Oppimisen ja opetuksen tutkimuskeskus CERLIn Kuukauden tutkija -sarjassa esittelyvuorossa on maaliskuussa akatemiatutkija Marjaana Puurtinen.
Tutkin ”Katse historiaan” -hankkeessani (Suomen Akatemia 2021-2026) sitä, miten historian ammattilaiset ja harrastajat katsovat ja tulkitsevat menneisyyttä kuvien, virtuaalitodellisuuden tai museonäyttelyiden avulla. Käytän tutkimuksissani katseenseurantamenetelmää, jonka avulla voin tallentaa miten vaikkapa historioitsija tarkastelee kuvaa tai museokävijä tutustuu näyttelytilaan. Näin saan katseen etenemisen talteen sellaisella tarkkuudella, jota katsoja ei itse pystyisi kuvailemaan. Menetelmä kertoo kuitenkin vain sen mihin katsotaan, eikä se paljasta suoraan mitään siitä mitä katsoja tarkastelemassaan kohteessa näkee tai mitä hän siitä ajattelee. Jotta saan selville millaisia tulkintoja kuvista tai museonäyttelyistä tehdään, pyydän tutkimusosallistujiltani kirjallisia vastauksia annettuun tehtävään, tai haastattelen heitä. Käytän tutkimuksissani sekä määrällisiä että laadullisia analyysimenetelmiä.
Tämän aiheen tutkiminen on tärkeää, koska kuvat menneisyydestä ympäröivät meitä kaikkia, olimme sitten historian ammattilaisia tai harrastajia. Ahmimme historiallisia tv-sarjoja, jaamme historia-aiheisia meemejä sosiaalisessa mediassa ja pelaamme menneistä maailmoista innoittuneita videopelejä. On tärkeää tulla tietoiseksi siitä, miten eri tavoin tällaista kuvastoa vastaanotetaan ja millaisia käsityksiä menneisyydestä sen välityksellä muodostetaan.
Tutkijan arjessa työpäiviini kuuluu paljon aikatauluttamista. Isossa henkilökohtaisessa hankkeessa, jossa on monta osahanketta ja jokaisessa hiukan eri kollegat, on koko ajan kymmenkunta tutkimusraporttia työn alla, niihin liittyviä tiimitapaamisia ja paljon lukemista ja kirjoittamista (ja uudelleen lukemista ja uudelleen kirjoittamista). Sen lisäksi mm. kokoustan jatkokoulutukseen liittyvissä johtoryhmissä, ohjaan opinnäytetöitä ja hoitelen kollegoideni kanssa Turun yliopiston katseenseurantalaboratorion, Turku EyeLabsin asioita.
Teen yhteistyötä aika moneen suuntaan. Tärkeimmät yhteistyökumppanini ovat kaikki ne lähes kaksisataa vapaaehtoista eri puolilta Suomea, jotka ovat osallistuneet tutkimuksiini – ilman heitä ei olisi tätä hankettakaan. Turun museokeskus, Sodan ja rauhan keskus Muisti (Mikkeli) ja Helsingin kaupunginmuseo ovat myös olleet suureksi avuksi hankkeelleni. Lähimpiä tutkijakumppaneitani löytyy Turun yliopiston opettajankoulutuslaitokselta ja psykologian oppiaineen katseenseurantatutkijoiden keskuudesta, Oulun yliopiston filosofian oppiaineesta ja Itä-Suomen yliopiston tietotekniikan osaajista. Tutkimustyöni liikkuu aika monen tieteenalan välimaastossa.
Kun en tutki, soittelen kansanmusiikkia ja hengailen perheen parissa. Uppoudun mielelläni toisten kanssa jamitteluun ja bänditreeneihin, säveltämiseen ja 100-200 vuotta vanhojen biisien uudelleen sovittamiseen. Minulle tutkimus on ennen kaikkea luovaa työtä, ja koen että sekin työni hyötyy, kun välillä luon jotain ihan muuta. Vastapainona kaikelle touhuamiselle teen isoja palapelejä tai polttelen risuja takapihallani.
Terveiseni oppimisen ja opetuksen tutkimuksen parissa toimiville: koen, että on etuoikeus tehdä sellaista työtä, jossa tehtävänä on miettiä maailmaa toisin silmin ja samalla oppia koko ajan itse lisää. Työmme onkin ytimeltään optimismia ja toivoa täynnä: hyväksymme keskeneräisyyden ja pyrimme sitkeästi parempaan. Mikäs semmoista hommaa on tehdessä!
Kuukauden tutkija on kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuslaitosten CERLIn ja CELEn yhteinen julkaisusarja, jossa esitellään kerran kuussa yksi tutkija. Tutkimuslaitokset vuorottelevat tutkijaesittelyn kanssa kuukausittain. Aiemmin julkaistut esittelyt on koottu julkaisusarjan omalle verkkosivulle.
