vuosia maailman yleisin leikkausmenetelmä sairaalloisen lihavuuden hoidossa, ja sen teho on osoitettu pitkäaikaisseurannassa.
Vuonna 2014 mahalaukun kavennusleikkauksesta tuli kuitenkin maailman yleisin lihavuuskirurginen toimenpide, ja se on yleistynyt ilman tietoa pitkäaikaistuloksista. Toisaalta mahapantaleikkauksesta on viimeisen kymmenen vuoden aikana luovuttu lähes kokonaan riittämättömän painonlaskun ja myöhäiskomplikaatioiden yleisyyden takia.
Väitöskirjassaan Mika Helmiö vertaili mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkausta SLEEVEPASS-monikeskustutkimuksen puitteissa. Tutkimuksessa satunnaistettiin 240 potilasta, joita seurattiin leikkausten jälkeen viiden vuoden ajan. Lisäksi Helmiö tutki mahapantaleikkauksen jälkeistä elämänlaadun paranemista ja vertaili sitä väestön yleiseen elämänlaatuun.
Varhaisvaiheen tulosten perusteella mahalaukun kavennusleikkauksen leikkausaika oli lyhyempi, mutta komplikaatioiden määrässä ei ollut eroa verrattuna ohitusleikkaukseen. Tutkimuksessa selvitettiin ensisijaisesti potilaan ylipaino-osuuden prosentuaalista laskua viiden vuoden seurannassa. Ohitusleikkauksen jälkeen se oli 57 % ja kavennusleikkauksen jälkeen 49 %.
– Keskimääräinen ero leikkausten välillä ei kuitenkaan ollut kliinisesti merkitsevä, kun se suhteutettiin ennalta määriteltyihin rajoihin. Leikkausmenetelmien välillä ei myöskään ollut eroa tyypin 2 diabeteksen, rasva-aineenvaihdunnan häiriön ja elämänlaadun paranemisessa eikä sairastavuudessa ja kuolleisuudessa, Helmiö kertoo.
Sen sijaan mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen harvempi potilas käytti edelleen verenpainelääkitystä.
Mahapantaleikkauksen jälkeen potilaiden elämänlaatu parani merkitsevästi viiden vuoden seuranta-aikana, mutta lihavuuskirurgisten potilaiden elämänlaatu oli edelleen vertailuväestöä huonompi.
***
LL Mika Helmiö esittää väitöskirjansa Bariatric surgery in the treatment of morbid obesity: long term outcomes and comparison of laparoscopic sleeve gastrectomy with Roux-en-Y gastric bypass julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 31.1.2020 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Johan Haartman -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Torsten Olbers (Linköpingin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Paulina Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
Väittelijän yhteystiedot: 0503403390, mika.helmio@tyks.fi
