Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Selkämeren silakkakannassa ja Saaristomeren eläinplanktonlajistossa (Väitös: FM Katja Mäkinen, 14.6.2019, biologia)
Silakkakannan kasvu sekä meriveden makeutuminen ja lämpeneminen ovat yhteydessä Saaristomerellä kutevan silakan rasvapitoisuuden laskuun, osoittaa Katja Mäkinen tuoreessa väitöstutkimuksessaan. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että ilmastonmuutos on vähentänyt mereisten eläinplanktonlajien määrää Saaristomerellä ja aikaistanut planktonin vuodenaikaista esiintymistä.
Katja Mäkinen tutki Turun yliopistoon tekemässään biologian alan väitöskirjassa eläinplanktonin ajallista vaihtelua Selkämeren ja Saaristomeren alueilla. Hän selvitti myös, miten vedenlaadun muutokset ja silakkakannan koko ovat vaikuttaneet silakan lihaksen laadullisiin ominaisuuksiin.
Viime vuosikymmenien aikana Itämeren suolapitoisuus on laskenut ja lämpötila on noussut ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Selkämerellä meriveden makeutuminen on runsastuttanut alhaista suolapitoisuutta suosivien Limnocalanus macrurus -hankajalkaisten määrää. Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kyseisellä makean veden lajilla on merkittävä vaikutus silakkakannan hyvinvointiin.
– Limnocalanus on suuren kokonsa ja rasvapitoisuutensa ansiosta silakalle korkeaenergistä ravintoa, joka sisältää myös paljon terveyden kannalta välttämättömiä omega-3 EPA- ja DHA-rasvahappoja, Mäkinen kertoo.
Hankajalkainen esiintyy Selkämerellä runsaana erityisesti keväisin, jolloin kalojen energiantarve on suuri alkavan lisääntymiskauden vuoksi.
– Ominaisuuksiensa ja runsaan esiintymisensä vuoksi on mahdollista, että Limnocalanus on osaltaan mahdollistanut Selkämeren silakkakannan suotuisan kehityksen, Mäkinen arvioi.
Silakoiden rasvapitoisuus on laskenut, mutta rasvan laatu parantunut
Mäkisen pitkäaikaistutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin myös siihen, että silakkakannan suuri koko yhdessä meriveden makeutumisen ja lämpenemisen kanssa ovat johtaneet silakoiden rasvapitoisuuden laskuun.
– Rasvapitoisuuden muutos näyttää olevan seurausta monimutkaisista vuorovaikutuksista vedenlaadun, eläinplanktonin ja silakkakannan välillä, mikä on lisännyt silakoiden välistä ravintokilpailua ja energiankulutusta, Mäkinen kertoo.
Toisaalta silakan lihasrasvan laatu vaikuttaa parantuneen viime vuosikymmenien aikana.
– Mielenkiintoinen löydös oli, että pienemmästä koosta ja rasvapitoisuudesta huolimatta silakat näyttävät nykyään sisältävän enemmän hyviä omega-3 rasvahappoja kuin 40 vuotta sitten. On mahdollista, että Limnocalanus-hankajalkaisen runsastuminen on yksi syy rasvojen laadun paranemiseen, Mäkinen arvioi.
Mereisten eläinplanktonien määrä vähentynyt Saaristomerellä ilmastonmuutoksen myötä
Väitöstutkimuksessaan Mäkinen tutki myös Saaristomerellä lähes 50 vuoden ajan kerättyjä ympäristöseuranta-aineistoja.
Seilin saaren läheisyydestä kerätyt aineistot paljastivat, että meriveden makeutumisen lisäksi pintaveden lämpötila on kesäkuukausina noussut keskimäärin noin 1,5 celsiusastetta. Myös eläinplanktonyhteisö on merkittävästi muuttunut meriveden makeutumisen ja lämpenemisen myötä.
– Saaristomerellä korkeampaa suolapitoisuutta suosivien eläinplanktonlajien määrä on vähentynyt erityisesti meriveden makeutumisen myötä. Myös kasviplanktonin ja eläinplanktonin esiintyminen näyttää aikaistuneen, mikä viestii talvien leudontumisesta, Mäkinen kertoo.
***
FM Katja Mäkinen esittää väitöskirjansa ”Climate-induced Variability in Northern Baltic Sea Zooplankton - Assessing Driving Forces and Effects on Higher Trophic Levels” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 14.6.2019 klo 12 (Turun kauppakorkeakoulu, LähiTapiola-sali, Rehtoripellonkatu 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Chris Reid (Plymouthin yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena dosentti Jari Hänninen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on ekologia.
