Aortan repeämän kirurginen hoito on Pohjoismaissa huippuluokkaa – myös suppeammat leikkaukset tuottavat hyviä tuloksia (Väitös: LL Emily Pan, 23.8.2019, kirurgia)
Nousevan aortan dissekaatio on hengenvaarallinen tauti, johon yli puolet sairastuneista kuolee vuorokauden sisällä ilman välitöntä leikkaushoitoa. LL Emily Pan selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan nousevan aortan leikkausten tuloksia, uusintaleikkausten tarvetta sekä niiden potilaiden ennustetta, jotka saivat sydänpysähdyksen jo ennen leikkausta. Kyseessä oli monikeskustutkimus, johon kuului sairaaloita Suomesta ja muista Pohjoismaista.
Tyypillisimmät nousevan aortan leikkaukset ovat aneurysma- ja dissekaatioleikkauksia. Aortan aneurysmassa, eli valtimopullistumassa, aortta on laajentunut ja vaara sen repeämiselle on suuri, ja siksi se pyritään leikkaamaan hyvissä ajoin. Dissekaatiossa aortan sisäkerros repeää, mutta ulompi kerros pysyy ehjänä, jolloin veri virtaa aortan seinämien väliin. Aortta voi dissekoitua verenpaineen vaikutuksesta, jolloin repeämä voi jatkua aina alaraajoihin asti.
– Nousevan aortan dissekaatiossa jokainen tunti on ratkaiseva, sillä kolmasosa menehtyy jo ennen sairaalaan tuloa, ja monet eivät ehdi sairaalassakaan leikkaussaliin. Välitön leikkaushoito on ainoa pelastava toimenpide, Pan kertoo.
Pohjoismaissa tehdään laadukasta aorttakirurgiaa
Väitöskirjatyöstä selviää, että nousevan aortan leikkaustulokset ovat parantuneet merkittävästi viime vuosikymmenen aikana sekä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa että Pohjoismaissa yleisesti. Pohjoismaissa nousevan aortan dissekaation jälkeen uusintaleikkauksia joudutaan tekemään vain noin viidelle prosentille potilaista, mikä on kansainvälisesti huippuluokkaa.
– Dissekaatioleikkauksen laajuudesta keskustellaan usein sydänkirurgiassa. Alalla ajatellaan usein, että kerralla tehty laajempi korjaus vähentää myöhemmin tarvittavien uusintaleikkausten määrää. Ongelmana on kuitenkin se, että laajemmassa korjauksessa muiden komplikaatioiden vaara kasvaa. Kirurgin pitää tehdä vaikeita päätöksiä lyhyessä ajassa paineen alla, Pan kertoo.
Väitöskirjatyössä selvisi, että nousevan aortan korjaus ilman laajempaa, eli aortan kaaren korjausta, ei lisännyt uusintaoperaatioiden määrää. Tutkimuksen aineistona oli yksi maailman suurimmista nousevan aortan dissekaatio -rekistereistä, jossa mukana oli yli 1150 leikattua potilasta.
– Tuloksemme viittaavat siihen, että hätätilanteessa ei välttämättä kannata pitkittää leikkausta monimutkaisilla korjauksilla, koska säästävämmälläkin toimenpiteellä voidaan saada yhtä hyviä tuloksia. Tärkeintä on saada potilaan tila vakaaksi, Pan korostaa.
Elvytetyiltä potilailta ei tulisi evätä kirurgista hoitoa
Väitöstutkimuksesta selviää myös, että jopa puolet sydänpysähdyksen saaneista nousevan aortan dissekaatio -potilaista oli elossa ja toipunut neurologisesti viiden vuoden kuluttua. Asiaa tutkittiin ensimmäistä kertaa näin suurella aineistolla.
Sydänpysähdyksen aikana elimet, erityisesti aivot, kärsivät vakavasta hapenpuutteesta. Tiedetään, että dissekaation aikana verenkierto on jo valmiiksi heikkoa ja sen vuoksi on ajateltu, että sydänpysähdyksen saaneilla potilailla ei ole mahdollisuutta selvitä tai toipua leikkauksesta. Näissä tilanteissa leikkauksesta on voitu pidättäytyä.
– Usein kyseessä olevat potilaat ovat kuitenkin edeltävästi hyväkuntoisia, ja tuloksemme osoittavat, että näillä potilailla on paljon luultua parempi ennuste. Näin ollen sydänpysähdys dissekaation yhteydessä ei tulisi olla ehdoton syy jättää leikkaamatta. Löydöksemme voivat oleellisesti vaikuttaa kirurgin päätökseen arvioitaessa, onko potilaalla mahdollisuus toipua monta tuntia kestävän raskaan kirurgian jälkeen, Pan summaa.
Panin väitöstutkimus osoittaa, että Tyksissä ja Pohjoismaissa tehdään laadukasta, vaativaa aorttakirurgiaa. Tulokset tarjoavat kliinikoille tutkittua tietoa päätösten tueksi ja voivat vaikuttaa ratkaisevasti potilaiden hoitoihin tulevaisuudessa.
***
LL Emily Pan esittää väitöskirjansa Outcomes after Ascending Aortic Surgery: Registry-based Studies with Special Emphasis on Reoperations and Preoperative Cardiac Arrest julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 23.8.2019 klo 12 (Turun yliopistollinen keskussairaala, T-sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Jan Kiss (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Fausto Biancari (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
Väittelijän yhteystiedot: 044 257 2268, xiapan@utu.fi
