Digitaalisia ja henkilökohtaisia oppimisympäristöjä käytettäessä ohjausvastuuta on hajautettava (Väitös: KTM Anne-Maria Korhonen, 21.8.2020, aikuiskasvatustiede)
Anne-Maria Korhonen löysi väitöskirjassaan käytännön menetelmiä siihen, miten opettajaopiskelijoita voidaan ohjata hyödyntämään henkilökohtaisia oppimisympäristöjä ja digitaalisuutta osaamisensa näkyväksi tekemisessä.
Kun opiskelija saa opiskella tai tallentaa omaa osaamistaan itse hallinnoimiinsa tietosäiliöihin, puhutaan henkilökohtaisista oppimisympäristöistä. Ammatilliset opettajaopiskelijat kokivat väitöstutkimuksen menetelmien tukevan henkilökohtaista kasvua opettajan työhön myös opintojen jälkeen. Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa selvisi myös, että opettajaopiskelijat olivat halukkaita siirtämään näitä taitoja opiskelijoilleen oman opiskelukokemuksensa jälkeen.
– Opiskelijalle on merkityksellistä löytää oma oppimispolkunsa ja nähdä, mitä hän osaa. Tämä on tullut erityisen näkyväksi tässä ajassa, kun voimme hyödyntää digitaalisia työvälineitä myös oppimisessa. On luontevaa tallentaa osaamisesta kertovia tekstejä, kuvia ja videoita omiin digitaalisiin ympäristöihin, joista niitä voidaan jakaa myöhemmin esimerkiksi työuraa edistämään tai jatko-opintoihin valmistauduttaessa, Anne-Maria Korhonen havainnollistaa.
Motivoituminen jatkuvaan oppimiseen tärkeää
Opettajaopiskelijoille on tärkeää kokea opiskelijan roolissa uusia pedagogisia ratkaisuja, jotta he näkevät niiden hyödyntämismahdollisuudet omien opiskelijoidensa kanssa. Jatkuvan oppimisen näkökulmasta on keskeistä, että henkilö osaa tehdä ammatillista osaamistaan näkyväksi myös itselleen, jotta kehittymistä vaativat kohdat paljastuvat. Tämä edellyttää systemaattistakin kompetenssin eli ammatillisen osaamisen tarkastelua.
Väitöstutkimuksessa luotiin arviointikehys, jolla voidaan arvioida ammatillisen opettajan pedagogista ja digitaalista osaamista opetustyössä.
– Tutkimus paljasti, että opettajaopiskelijat eivät osaa kuvata osaamistaan digitaalisessa muodossa kovinkaan hyvin ja että vaihtelu näissä taidossa on hyvin suurta. Aineistosta löytyi siis erinomaisesti osaamisesta kertovia digitaalisia portfolioita ja sellaisia, joissa osaamista ei oltu kuvattu juuri lainkaan, Korhonen kertoo.
Kun koulutukseen lisättiin digitaalisuutta käsittelevä itseohjautuva verkkokurssi, opiskelijoiden digitaaliset taidot kasvoivat ja kiinnostus niiden hyödyntämiseen lisääntyi.
Opettajille menetelmiä ohjauksen suunnitteluun digitaalisissa ja henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä
Väitöstutkimus sisältää useita käytännönläheisiä menetelmiä opiskelijan ohjaukseen, kun jatkuva oppiminen ja henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat osa oppimisprosessia. Jokaisella ammattialalla on omat merkitykselliset taidot ja osaaminen, joiden dokumentointiin opiskelijat tarvitsevat opettajalta oikeanlaista ohjausta.
– Opiskelijaa on valmennettava hyödyntämään digitaalisia ympäristöjä eikä voida olettaa, että he osaisivat valjastaa niitä oppimisen tueksi, vaikka he olisivat kuinka digitaitavia tahansa, Korhonen painottaa.
Opettajalle on keskeistä hyödyntää sellaisia ohjausmenetelmiä, jotka tukevat ajatusta siitä, että opiskelijan oppiminen ja hänen käyttämänsä oppimisympäristöt seuraavat häntä myös opintojen jälkeen. Jotkut pedagogiset mallit tukevat tätä ohjausprosessia ja osaamismerkkijärjestelmän käytöstä voi saada merkittäviä, opiskelijaa motivoivia hyötyjä jatkuvan oppimisen pohjustamiseen.
Opetuksen henkilökohtaistaminen tarkoittaa sitä, että opiskelija on keskeisin henkilö opetustyössä. Hänen omia oppimistarpeitaan kuullaan, ja ohjausta tarjotaan tukemaan kehittymistä ammattilaiseksi. Opettajan valitsemat ohjausmenetelmät tukevat oppimista, mutta myös opiskelijan työuran tavoitteita.
– Opettajan on syytä olla varsin avarakatseinen opiskelijoiden valitsemia digitaalisia työvälineitä kohtaan ja hypättävä mukaan opiskelijan käyttämiin ympäristöihin. Opiskelija kaipaa opettajan tukea näkyville juuri omiin ympäristöihinsä, Korhonen selittää.
Vaikka väitöstutkimuksen keskiössä ovat henkilökohtaiset oppimisympäristöt ja oppimispolut, tutkimus osoitti, että eniten tukea ja ohjausta opettajaopiskelijat tarvitsivat toisiltaan. Vertaisoppimisen voimaa ei näinkään henkilökohtaisessa oppimisen tavassa voida aliarvioida.
– Opettajan onkin suunniteltava ohjauksen prosesseja siten, että hän jakaa ohjausvastuuta monelle toimijalle: opettajalle itselleen, työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaajalle, digitaalisiin ympäristöihin ja vertaisoppijoille, Korhonen kiteyttää.
***
KTM Anne-Maria Korhonen esittää väitöskirjansa ” Designing scaffolding for personal learning environments: Continuous learning perspective in vocational teacher education context” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.8.2020 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 1 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuuden yleisömäärä paikan päällä on korkeintaan 50 henkilöä. Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62944448181
Vastaväittäjänä toimii professori Teemu Leinonen (Aalto yliopisto) ja kustoksena professori Marjaana Veermans (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on aikuiskasvatustiede.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: 0405433890, korhonen.annemaria@gmail.com
